sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Jämälankavillatakki



Tässä vaiheessa kun massiivinen päättelyurakka on ohi saa varmaan jo tuulettaa.

Villatakki on just niin ihana kuin sen pitikin olla vaikka 
matkan varrella on kyllä usko horjunut moneen otteeseen.

Koska mulla ei ole tapana seurata mitään ohjeita en tehnyt niin nytkään. 
Kudoin vaan ja välillä vertasin kappaleita valmiiseen villatakkiin.
Sitä mukaa sitten vähentelin ja lisäilin silmukoita kun näin aiheelliseksi.

Tein etukappaleista liian kapeita ja leveyttä lisäsin virkkaamalla kappaleiden väliin rivin isoäidinneliöitä. Jotenkin tuntuu ettei se tässä värisekamelskassa nyt ainakaan huonommaksi villatakkia tehnyt!

Ja kun yhdistin kappaleita niin olin sitten etukappaleet tehnyt liian lyhyiksi 
ja niitä piti jatkaa ja kuinka ollakkaan kavennukset asettui hiukan omituiseen kohtaan. 

No ei se mitään, suoristin reunaa ihan vaan virkkaamalla siihen reunuksen. 
Minun maailmassani ei pureta kuin äärimmäisessä hädässä eikä tälläinen 
tilanne ole kuitenkaan sellainen.

Lankana on pääasiassa erivärisiä ja paksuisia alpakkalankoja, ja sen lisäksi ihan kaikkia muitakin lankoja joita kotona sattui olemaan. Alunperin ajatus oli tehdä joka toinen rivi vihreällä 
(ostin sitä varten 4 kerää vihreää lankaakin) mutta se sitten jäi.

Vielä kun löydän kirpparilta jonkun kivan kiinnitysneulan ettei 
tarvi tyhmää hakaneulaa siinä pitää niin sitten se on lopullisesti valmis. 




Olen ottanut jotain välikuvia tekeleestä, 
mutta en nyt löytänyt niitä vaikka koitin kuvia selailla.
Pari kuvaa puolivalmiista sentään löytyi.




Ottopoika tuli sopivasti kun olin juuri alkamassa villatakin kuvauspuuhiin joten hän sai sitten näpsiä kuvia. Pistin oikein poikkeuksellisesti huulipunaakin, harvemmin tulee arkena laitettua. 
Oli muuten hauska tunne lähteä kuvien ottamisen jälkeen huulipunattuna lenkille. 
Tuntui juhlavalta.

Kuvaaminen oli ihan uskomattoman hauskaa, leikittiin lumessa kumpikin ja otettiin kuvia.
Laitan nyt kuvia useamman, koska niistä tulee niin hyvä mieli itselleni. 

Menkää ihmiset leikkimään lumeen jos sitä tämän vesisateen jälkeen vielä jostain löytyy!
Tilasin siskon ottamaan musta lumihangessa "rantahenkisiä kuvia" mutta saattaa olla
 että se jää tätä menoa ensitalveen...

Punaiset sormikkaat on kaverin tekemät. Sain tälläiset joululahjaksi
 ja koska ne on ollut  niin ihastuttavat niin tilasin toiset samanlaiset. 














20 kommenttia:

  1. No niinpä on ihana villatakki - voi kunpa minäkin malttaisin / osaisin kutoa :) Hyväntuulen kuvat sinulla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos osaa kutoa oikeaa osaa kutoa tälläisen villatakin. Mä en nimittäin oikeasti ole mitenkään erityisen taitava kutoja. Mutta osaan katsoa että jos se mallikappale on leveämpi -lisää silmukoita ja jos se on kapeampi -vähennä silmukoita.

      Kiitos, tykkään itsekkin kuvista tosi paljon!

      Poista
  2. Onpa ihana villatakki! Väritkin on loistavat. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Väreinä on kaikki lankakopan värit! Olen värien suhteen kaikkiruokainen, mutta kaikki värit ei sovi vierekkäin. Niimpä laitan niitä ajatuksella "mikä väri sopii violetin viereen, okei, valkoinen".

