perjantai 26. helmikuuta 2016

Köyhä(n) elämä

Tervetuloa uudet lukijat blogiin! Yht´äkkiä huomasin että lukijoita on 90! Ihan kauhean paljon, pitäisköhän mun arpoa jollekkin jotain kivaa?! Haluisitteko te sellaista, vaikka saippuaa?
Kiitos ihan erityisesti jokaiselle henkilökohtaisesti joka lukee, ja extra-kiitos teille jotka vielä jaksatte kommentoida kirjoituksia.
Se on kuulkaa kauhian mukavaa saada palautetta näistä jutuista.
Koitan jatkaa edelleen tällä samalla linjalla, välillä syvällistä ja välillä erityisen kevyttä.

Nyt on tullut viimeaikoina paljon näitä ajatuksia, selkeästi kesällä kun voi olla enemmän ulkona ei jaksa ajatella. Tai jos jaksaa ajatella, ei jaksa kirjoittaa.

Luin tuossa jotain juttua köyhästä elämästä. Ilmeisesti nykyään on niin itsestään selvää että kaikki esimerkiksi matkustelevat että ne jotka eivät matkusta juurikaan kotipitäjää ja kotimaata kauemmas elävät suuren yleisön silmissä köyhää elämää.

Samaa oli pohdittu Lemmikkipalstoilla kun oli keskustelua tästä Ummikot ulkomailla vai mikä sen ohjelman nimi nyt oli missä ihmisiä ekaa kertaa lähetetään reissuun.

Siinä tosin vedettiin vielä niin, että ne jotka eivät matkusta ovat köyhyyden lisäksi hiukan tyhmiä. Tyhmiä siksi, etteivät ole kiinnostuneita mitä muualla tapahtuu.

Jotenkin närkästyn tälläisestä ajatusmallista melko paljon.

Millaiset kokemukset tekevät meidän ikioman elämämme rikkaaksi? Olenko juuri minä se tyhmä joka ei tajua mitään kun ei ole matkustanut pariksi viikoksi aurinkoon koskaan?

Ihmisiä on erilaisia ja voisin väittää että joillekkin matkustus ja uuden näkeminen ja kokeminen on melkein syy elää.

Mutta voin kyllä sanoa, että minä en ole sellainen. Jotenkin haluan elää pienesti. Haluan pyöriä pääosan ajasta tässä 100km säteellä ja tehdä asioita joiden arvo ei ole ehkä siinä että muistan sen ikuisesti. Tai edes hankkia mitään maailman suurimpia kokemuksia.

Mulle olisi valtava stressi kokoajan suunnitella jotain reissuja. Hyvä kun jaksan mökille lähteä kun sekin on niin vaikeaa. Mä en oikein edes halua että tapahtuu mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Musta saisi joku painajaismaisen matkakumppanin.
Onko mitään ohjelmaformaattia tyyliin "matkakaveri from hell"
Tietenkin lähteminen helpottuu kun sitä tekee paljon, mutta entä jos ei edes halua?!

Toiselle kevät voi tulla sillä että käy Portugalissa nuuhkimassa kevättä maalis-huhtikuussa, mulle se tulee sillä että ajan töistä kaupan kautta kotiin ja ostan helmililjoja kukkapurkissa a´4€.

Tiedostan, että kun en ole nähnyt elämää joka suunnalta en pysty samaistumaan kaikkien maailman asukkaiden elämiin. Siksi koitan olla ottamatta kauhean kärkkäästi kantaa esimerkiksi pakolaisasiaan, puolesta tai vastaan. Asia on ihan erilainen sen silmin joka on ollut paikalla Syyriassa ennen sotatilaa, auttanut omin käsin ihmisiä Kreikan saarilla tai ylipäänsä tutustunut moniin eri kulttuureihin.
En tiedä pitäisikö minun hävetä sitä etten ole?

Eikö köyhyyteen tavallaan kuulu melko olennaisesti myös se häpeä? Vai saako olla köyhä ilman että edes haluaa jotain muuta? Onko silloin edes köyhä?

Monesti puolituttujen kanssa päädytään keskusteluun matkustuksesta tyyliin:
"missä te ootte matkustellut viimeksi" ?
"Eipä juuri missään".
"Miksette??????????????!!!!!!!!!!!!!!!!!!"
"Ei meitä huvita."

