tiistai 22. maaliskuuta 2016

Jääkiitäjät



Töissä päätin, että kun on niin kaunis ilma menen ottamaan koirista kuvia jäälle ja samalla haen pajunkissoja. Niissähän mielikuvissa aina aurinko paistaa, hanki hohtaa ja kaikki on harmonista ja ihanaa. No aurinko meni pilveen ja pajunkissatkin tuntuivat olevan kivenalla.

Miten voi olla mahdollista että joulukuussa oli pajunkissoja ja maaliskuussa tuntuu että ne kaikki ovat kadonneet?! Ihme etten ajanut kolaria kun pää kenossa tuijotin penkkoja että mistä saisi edes kranssivärkit ovikranssiin.



Siilillä oli viimeviikolla hiukan erilainen päivä kun oltiin sen kanssa katsomassa suden jälkiä.
Laitan kuvat nyt tännekkin teidän nähtäville.
On se vaan iso eläin kun tassunkin jälki on kämmenen kokoinen. Vaikuttavinta on kuitenkin askelväli.
Koirien askel on sellaista tikuttavaa kiemurtelua, susi sensijaan harppoo varsin määrätietoisesti suoraa helminauhaa.




6 kommenttia:

  1. Huh, vähän värisytti kun aloin miettimään miltä tuntuisi kohdata tuon kokoinen susi.
    Ihania riehujia jäällä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musta olisi kiinnostavaa kohdata susi. Mutta mieluiten ei niin että olisin koirien kanssa lenkillä ja susi alkaisi kiinnostua niistä. Onhan se aika vaikuttava eläin noin ylipäänsä.

      Poista
  2. Ihan mahtavat kirmauskuvat koirista! Hyvin olet saanut vauhdin ikuistettua kuviin!

    Ne on ne pikku-noidat, jotka ovat pajunkissat virpomisoksikseen vieneet! ;D

    Sudet, niinkuin ilveksetkin kulkevat porukassakin samoja jälkiä. On ne fiksuja otuksia, kun osaavat tuollain säästää voimiaan.
    On aina pysähdyttävää ja hienoa, kun pääsee suurpedon jälkiä, turvallisesti, näkemään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juoksevien koirien kuvaaminen on kyllä niin vaikeaa. Jotenkin tuntuu ettei kamera millään ehdi koirien vauhtiin.

      Samoin sudet kulkevat paljon teitä pitkin. Eihän ole mitään järkeä kahlata umpihangessa jos tiellä ei upota niin pahasti.

      Mika on suurpetoyhdyshenkilö joten se käy aina jälkiä tarkastamassa. Nämä oli aika lähellä meitä ja helposti löydettävissä niin se antoi mulle koordinaatteja että näkisin kerrankin oikein isot sudenjäljet.

      Poista
  3. On muuten iso tuo tassunjälki! Kämmen siinä vieressä havainnoillisti erinomaisesti. Miten se susi voikin noin tasaista askellusta tehdä. Osuuko takatassu aina etutassun jälkeen, kun muutenhan nuo välit on ihan valtavat? :O

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri noin kuvailemallasi tavalla se astuu. Muutenhan se olisi jo niin valtava että tosissaan alkaisi pelottamaan.

      Olen katsellut koirien jälkiä ja kertakaikkiaan ne ei saa takajalkoja osumaan etujalkojen jälkiin. Ainakin whippet on liian "jäykkä" sellaiseen askeltamiseen.

      Poista

Kiitos kommentistasi, se on suuri ilon aihe :)