sunnuntai 10. tammikuuta 2016

Ulkoilevia koiria ja ulkokoiria


Saisiko olla karvalakki? 
Sopii Suomen talveen!

Jos koiraa ei muuten saada kuvissa juoksemaan, niin heitetään sille lakkia.
Tämä ikivanha lakki saattaa olla sudenkarvaa, oikein muuksikaan sitä ei ole tunnistettu. 
Huono päähän, mutta Mika oli kovin pahoillaan kuvat nähtyään kun sudenkarvalakkeja 
ei oikein helposti löydy.







Ensin mä en kuvaa koiria puoleen vuoteen, ja sitten joka päivä.

Kokeilin myös kuvata koiria makuulta, mutta se on tosi hankalaa. 
Siinä ei pysty kuvaamaan kunnolla muuta kuin suoraan eteenpäin, 
istualtaan pystyy sentään vielä kuvaamaan sivuillekkin.

Sennin haalari pysyi hyvin päällä. 
Kuvissa kyllä noi isot heijastimet näyttää harvinaisen tyhmiltä.
Mutta turvallisuus on kuitenkin se kaikista tärkein! 
Samoja rettuja kun käytetään pimeällä ja varsinkin kun juoksutan koiria pimeässä metsäautoteillä. Yleensä sen kuulee jos autoja tulee, mutta mielummin pelaan varman päälle.
Heijastin on aika halpa henkivakuutus.


Renikin oli mukana tyttöjen kanssa. 

Sillä näköjään vähän silmä vuotaa, voi  olla että johtuu Rutirex-koppikuivikkeesta. 
Ollaan käytetty sitä pojilla kopissa jo useamman vuoden, toimii paljon paremmin kuin
 mitkään patjat tai peitot. Ne kun kastuu, niin kopissa on tosi kylmä. 

Koppikuivike on vähänniinkuin olkea mutta valmistettu puukuidusta. 
Se pysyy kuivana ja kun se tallautuu tiukaksi niin siitä tulee lämmin patja kopin pohjalle.

Välillä Renillä ja Ekulla on selkeästi petivaatteiden vaihto. 
Ne alkavat jostainsyystä kiskoa koppikuiviketta ulos, jolloin se sitten vaihdetaan. 
En oikein tiedä onko se leikkimistä vai alkaako se jotenkin tuntua ikävältä. 
Joutuuhan sitä muutenkin aina välillä lisätä kun sitä kulkeutuu ulos kun ne kulkevat edestakaisin ja pysyyhän se ilmavampana kun päälle lisätään uutta ja puhdasta.

Lisäksi pojilla on kopissa lämmitin. 
Ei ne silti kylmällä paljoa huvikseen ulkona seisoskele tai istuskele kuten 
lämpimämmillä ilmoilla vaan aika tiiviisti makaavat kopissa toistensa kyljessä kiinni.

Metsästyspäivien jälkeen Ekkua on pidetty sisällä vähän tasaantumassa ennenkuin se on mennyt ulos. Otin eilen hauskoja kuvia kun se makasi Mikan kanssa sängyssä mutta ne on nyt kamerassa enkä jaksa kameraa alkaa tyhjäämään.

Rutirexissä on sekin hyvä puoli, että ulkokoirat haisee lähinnä puulle. :) 

 
Koirien pitäminen ulkona on vähän sellainen kaksipiippuinen juttu. 
Tottakai ne mielummin olisi sisällä ihmisten kanssa. 
Kaikista mieluiten koirat olivat 24/7 isännän ja emännän kanssa.

On kuitenkin eri asia pitää koiraa ulkona kun se on tottunut siellä olemaan kuin se että heittäisin vipukan suoraan sohvalta ulos pakkaseen. 

Meillä koirat ovat olleet aina pentuina sisällä ja siitä ne on opetettu olemaan tarhassa. 
Mulle on tärkeää, että pentu leimautuu ihmiseen ja se onnistuu parhaiten
 kun se on mahdollisimman paljon ihmisten kanssa.

Eivät pennut ole mitenkään moittineet tarhassa oloa,
 ulkona on paljon enemmän seurattavaa kuin sisällä.

Ne tuijottavat lintuja, päivystävät ohiajavia autoja ja meidän liikkeitä.
Käydään niitä monta kertaa päivässä ohikulkiessa rapsuttelemassa ja juttelemassa niille, 
samalla tulee seurattua niiden terveydentilaa ja yleistä vointia.  

Niitä myös otetaan pois tarhasta metsälle, ajelemaan, lenkille ja välillä sisälle. 

Reniä tosin ei voi ottaa sisälle kuin hätätapauksessa, koska se on ihan uskomaton merkkailija. 
Se on pakko pitää häkissä pesuhuoneessa ja sielläkin se kusee yleensä häkkiin...
...kiva sisäkoira....

No miksi niitä sitten pidetään ulkona?

Siksi, että meillä on jo sisällä aika paljon koiria. Koiria, joita ei voi pitää ulkona eli vipukat.
Ajokoirat voisivat ihan hyvin olla sisällä, 
on vanhanaikainen ajatus että ajokoirasta ei tule kunnon metsästyskoiraa 
jos se nukkuu sängyssä.