Matkustamattomuus alkaa olla samanlainen ihmettelyn aihe kuin se, ettei halua suomalaisena juoda viinaa. Sellainen ihminenhän on jotenkin epäluotettava.

Ainahan sitä voi vedota eläimiin. Ei voi kun hoito on hankalaa järjestää. Vähän samoin kuin osa vetoaa lapsiin kun on jotain sellaista mitä ei vaan huvita tehdä.




Matkustelu vie rahaa. Paljonko olisin valmis laittamaan sivuun että pääsisin johonkin matkalle.
Jos puhun totta niin en ole valmis tinkimään oikein mistään.
Rahan säästäminen on muuten tavattoman helppoa. Käyttää vähemmän kuin saa.
Samalla tavalla kuin laihduttaminenkin. Olen molemmissa melko hyvä. Teoriassa.

Nyt mulla jotenkin katkes ajatus. Ilmeisesti olen myös vähän ajatusköyhä. Hah.

Jotenkin muutenkin ollut kauhean takkuinen viikko. Tauti koittaa edelleen nostella päätään, voisko sitten sairastua kunnolla jos ei aijo parantuakkaan?! Onneksi on viikonloppu, mulla olis tarkoituksena vähän koittaa puhdistaa lampaita lumella. Ne on ollut aika puhtaita, mutta nyt viimeviikon aikana valkoiset on maannu molemmat jossain paskakasassa ja yäk.
Puhtaista lampaista on vaan muisto jäljellä. Taidan mennä päiväunille. Moikka.

.

28 kommenttia:

  1. Nää sun kirjoitukset on tosi ihania luettavia, joutuu itekin aina pysähtymään miettimään erilaisia asioita. Tämä matkustelu on jännä juttu, mullekin tietyissä tilanteissa riittää kun menen vaikka vain laavulle "matkalle". Se on ne pienet hetket, jotka koen juuri illä hetkellä...vaikka vaan omalla sohvalla. Toki oon matkaillu jonkin verran ja mulle nuo retket on avannut silmiä monessa asiassa, ehkä mä oonkin se köyhä, kun tarviin sen matkan, jotta silmät aukee, en tierä. Ja loppujen lopuksi ei varmaan kaikkea tarvi tai voikaan tietää, vai pitäiskö??

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sait hyvin ajatuksesta kiinni. Just mä koen sellaiset arkipäivän asiat aika voimakkaasti. Pelkästään se että menen eri kauppaan voi mulle olla arkipäivän seikkailu.

      Laavulla istuminenhan on jo lähes extreme-matka! :D

      Koitin oikein miettiä että miksi mua ei edes kauheasti huvita lähteä mihinkään. Se vähä mitä olen matkustellut niin en ole kokenut saavani siitä mitään erityistä wau oloa.
      Onko se jotain aistiyliherkkyyttä ettei suodata määräänsä enempää uutta vai mitä?

      Vai koenko mä esimerkiksi kuvat niin voimakkaasti että tavallaan "käyn matkoilla" kun katson kuvia? Kuulostaa siltä että syön sieniä. :D :D :D :D

      Poista
  2. Voin kyl ihan rehellisesti sanoo että tykkään olla kotona. En oo matkustellut kauheesti, ehkä siksikin että oon köyhä ja toiseks siks, että oon niin neuroottinen, että kaikki järjestelyt ja stressi ennen reissua olis varmaan aika maksimaalinen. Onhan ne olleet hienoja elämyksiä kun on jossain käynyt, mutta kyl se oman mussukan kanssa tehty telttareissu Suomessa oli ihan yhtä huikee. Suomessakin on niin paljon kaikkia paikkoja missä ei oo ikinä käynyt. Ja nähtävää, luontokohteita yms. Sen kun lähtis kattelee. Meillä tietty on myös tuo eläinten hoito ongelma kans. Välillä mulla on olo et on pakko päästä kavereille ja näkemään ihmisiä. Sit mä meen. Sit mä tuun takas kotiin. Silleen. En mä tiedä oliko tässä kommentissa jotain järkeä, mut näin mä nyt kommentoin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just tollanen kun lähtee yht´äkkiä käymään kaverilla on sitä mun matkailua. Tai kun käyn jokirannassa ja tuun kotiin keittämään kahvia. Aikaa meni tuntia, matkaa 200m.

