maanantai 21. maaliskuuta 2016

Mua saa kuvata



Jos joku olisi sanonut mulle muutamia vuosia sitten että ihan mielelläni menen valokuvamalliksi kaverille joka haluaa harjoitella kuvaamista uudella putkella niin olisin kyllä nauranut epäuskoisesti. Jos olisi vielä sanottu, että jopa nautin tilanteesta ja kuvien katselusta niin vielä enemmän olisin nauranut.

Nykyajan nuoret kun elävät selfie-maailmassa niin he eivät ehkä pysty kuvittelemaan sitä että omien kuvien katsominen voi melkolailla tihkaista.

Se, että pitää todeta "tuolta minä näytän". Jos kuvia ja kuvaamista jännittää niin harvoin näyttää kauhean hyvältä. Ja kun ei näytä hyvältä alkaa luulla että tuolta minä sitten näytän muiden silmissä. Kummalliselta.

Mitä enemmän kuvia otetaan sen helpommalta tilanne alkaa tuntua. Silloin uskaltaa hymyillä. Uskaltaa poseerata. Uskaltaa näyttää kauniilta. Tässä blogi on auttanut minua valtavasti.
Ottopojan kanssa hullutessessa olen oppinut olemaan kuvattavana. Ja voisin sanoa, että nykyään minusta kuvat onnistuvat. Ainakin joku niistä.

Kuvauspaikka oli tosi mielenkiintoinen autiotalo. Räpsin itsekkin muutamia kuvia, laitan niitä myöhemmin.

Kiitos paljon kuvista Kirsi!






 Kuvat:  Kirsi Kjäll




12 kommenttia:

  1. Todella kauniita kuvia ja kaunis on kyllä mallikin. Blogi on tosiaan auttanut minuakin tykkäämään kuvista joissa olen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tykkäsin itsekkin kuvista tosi paljon. Kun kuvaamiseen tottuu niin kuvista alkaa tulla parempia. Tai sitten vaan tottuu siihen miltä näyttää. En tiedä kumpi kuulostaa paremmalta.

      Pääasia, että itse tykkää.

      Poista
  2. Ihana kuva tuo, missä koira on sun sylissä, molemmat hymyilee leveästi. Toki muutkin kuvat on hyviä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on myös mun lempikuva. Laitoin sen facebookkiin profiilikuvaksikin.

      Poista
  3. Ei onnistu poseeraus, ei millään. Huvitti kun töissä porukat kävivät ottamassa yhteen julkaisuun kuvan. Mä oon juuri sen peuraparan näköinen, joka on yllättäen joutunut auton valoihin! Juokse ja pakene on fiilis ja tunnelma, ei voi mitään! Tosin en ole luonteva kuvaamaan myöskään muita ihmisiä. Sekin tuntuu jotenkin vaikealta. Hyvä kun tuokin valokuvauksen laji sujuu! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen kuvannut ihan tosi vähän ihmisiä. Se on kyllä yllättävän vaikeaa, mulle melkein vaikeampaa kuin olla itse kuvattavana. Olisi helpompaa kuvata ihmisiä kaukaa kuin läheltä.

      Lisäksi ihmisten saaminen malliksi on jotenkin hankalaa. Tavallaan kiusallista alkaa kysellä malleja, ja sitten jos malli ei olekkaan yhtään tyytyväinen kuviin. :P

      Poista
  4. Hyviä kuvia! Luonnollisia!

    Selfietä en osaa ottaa. Mutta välillä yritän. Välillä pyydän jota kuta ottamaan kuvan ittestäni, juurikin blogiin. Kun kroppa on kuin Jabba the Hutt:lla, ei tietenkään ole kiva kattella mitään sivuprofiilikuvia ittestään. Mutta tämmönen mä oon! Ei maha mittään! =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on sama. Onko olemassa jotain selfie-kurssia?! Kuinka joku saa aina onnistuneita selfietä, vai ottaako ne niitä satamäärin?

      Poista
  5. Ihania kuvia! Mun mielestäni oot tosi luonnollisen ja kauniin näköinen aina kaikissa kuvissa, mitä täällä blogissasi olen sinusta nähnyt! Olet iloisen ja onnellisen näköinen ja se näyttää ihanalta! ♥

    Itse inhoan olla kuvissa, ja mielestäni näytän 99% kuvissa ihan kamalalta. Kynnys laittaa omia kuvia näytille blogiin on tosi korkea.

    Mä mietin, kuinka paljon itseluottamukselle tekee se, että on joku (rakas ihminen), joka kehuu kauniiksi. Uskoisin, että todella paljon. Kun ei koskaan kuule kehuja itsestään, ei voi kerta kaikkiaan uskoa, että on mitään muuta kuin kamala. Siis ainakin mulla näin. Mun mies ei koskaan ihastele ulkonäköäni, siis vaikka olisin joskus jopa mielestäni ihan nätiksi laittautunut. Oletukseni siis on, että ei ole mitään kehuttavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. No en mäkään tietysti laita muita kuin niitä kuvia tänne joista itse tykkään. Tai joskus kyllä ihan tahallani laitan niitä oikein superhuonoja, mutta harvoin kuvia joissa omasta mielestäni näytän erityisen lihavalta. Teen siis jo itse sen esikarsinnan, ja yleensä aika tiukalla kädellä.

      Mies on mua aina kehunut kauniiksi, mutta en ole ollut sitä omissa silmissäni. Jotenkin musta on tuntunut, että sanat on vaan sanoja kun en ole itse nähnyt sitä niin.

      Ehkä sun kannattaisi esittää miehellesi toive että pitäisit siitä että sua joskus kehuttaisiin. Silloin kun on aihetta.

      Onko se joku perussuomalainen asia että ei huomata kehua muita? En usko etteikö aihetta olisi, ei vaan ole sellaista "kehumiskulttuuria".

      Poista
  6. Hienoja kuvia sinusta. Upeaa, että suostuit kuvattavaksi ja että rohkenit julkaista kuvat!!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Kyllä mä pyrin julkaisemaan blogissa kuvia myös itsestäni. Tämähän on kuvaus meidän arkipäivistä, ja kait minäkin siellä pyörin. :)

      Poista

Kiitos kommentistasi, se on suuri ilon aihe :)