Mä en halua sisälle ainakaan tässä elämäntilanteessa enää yhtään lisäkoiraa.
 Ajokoirat on aika isoja. en halua sisälle tässä vaiheessa yhtään isoa koiraa. 
Olen antanut Mikalle luvan uuteen kettuterrieriin kunhan se asutetaan ulos. 
En halua sisälle enää ainuttakaan kettuterrieriä!

Me voidaan vielä joskus olla poissa kotoa yön tai pari, mutta jos meillä olisi vielä enemmän sisäkoiria se ei enää onnistuisi. On jo kohtuullisen hankalaa ottaa reissuun mukaan 5 koiraa, ne mahtuu autoon juuri ja juuri. 

Ulkokoirien (+ muut eläimet!) hoidoksi riittää että joku käy nakkaamassa niille ruokaa ja vettä.

Sellaiseen on aikapaljon helpompaa saada joku suostumaan kuin siihen, 
että koiria pitää ulkoiluttaa monta kertaa päivässä ja kun meillä vielä pitää koiria osata laittaa uloskin oikein ettei ne ala tapella niin sellaista riskiä ei oikein mielellään halua ottaa.

Jos me haluttaisiin oikein oikeasti lähteä vaikka ulkomaille pidemmälle reissulle 
(joka tarkoittaa viikonloppua pidempää) niin sisäkoirat 
olisi vietävä koirahoitolaan tai mielellään saatava joku asumaan meille siksi aikaa.

Joku joka myös sitten osaisi hoitaa muut eläimet. Kuulostaa hirveän stressaavalta,
 parasta pysyä itse kotona. 

Ja vielä yksi syy.
Ajokoirat on meillä työkoiria. Niiden tärkein tehtävä on toimia metsästyskoirina.
Jos osoittautuu, että koirasta ei siihen ole niin silloin se lopetetaan.
Näin ei ole vielä koskaan tehty, mutta siihen pitää olla valmis.
Niin julmalta kuin se kuulostaakin.

Asiaa voi verrata ravihevoseen, harva voi pitää tallillista hevosia joilla ei tee mitään.
Jos mulla ei olisi omia koiria voisin pitää toimimattoman metsästyskoiran 
ihan hyvin seurakoirana, mutta en pysty itsekkään repeämään määräänsä
 useammalle koiralle. Onhan meillä tuo Renikin siinä virassa.

Ja silloin se on helpompaa, 
kun koira asuu ulkona eikä siihen ole kiintynyt aivan samalla asteikolla kuin sisäkoiriin. 
Niin se vain on, ja se on asia mihin pitää tottua.

Jos nyt joku haluaa sanoa, että MIKSEI niille voi etsiä uutta kotia.
niin sanoisin, että sekään ei ole poissuljettua.

Silloin haluan vain varmistaa, että se tuleva omistaja tietää 100% mihin on alkamassa.
Ajokoira joka ei toimi metsästyskäytössä ei välttämättä ole koira joka 
ei kuitenkaan kaipaa sinne metsään joka solullaan.

Meninpäs nyt todellakin ohi aiheen, mutta tälläistä tämä kirjoittelu välillä on.
Tajunnan virtaa. 

En kauheasti suunnittele mitä kirjoitan, annan vaan näppiksen laulaa 
ja joskus pitää moneen kertaan muuttaa otsikkoa siitä mitä aluksi olen ajatellut. 




Loppuun vielä muutama talventörröttäjä. 








7 kommenttia:

  1. Minulla oli kakruna häntälakki, jossa oli sudenhäntä. Harmi, ettei ole enään tallessa!

    Minä olen sitä mieltä, etää jokainen pitää elukkansa, miten itte parhaimmakseen näkee. Ei kuulu muille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmiset ymmärtävät paremmin että lampaat, havoset, kanat jne. ovat muualla kuin ihmisten kanssa sisällä. Koirien kohdalla on jo menty siihen, että monet mieltävät ne enemmän ihmisiksi kuin eläimiksi.

      Luullaan, että niillä on inhimilliset ajatuksen, tarpeet ja tunteet. Olen joskus itsekkin sortunut tähän.
      Mielestäni eläimen on paras olla kun se saa olla eläin.
      Se ei tarkoita eläimen huonoa kohtelua, päinvastoin. Mutta tälläinen tämä aika on, ehkä joskus on toisin.

      Poista
  2. Ihania kuvia. Hyvin näyttää liikkeessäkin toimivan tuo sun tekemä fleece-puku <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ainakin se päällä pysyi. Se kai on kaikista olennaisinta.

      Poista
  3. Siis onko tää Reni amerikankettukoira? Miten on toiminut, saako udella sukutaulua?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei oo toiminut, ei sillä ole ajoja ollut enää vuosiin. Eipä sitä enää metsästysmielessä kyllä ole metsään vietykkään.
      Se lenkkeilee tyttöjen kanssa "seurakoirana".
      Eikä normaalisti lähde yhtään mihinkään, joskus on jotain jänistä pölläyttänyt muutaman minuutin ja jättänyt sitten kesken.

      Tosin joskus sen nuoruudessa on sille joku kettukin puolivahingossa ammuttu.

      Emä on Uhuverin Ritu ja isä Pete. Vanhemmat on käyttövalioita, mutta meidän Reni-pojasta ei sitten ihan tullut sitä samaa...

      Poista
    2. Ja on siis amerikankettukoira. Reni alias Paksu on jo ensikesänä 11v.

      Poista

Kiitos kommentistasi, se on suuri ilon aihe :)