      Kommentti oli mieluisa. :)

      Poista
  3. Mielenkiintoista perjantaipohdintaa! Itsekin oon monasti miettinyt tätä meikäläisen jotenkin aika kaksijakoista elämää. Käyn päivittäin kaupungissa töissä, mutta kotimme on täällä maalla, puulämmityksineen, kaivovesineen ja itse kasvatettuine vihanneksineen. En oo jotenkin halunnut tehdä tästä vaikkapa työpaikan kaupunkilaisten keskuudessa kovin isoa numeroa, ne ei varmaan yhtään ymmärtäis, mehän eletään vähän kuin joskus 1900-luvun alussa!
    Ja tosiaan käynti lähikaupungissa tai ihan Pääkaupungissa asti voi sitten olla aika iso juttu. Ja toisaalta tykkään kuitenkin ottaa toisinaan kunnon irtioton näistä kotiympyröistä ja painella vaikka jonnekin Keski-Eurooppaan. Mutta eipä sielläkään mitään luksuslomaa, vaan yleensä aika vaatimattomissa puitteissa. Onko tämä sitten köyhäilyä vaiko mitä, en oikein tiedä, mutta ainakin elämäntapa joka sopii minulle. Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan se ihmiselle hyväksi käydä joskus pois kotoa. Myös minulle. Mutta jotenkin tuntuu etten sillätavalla kaipaa sellaista hirveän kauas lähtemistä.

      Ehkä kun siihen ei ole oppinut niin sitä ei sitten kaipaakkaan. Nykyään Virossa käymistä ei varmaan edes lasketa matkustamiseksi ollenkaan. Edellisestä Viron matkastakin on ainakin viisi vuotta aikaa, ja silloinkin meinasin oksentaa laivassa kumpaakin suuntaan. Ei sillä, perillä tuli ostettua ihan kivoja kasveja, niidenhän takia sinne tuli lähdettyä.

      Mulle tulee vaan joskus sellanen hassu olo kun ihmiset täpisee niistä matkoistaan ja mitä kaikkea ihanaa matkalla voi tehdä. Sitten kotona ne makaa sohvalla ja vihaa elämää. Ihan niinkuin kotona ei voisi tehdä mitään.

      Poista
  4. Ei matkustelu ole tärkeää myöskään minulle, ei enää. Silloin kun asuin kaupungissa, ei ollut omakotitaloa, ei ympärivuotisia pihatöitä, oli enemmän rahaa, silloin oli kiva matkustella. Nyt kun olen muuttanut maalle ja makselen tätä taloa, laitan pihaa, korjaan piharakennuksia, niin ei minun tee mieleni matkustella samalla tavalla kuin ennen. Rahallisesti olen köyhempi, mutta henkisesti rikkaampi. Matkani ovat lyhyitä ja edullisia - tämän viikon Tallinnan matkan tarkoituskin oli ostaa halpoja lankoja, joista voi tehdä käsitöitä ja myydä kalliilla, jotta olisi rahaa ostaa multaa ja kasveja pihalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos matka meiltä Viroon olisi lyhyempi niin siellä voisi vaikka aina sillointällöin käydä. Kuten vaikkapa kerran viidessä vuodessa, suurinpiirtein senverran edellisestä kerrasta on.

      Oon joskus kovasti halunnut Islantiin. Ehkä joskus tulee lähdettyä. Sitten joskus...:)

      Poista
  5. Ei matkailu välttämättä levennä maailman kuvaa yhtään. Tai opeta uusista kulttuureista. Tai ainakin mä tunnen sellaisia. Mä oon kynyt pari kertaa eteläisen Afrikan maissa ja oon tosi kiitollinen mahdollisuudesta. Välillä joku kysyy multa, että onko matkakuume, minne aion matkustaa seuraavaksi. No on matkakuume, mutta eipä ole rahaa lähteä. Toisaalta, en minäkään pääsisikään kun on ne eläimet jne... Ja sit mä aina mietin sitä lentämisen ekologisuutta niin osa matkakuumeesta häviää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan sitä maailma eri näköinen ihan takuulla kun on "todella kaukana kotoa".
      Oon nuoruudessa käynyt Israelissa, sekin oli siihen maailmanaikaan mulle todella kaukana. Puhumattakaan sitten kun ollaan Afrikassa. Se on jo tosi kaukana.

