lauantai 9. huhtikuuta 2016

Pyöräkelkkamummo



Kaveri on dyykannut joskus tk:n roskalavalta käytöstä poistetun pyöräkelkan ja toi sen nyt meille "ikuisuuslainaan". Olen kyllä nähnyt näitä kuvissa koiranomistajilla mutta nyt tehtiin Paksun kanssa meidän neitsytmatka pyöräkelkan maailmaan.

Pikkusen alkaa katsoa pyöräkelkkailevia muoreja eri silmin kun on potkinut koiran kanssa 5km lenkin! Huh huh ja huh!

Se ei ollutkaan ihan niin vaan niinkuin pyörän kanssa missä itse voi lähinnä chillailla, katsella maisemia, kuunnella linnunlaulua ja joskus pikkuisen polkaista vauhtia.

Alkumatkasta vielä ajattelin että olis mahtavaa jos Hytynlenkillä olis joku mäki, loppumatkasta pulssin hakatessa yhtä lujaa kuin satasen pikajuoksijalla maalissa lähinnä ajattelin että luojan kiitos Hytynlenkillä ei ole ainuttakaan mäkeä!

Paksu ei vetänyt pätkääkään,  vaan meni juuri sitä vauhtia mitä minäkin. Eli aika hiljaa.
Pyörän kanssa voi ajaa senverran lujaa ettei se kauheasti ehdi keskittyä hajuihin vaan juoksee aika sujuvasti. No nyt ei mennyt ihan samalla tavalla.
Se on jokseenkin hiukan rasittavaa kun koira täydestä vauhdista (siis siitä täydestä miten lujaa jaksoin potkia!) yht´äkkiä pysähtyy ihan vaan kusaisemaan jonkun kyläläisen postilaatikkoon tai haistelemaan portinpieltä tyylillä "asuikos se eeerittäin ihana narttu tässä talossa vai seuraavassa". Vähemmästäkin olkapää lähtee sijoiltaan.
Ehkä saa kiittää onneaan ettei tosiaan pystynyt kovin hurjaan vauhtiin.
Tosin meidän pirssikään ei ehkä olisi sitä kestänyt.

Pakarat huutaa hoosiannaa ja edelleen pukkaa jälkihikeä tätä kirjoittaessa. Saattaa olla että jos huomenna en pysty kunnolla kävelemään niin kyllä tiedän mistä se johtuu...

Saattaa olla että ennen seuraavaa reissua renkaisiin voisi hiukan laittaa lisää ilmaa. Ellei sitten halua maksimaalista kärsimystä.



Ps. Paksulla ei ole vetovaljaita. Meillä ei ole ajokoirilla valjaita, lainasin sille vipukoiden valjaita. Pitää vissiin laittaa vetovaljaat hankintalistalle jos vaikka edes jonkinlainen auttava vetäminen alkaisi kiinnostaa.

8 kommenttia:

  1. Oi, kuulostaa hauskalle ja varmaan näyttääkin ;)
    Minä oli pojan koiran kanssa, pieni Manchesterin terrieri, hiihtämässä, ja keksi kans pari kertaa kusasta ladun toisen puolen puun juureen ja minä tietenkin nurin :) Hyvä että hangesta ylös pääsin. Mut tuo on tehokasta pakara treeniä!
    -päivi-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se tuntui erittäin tehokkaalta! Vähän liiankin. Milläkkään mäkiselle reitille en kyllä uskaltaisi lähteä. Mika sanoi että sen mielestä toinen jarru jotenkin harraa vastaan, tai sitten se vaan luuli kun raahustin niin hitaasti takaisin kotiin.

      Mulle jos joskus käynyt niin että kaaduin suksien kanssa ojaan kun olin Paksun kanssa hiihtämässä. Enkä myöskään meinannut päästä yhtään millään ylös, meinasi aivan epätoivo iskeä. Paksu vielä innoissaan nuoli mun naamaa ja hyppi siinä päällä joten sekään ei varsinaisesti kauhean paljoa tilannetta auttanut. Mutta vissiin pääsin pois koska en enää siellä ojassa ole.

      Poista
  2. Kuulostaa varsin tehokkaalta liikkumismuodolta. Kohta sulla on massiiviset reisilihakset ja piukka peppu :D
    Hauskaa viikonloppua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noin mä todella toivon että se vaikuttaa! Kontistä näkee et on kyykätty vai miten se Elastisen biisi menee. Uusi versio on, että "Kontista näkee et on pyöräkelkkailtu" :D

      Poista
  3. Näyttää kivalta liikuntamuodolta. Ja tuntuu olevan tehokastakin. -Mukavaa sunnuntai-iltaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näyttää ja tuntui! Ja kun pyörät alla niin ei tarvi kokoaikaa pelätä että tökkää kiveen niinkuin perus-potkukelkalla. Tai sen kausi nyt taitaa muutenkin olla hiukan ohi tällevuotta.

      Kiitos!

      Poista
  4. Eipä ole tullut mieleenkään, että rollaattoria voisi koiran ulkoilutukseen käyttää. Hyvä idis!

    VastaaPoista
  5. Hommaa semmonen vetovyö itelles niin ei lähe käsi irti kun koira tekee äkkipysähyksen :) Se on oikeesti aika hyvä, kun se veto tulee lantiolle, tuommonen keskikokoinen koira ei kyllä saa sillon vetästyä nurin, paitsi ehkä jäällä ja alamäessä (jos et satu juoksemaan yhtä kovaa kuin koira).

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, se on suuri ilon aihe :)