      Poista
  3. Onpa upea villatakki ja aivan ihanat kuvat ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tosi kiva jos kuvista tykkää muutkin. :)

      Poista
  4. Todella ihana! Ihan sun värinen, siis ihan täydellinen sulle!!
    Mä muuten heti huomasin, että sulla on huulipunaa. =) Sekin sopii sulle ja näihin kuviin upeasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Heh, olen vissiin aika paljon laittanut kuvia ilman huulipunaa kun heti huomasit että sitä on.

      Kai se on itsestäkin hyvän värinen kun tehdessäkin se näytti niin ihanalta. Päättelyurakka vaan meinasi hiukan tihkaista.

      Poista
  5. Aivan upeita kuvia ja kaunis villatakkikin. Tainut kuvaajalla olla yhtä kivaa kuin kuvatullakin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kuvat onnistui kyllä harvinaisen hyvin. Ottopoika alkaa oppia kuvaamaan. :)

      Meillä oli kyllä tosi hauskaa, puhuttiin että pitää kokeilla paremmassa paikassa vielä joskus uudestaan.

      Poista
  6. Pittsakka villatakki! Teillä on parempi sää kuin täällä Oulussa. Kävin tuon meidän corgineidin kanssa lenkillä ja vettä satoi. Sekä emäntä että koira kastuivat liekomäriksi. Koiruliinilla mahasta oikein tippui vesi. Emännällä vsin sukista;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuvat on otettu eilen milloin oli vielä pakkasen puolella. Tänään meilläkin on satanut vettä koko päivän enkä kyllä enää menisi tuonne maahan pölhöilemään.

      Poista
  7. Upea villatakki!!!! Ja olet ollut sinnikäs, kun jaksoit päätellä kaikki langanpäät!!! Teillä näyttää olleet tosi hauska kuvaushetki:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, tykkään kyllä itsekkin tosi paljon.

      Päättelyssä on ollut uskomaton urakka. Paljon suurempi kuin kutomisessa.

      Meillä oli tosiaan hauskaa, kyllä sen yleensä kuvista huomaa jos on ollut kivaa. Mullahan olisi jokunen sata kuvaa vielä lisääkin näitä.

      Poista
  8. Tosi hieno! Ihailen kaikkia jotkanjaksavat tehdä isoja neuleita valmiiksi. Mulla ei meinaa kärsivällisyys riittää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Jos totta puhutaan niin olen aloittanut tämän jo viimetalvena. Epäilin etten saa takkia koskaan valmiiksi, mutta ihme kyllä sain sen pääteltyäkin.

      Sitä vähän pelkäsin, mutta sopivasti tuli muutama sellainen reissu mihin päättely sopi käsityöksi erittäin hyvin.

      Poista
  9. Todella kivan näköinen villatakki! Arvostan lankojen päättelyurakkaasi, on ollut varmasti mittava!

    Ihanan iloisia kuvia! =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Päätteleminen oli kyllä aika uuvuttavaa. Vaikka koitin tehdä niin, että jätin lankakeriä työhön kiinni ja tein aina samalla värillä useampia rivejä enkä ihan joka ikisen rivin lopussa katkaissut lankaa. Siltikin niitä päitä todellakin riitti!

      Ja kiitos kehuista.

      Poista
  10. Pitäisiköhän uskaltaa itsekin kutoa villatakki tai villapusero? Itse vain aina villasukkia kudon kun niitä kuluu tiuhaan tahtiin... ihanan iloiset kuvat :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa ilman muuta kokeilla! Lopulta tälläisen tekemisessä ei ole mitenkään kauhean kova työ jos ei laske päättelyyn menevää aikaa.

      Ja kiitos, itseänikin kuvat hymyilyttää joka kerta kun niitä katson.

      Poista

Kiitos kommentistasi, se on suuri ilon aihe :)