      Matkaan voi päästä tosi halvallakin. Ehkä se ei mulla ainakaan ole edes se päälimmäinen syy. Mä jotenkin kauheesti väsyn kaikesta "epätavallisesta". Vaikka se olis hienoakin. Mulle sopii parhaiten se kun ei ole kauheasti mitään ylimääräistä.
      Ainakin tällähetkellä. Eihän sitä tiedä jos alkaa joskus tuntua että ihan oikeasti pitää lähteä johonkin kauas että jaksaa olla lähellä.

      Poista
  6. Mulla on matkakuume, mutta lompakolla ei. Me matkustetaan aina vaan anoppilaan Marokkoon ja koska lapset on jo niin isoja, tulee hinnaksi neljän aikuisen liput.
    Ihan saan kuumeilla siis rauhassa. Mä en usko, että avarakatseisuus tulee matkailusta tai edes aina omakohtaisista kokemuksista. Avarakatseisuus on synnynnäistä tai kotona opittua.
    Mä koen olevani aika avarakatsainen ja se johtuu tuosta mun ukkelista. Hänen kauttaan olen oppinut katsomaa maailmaa (ja erityisesti Suomea) ulkomaalaisen silmin. Tallinnaan jos pääsis tänä vuonna, se ois ihan kiva :)
    Hyvää viikonloppua <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teillä tulee mummolareissulle pikkuisen enemmän matkaa ja hintaa.

      Mä pidän kaikista eniten juuri tuttujen ihmisten kanssa olemisesta. Siksi voisin hyvinkin tykätä juuri tälläisestä matkustelusta jota te teette.
      Voiko joku mun tuttu muuttaa johonkin kauemmas niin voin tulla kerran kymmenessä vuodessa kylään?

      Avarakatseisuus on ehkä vähän samanlainen kuin hyväsydämisyys. Sitä joko on tai ei. Tai siihen voi oppia, mutta kaikki sitä ei saavuta.

      Kiitos!

      Poista
  7. Muutama ulkomaanreissu on tullut tehtyä, mutta ei enää viime vuosina. Nyt en enää pystyis lähteä terveyden takia, mutta eipä tee mielikään eikä olis rahaakaan. Viihdyn kotona aivan mainiosti, jonkun mielestä varmaan liikaakin. Koskaan ei tule aika pitkäksi kotona. Ympyrät pienentyneet, mutta sisältö on rikasta ja ihanaa; lapsenlapset antaa paljon enemmän, kuin mikään matka. En kadu silti reissujamme, niistä jäi hyvät muistot.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä monesti ihan kehrään tyytyväisenä kun meillä on kylässä ihmisiä. Istutaan pöydän ääressä, jutellaan jotain. Mulla on sellainen kokovartalo-onni ja onnellinen olotila siinä just nyt.

      Tänään leivotaan lihapiirakoita kaverin kanssa. Voiko mitään parempaa edes olla, uusi kokemus (lihapiirakat), yhdessäoloa, jutustelua ja vielä saa syödä mahansa täyteen. Mun parhaat hetket on voimakkaasti kotona ja tuttujen ihmisten kanssa. Niiden kanssa joiden kanssa ei tarvi olla mitään muuta kuin on.

      Poista
  8. Eilen kaupassa näin kortin jossa luki: " Rikas on köyhä, jolla on rahaa!" Eipä siinä sitten muuta eroa taida olla!

    Mukavaa viikonloppua sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, ja siinä Elastisen biisissä on kohta "toiset on niin köyhiä ettei niillä oo muuta kuin rahaa". Raha mahdollistaa paljon, mutta ei se varmaan köyhyyden tunnetta poista. Sitä sisäistä köyhyyttä.

      Poista
  9. No nyt osui ja upposi niin, että pakko kommentoida. Kovin kauan en ole blogiasi lukenut. Muissa blogeissa olen törmännyt kommentteihisi ja ajatellut, että onpas siinä tolokun ihminen. Taannoin sitten kurkkasin, että minkälainen on oma blogisi. Sieltä täältä tuli sitten vastaan jotain kovin tuttua... Hah, kuvissa näkyi entinen opinahjoni 80-luvun puolenvälin tienoilta! Asuttu on ensimmäinen vuosi siinä kauheassa kaikuvassa tiilipäätyhirvityksessä ja toinen vuosi Leskelän vintissä:-) Ja sen jälkeen olenkin asunut täällä reilun puolen tunnin ajomatkan päässä järviseudulla. Olen pari kertaa poikennutkin katsomassa, kuinka edukseen siellä kaikki on muuttunut. Mutta varsinaiseen asiaan. Myöskään meidän perhe ei ole matkustellut. Ei siis koskaan ulkomailla, eikä juuri kotimaassakaan. Meillä on toki nämä elukat (ollaan oltu lypsykarjatilallisia -nyt tila jo pojalla, mutta minä vielä töissä siinä)- ,jotka pitää tietenkin aika kiinni, mutta olishan siitä varmaan päässyt jos olisi halunnut. Tähän asti se olisi ollut myös rahasta kiinni, mutta ei enää tuon tilakaupan jälkeen -nyt on pojan vuoro olla koko ajan peeaa. Mutta kun ei vaan taho. Meille on matkoja ja paikkoja tärkeämpiä ihmiset. Niitä löytyy läheltä, eikä vaadi kovin kummallisia temppuja, että voidaan tavata. Minäkin koen tavattoman stressaavana sen kaiken etukäteisjärjestelyn ja miettimisen mitä jo joku kotimaanreissu vaatii. Harjoituksen puutetta varmaan. Joku vuosi sitten kävimme isoolla kirkolla miehen veljen perheen luona. He hyppyyttivät meitä ihan koko ajan siellä asfalttihelvetissä tyylillä, noille maalaistolloille pitää nyt näyttää kaikki mitä täältä ihmemaasta löytyy. Ja mitä sieltä löytyi: kauppoja kauppojen jälkeen. Samat konseptit ja samat romut, kuin täältäkin -no Seinäjoelta ainakin. Kireitä kiireisiä puhumattomia, hymyilemättömiä ihmisiä. Saattoi mennä vähän yleistyksen puolelle, mutta sellainen tuntu meille jäi. Ei oltu kyllä yhtään rentoutuneita sen reissun jälkeen. By the way, tuota Elastisen biisiä on meilläkin siteerattu tämän tuosta. Terveisin farmarin rouva

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kylläpäs oli hienoa saada tälläinen kommentti! Kiitos paljon että jätit jäljen.

      Tule ihmeessä katsomaan ensikesänä "meidän yhteistä tuttavaa", toivottavasti silloin hän on taas muuttunut enemmän edukseen.

      Mä en kauheasti tykkää kaupoista. Ostan sieltä yleensä sen välttämättömimmän ja lähden pois. Sellainen epämääräinen kauppojen kiertely ja shoppailu on niin raskasta ja rasittavaa että kauhulomani olisi sellainen että pitäisi jossain kaukana vielä kiertää kaupoissa. Että ymmärrän miksi olitte väsyneitä.

      Poista
  10. Mä olen koulussa töissä ja lähes kaikki opettajat lähtevät ulkomaille lomilla, ei vain kesällä, vaan kaikilla lomilla...syyslomalla, joululomalla, hiihtolomalla ja pääsiäislomalla jne. Pöydät notkuvat karkkituliaisia lomien jälkeen ja jopa kortteja lähetetään henkilökunnalle reissun päältä. Mä en matkusta, edellisestä ( lähes ainoasta) ulkomaanmatkasta on 8 vuotta. Jonkin verran tulee Suomessa reissattua kesällä. Kai se on ollut taloudellinen valinta. 6 hengen perheen joku Kanarian reissukin maksaa aika paljon. Nyt en halua olla kissoista erossa ja mä en osaa nukkua vieraassa sängyssä. Hotelliyön jälkeen mä en yleensä muuta ajattele kun pääsemistä seuraavana yönä omaan sänkyyn. Mä olen suorastaan laiska näkemään hirveästi vaivaa lomanviettoon. Kaikkia ei oo luotu matkustamaan! :) Joskus olen ajatellut,että sitten eläkeläisenä matkustelen...epäilen kuitenkin! Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä juuri tuo kaikki vaivannäkö mikä siihen liittyy on mulle (ainakin ajatuksena) liikaa.

      Jos johonkin haluaisin, niin haluaisin sinne tavallisten ihmisten pariin, mielellään tuttujen. Mulla ei vaan taida kauheasti tuttuja olla missään kovin kaukana...
      Mua ei oikein hirveästi kiinnosta perinteiset nähtävyydet, ei kaupat, ei mikään erikoinen.
      Voisin syödä ja jutella mieluiten: :) Ja sitä voi tehdä kotona tai kavereiden luona.

      Joku ei ehkä osaa rentoutua kotona, vaan siihen pitää päästä johonkin kauemmas. Ehkä yksi syy myös miksi vierastan sitä "nyt on pakko päästä johonkin"- ajatusmallia on se, että siihen liittyy tavallaan se ettei ole oikein hyvä missään. Ollaan jotenkin kokoajan tyytymättömiä. Mullahan se on aivan päinvastoin, mä olen hirmu tyytyväinen kokoajan!

      Sellanen jatkuva vaeltaminen on ajatuksena stressaavaa, paljon mukavampaa on käydä päiväseltään jossain (vaikka kaverin luona) ja tulla illaksi juuri sinne omaan sänkyyn, ruokkia itse eläimet eikä hermoilla jossain kauempana onko se hoitaja nyt varmasti tajunnut mitä tarkoitin hoito-ohjeessa olevalla kohdalla ja kaikenkaikkiaan ehkä olen melko hyvä keksimään itselleni ´juhlaa arjen keskelle´niin etten edes kaipaa mitään muuta.
      Uusia makuja saa kun käy syömässä ravintolassa (aikaa menee max 2-3h), ja taas pääsee kotiin nukkumaan. Viiniä voi ihan hyvin juoda takapihan terdellä, ei tarvi mennä Ranskaan jne.

      Poista
  11. Just tänään puhuttiin matkustamisesta. Siis siitä, että me ei matkustella. Ei ole rahaa, eikä suuremmin haluakaan. Toki joskus ajattelen, että olis mahtava kokea joku Thaimaa, siellä näyttää niin kauniilta... tai vaikka joku Rooma, vähänkö olis hienoa nähdä sellanen vanha kulttuuripaikka. Mutta no, laitan mieluummin rahat tarpeelliseen, kuten vaikka ruokaan ja asumiseen... tai "turhuuksiin", kuten johonkin ihaniin kahvikuppeihin... Enkä mä niin ihmeesti kotoa pois halua.

    Matkustamishalukkuutta rajaa rahan lisäksi muutama asia. Ensinnäkin mua ällöttää ajatus vessoista, suihkusta ja syömisestä. Mä haluan mennä omaan suihkuun, omaan vessaan, omaan sänkyyn ja syödä tuttuja ja turvallisia ruokia. Lisäksi enenevissä määrin pelkään lentämistä ja laivamatkustamista. Ja kauhistuttaa noi maailman tilanteet, mitä voi tapahtua missäkin. Enkä yhtään kaipaa jotain rannalla grillautumista. Mieluummin oon kotona.

    Ollaan oltu miehen kanssa yhdessä kohta 22v. Sinä aikana on reissattu kahdestaan muutaman kerran: kerran 4pv Saarenmaalla, kerran 4pv Riikassa ja sit muutama risteily. Koko perheenä (6hlö) on reissattu kaksi kertaa: Tukholman risteily ja Tallinnan risteily. Kerran olen käynyt risteilyllä minä+lapset.

    Niin, meidän matkustamattomuus ei siis ole ainoastaan siitä johtuvaa, että ei ole rahaa. Ei vaan haluta. En koe olevani köyhä, vaikka en matkusta. Minusta rahan laittaminen reissuihin on vähän samaa kuin rahan laittaminen vaikka ilotulitusraketteihin... hetken huuma ja se siitä. Mieluummin tosiaan vaikka teen remonttia sillä rahalla tai maksan lainaa pois. (En muuten osta niitä rakettejakaan...)

    No... kyllä mä kuitenkin tahtoisin mennä joskus Englantiin ja Irlantiin. Jostain syystä ne kiehtoo mua erityisen kovasti. Kaverikin asuis Enkussa... Josta tulikin mieleeni, että siellä olen kerran käynytkin vanhimman lapsen kanssa, koska kaverini on hänen kummitätinsä.

    Olen ennen perhettä matkustanut sen verran, että olen käynyt Englannissa (kielikurssi 3vkoa), Ranskassa (vissiin 1 tai max 2 yötä, se oli visiitti sieltä kielikurssilta), Espanjassa (1vko kaverin kanssa, meni lähinnä järjettömästi kännätessä...), Venäjällä (olisko ollu pari yötä? joku koulun reissu) ja Norjassa (joskus lapsena autoreissu, en muista mitään siitä). Ruotsissa käytiin aika usein lapsena, siellä oli jotain tuttuja ja vissiin isän työasioita. Missään etelän reissuilla ei lapsuuden perheen kanssa käyty.

    Nyt alan katsomaan Amazing Racea. Siinä on mulle reissua kylliksi! =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan toi ruokakin yks asia. Tavallaan kiehtova, ja sitten tavallaan ei. Mulla kun tulee maha kipeäksi "kaikesta" niin ajatuksena ei kauheasti houkuta istua montaa päivää hotellin vessassa sillävälin kun kaikki muut tekevät jotain järkevämpää. Tosin senkin voi välttää sillä että koittaa välttää niitä mistä se on ennen tullut. Jos vaan pystyy.

      Olen vissiin tylsyyden lisäksi melko turvallisuushakuinen.

      Ehkä mä en vaan kaipaa mitään. Mä tykkään lukea reissukirjoja. Saan niistä sen wau-kokemuksen ilman että tarvii lähteä mihinkään. Paitsi kirjastoon.

      Poista
  12. Minäkin koen reissaamisen hankalaksi ja epämukavaksi, onneksi voi aina vedota lapsiin ja eläimiin. Ulkomaille ei ole mitään hinkua, mutta kotimaassa haluaisin reissata enemmän, täällä on niin paljon nähtävää. Meidän reissut tosin rajoittuu helsingin ja kuopion lääkärissä käynteihin ja ajellaanhan me aina milloin missäkin elukoita, autoja tai mitälie kelkanosia hakemassa, niistä saa kivoja pikku reissuja samalla. Joskus olisi ihana lähteä lomalle (ihan oikealle kesälomalle), mutta meillä ei kesällä vain ole aikaa viikonloppua pitempään olla pois. Ja kun ajattelen että miten paljon rahaa jonnekin lomalle saa menemään, ostanpa sillä mieluumin jotain tarpeellista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin haluisin käydä joskus kotimaanmatkoilla. Käydään pari kertaa vuodessa kavereiden luona Porvoossa, ja niiden kanssa on käyty mm. Kotkassa, Savonlinnassa ja Eläinmuseossa Helsingissä. Oli puhetta että voitais mennä Korkeasaareen ensikesänä. Tuntevat sieltä työntekijöitä niin voisi päästä "takahuoneisiin". Sellainen juuri kiinnostaa että voi nähdä ja kuulla vähän enemmän ja tutustua siihen paikkaan työntekijän kanssa. Ei pelkästään "perusturistina".

      Vaikka kaikista mieluiten istun siellä Porvoossakin sohvalla ja juon viiniä. Viimekäynnillä suunnittelin että lähden valokuvaamaan Vanhaa Porvoota kun kaveri oli töissä.

      Kävin toisen kaverin kanssa hevostelemassa, koirien kanssa lenkillä (ja näin kaksi kotkaa) ja päättelin villatakkia eikä sitten enää huvittanutkaan lähteä mihinkään. Valitsin siis talven ainoan mahdollisuuden käydä ihmisten ilmoila siihen että istuin sohvalla koirien kanssa ja nypersin käsitöitä. Enkä kokenut jääväni mistään paitsi.

      Koirien kanssa on tullut tehtyä samanlaisia ajeluita pitkin Suomenmaata. Siinä aina fiilistelen että "joskus tulen tänne vielä tarkemmin tutustumaan paikkoihin". Joo-o. Eläkkeellä ehkä?

      Poista
  13. Loistavaa pohdintaa :) Minäkin viihdyn erinomaisesti kotona ja enimmäkseen (töiden lisäksi) vietänkin valtaosan vapaa-ajastani kotona tai juuri esim. lähiympäristössä retkeillen jne. Eikä se aika riitä mihinkään! Kotona on niin kauheasti kaikkea mukavaa puuhaa. En käsitä miten toistuvasti joillakin ihmisillä on tylsää (facebook päivityksistä päätellen), koko ajan pitäisi olla menossa ja tulossa. Tiedä sitten jos asuisi vaikka jossain kerrostalossa kaupungissa tai vastaavassa mutta kyllä maalla puuhaa riittää.

    Mutta sen lisäksi että viihdyn kotona, on silti ihanaa VÄLILLÄ päästä käymään jossain. Pois niistä kotiympyröistä ja rutiineista. Tuo välillä on tyyliin pari kertaa vuodessa. Nähdä vähän maailmaa eri kantilta. Jos olen kotona, vaikkakin lomalla, niin en ihan sillä tavalla pääse lomafiilikseen kuin ollessani jossain muualla. Joka reissusta on ihanat muistot, ja valokuvia katsellessa on mukava palata siihen paikkaan ja fiilikseen uudelleen. Siellä myös, paikasta tietysti riippuen, oppii arvostamaan vaikka sitä että kotona saa puhdasta juomakelpoista vettä suoraan hanasta, meillä on jätteiden kierrätys ja ylipäätään monet asiat paremmin kuin monessa muussa maassa.

    Rahaahan siihen tietysti palaa ja rahaa ei ole koskaan tarpeeksi. Kotonakin olisi monen monta rahareikää. Mutta silti ajattelen että matkustellessa jään plussan puolelle. Ja mekin reissataan useimmiten hyvinkin pienellä budjetilla ja halvoissa maissa. Ja bongaillaan tarjouslentoja.

    Sekin on niin mieletöntä että voi valita  Jos ei koe tarvetta reissata mihinkään niin se on ihan fine. Ja se on miljoona kertaa ekologisempaa. Koen aina pistoksen sydämessäni kun varaan lennot. Eikä sitä monesti pysty yhtään sen kummemmin samaistumaan kenenkään muun elämään ellei nimenomaan vietä aikaa paikallisten seurassa ja esim. heidän kotonaan. Se on aika kaukana hotelliaamiaisilta…

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olis hienoa sanoa että me ei matkustella siksi että se on meistä niin epäekologista. Kuulostaisi hyvältä ja tiedostavalta.

      Hotelliaamiaisen nyt kun mainitsit, niin se on kyllä sellaista mitä tekis mieli! Paljon enemmän kuin mitään muuta. Vois vaikka joskus mennä paikalliseen hotelliin syömään aamupalaa. Se olis jo melkein kuin olisi jossain reissussa. Oikeastaan oliskin ihan loistavaa olla leikisti turistina omilla kotikulmilla. Mä tykkään tälläsistä leikeistä.

      Älkää ymmärtäkö mua väärin. Jos rahaa ja tahtoa riittää niin mua ei haittaa vaikka joku matkustelisi joka lomalla johonkin. Senkus menee.

      Mulle se ei vaan oikein ole mitään unelmaelämää ja tekemistä.

      Mä luen paria matkablogia. Ihan huvikseni. Niissä on tosi hienoja kuvia ja aito innostus asiaan. Sellasta on hienoa lukea vaikkei se varsinaisesti koskisi omaa elämää.
      Esimerkiksi Vaihda Vapaalle on eläinkuvineen erityisen ihana.

      Poista
  14. Aikalailla kuin omasta kynästä. Itse viihdyn kotona, silloin tällöin kiva käydä kaupungin valoissa keikalla tai leffassa. Syksyllä äitin painostamana lähdin lasten kanssa (miestäni ei etelän lämpöön saa) Turkkiin, kaikki sanoi että siitä se innostus alkaa. No ei kyllä alkanut. Voisin kuvitella matkustavani Islantiin, Uuteen seelantiin ja sen tyyppisiin maihin jos joskus on ylimääräistä rahaa ja intoa. Kotimaamatkailu rules ja luonto kiittää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi kiva kun kävit, ja vielä kivempaa että jätit kommentin! :)

      Meiltä on kaupunkiin niin lyhyt matka että sinne voi ajaa ihan koska huvittaa. 15km on mielestäni jopa liian lähellä, mielummin asuisin oikeasti kauempana.

      Islannissa ja tosiaan Uudessa-Seelannissa ja muualla missä luonto olisi poikkeuksellista ja ilmanala sopiva niin voisi käydä.
      Kuten sanoit, jos vaan ylimääräistä rahaa ja intoa olisi.

      Poista

Kiitos kommentistasi, se on suuri ilon aihe :)