torstai 7. tammikuuta 2016

Haalarit koiralle peitosta



Tein itte ja säästin. Voi tsiisus, ei se nyt ihan ilman hermojen menetystä tapahdu.

Aloitetaan siitä, että Marialle tulee hyvä idea SPR:n kirpparilla. Taidampa tehdä Sennille haalarin! Fleecepeittoja ei löytynyt, mutta 4,5€ maksoi joku muu peitto. Otetaan se.


Siitä sitten vaan kaavat ostetusta fleece-haalarista. Hyvältä näyttää, ja tässä vaiheessa on itseluottamus vielä hyvinkin korkealla. Olenhan tehnyt kaksi "puolihaalaria" vai mitä ne on missä ei ole noita takapulttuja. Ei se nyt niiin paljon vaikeampaa voi olla.


 Koska kangas ei olisi riittänyt koko haalariin kaksinkertaisena niin kangaslaatikosta löytyi vuorikankaaksi purettu fleecetakki. Mulla on tapana käyttää kaikki mahdolliset kankaat uudestaan jos se vaan jotenkin onnistuu.
Tosin sekään fleecekangas ei kokonaan riittänyt, mutta yhtään ei vielä tässä vaiheessa hälytyskelloja soittanut.

Tässä juuri hihasta on tulossa etupulttu. Hitusen saattaa olla koirankarvaa tuossa kankaassa...


Virallinen valvojakaan ei oikei ole valppaana vaan on parkkeerannu makaamaan suoraan siihen kankaiden päälle...

 
Mitä ihanaa löytyykään kangaslaatikosta, sieltä löytyy Mikki Hiiri kangasta. Ihanaa topattua Mikki Hiiri kangasta! Siitä samasta kankaasta olen joskus vuosia vuosia sitten Irjalle sellaisen kevyttoppatakin. Joka on kyllä aikojen saatossa hajonnut.

Mutta minut valtaa ihastuttavan nostalginen olotila. Tästä tahdon ehdottomasti tehdä takkiin sisävuoren! Olisin tehnyt pultutkin jos kangasta olisi ollut enemmän. Onneksi ei ollut.

Takki sammakolle...
Tai sitten se on vaan haalarin sisä- ja ulkopuolta.

Sitten ne vaikeudet alkavat. Nämä on vielä aika lapsellisen helppoa kiinnittää toisiinsa.
Ei kannata edes ajatella missä järjestyksessä mikäkin osa olisi helpointa kiinnittää, vaan innokkaasti alkaa neulomaan kiinni aina niitä osia joita sattuu käsiinsä saamaan.

Lopulta haalarissa on aika vähän osia jos takapultut piirtää kiinni. 
Näiden lisäksi vain kaulus ja etujalat. Sehän kuulostaa helpolta.

Ompelin kauluksen kiinni ja kasasin haalarin noista ylläolevista paloista. Siitä tuloksena onkin sitten sellainen pussi. Sinne on hiukan hankalaa laittaa koiraa että näkisi miten ja mihin kohtaan koirassa etujalat asettuvat.

Tähän olisi ihan varmasti joku muukin tapa kuin kiskoa puolivalmista haalaria edestakaisin koiran päälle, mutta kertakaikkiaan sellainen ei ole tullut mieleen.

No leikataan vaan summissa sellaiset pienehköt reijät molempien jalkojen kohtaan (siis siihen missä oletetaan jalkojen olevan), ja aletaan asentaa haalaria koiran päälle.

Vois jessus, miten ihmeessä koiraa taivutetaan että sen saa mahtumaan sinne haalarintekeleeseen?! Leikataan mahan kohdalta pikkuisen haalaria lisää auki, koska koira ei kertakaikkiaan mahdu sinne haalarin sisälle. Siinä koiran jalkoja taivuteltaessa pitää se koiraa että haalaria vääntää niin ihmeellisesti, että olkapää tulee hemmetin kipeäksi. 

Ei siis voi olla todellista, että juuri ja juuri leikkauksen välttänyt olkapää alkaa vihoitella kun yrittää ompeluharrastuksen siivittämänä testata puolivalmista haalaria koiralle!

Ollaan hyvin ymmällään, koska se mallihaalari on ihan hyvä ( kokeillaan sitä tässä vaiheessa ja ollaan entistä enemmän ihmeissään) ja vaikka sekin oli aluksi tiukka niin ei se nyt soinut kun koiraa koitti ekoja kertoja sinne asentaa.

Tajutaan, että se ihastuttava Mikki Hiiri-kangas ei veny ollenkaan toisin kuin fleecekangas. 
Se on tässä mallissa aikalailla olennaista. 
Mitäs nyt sitten tehdään, no ei jäädä miettimään sitä vaan aletaan leikkaamaan jalkareikiä isommiksi 
ja ommella etupulttuja kiinni. 

Kun on saatu neljä ompelukoneen neulaa katkaistua eikä valmista ommelta ole tullut kuin viiden sentin matkalta niin aletaan pikkuhiljaa tajuamaan että kertakaikkiaan mun ompelukone ei jaksa vetään neljää noin paksua kangasta. 
Yksi vaihtoehto olisi tietysti ollut ommella keltainen ulkopuolen kangas "itseensä" kiinni, ja samaten se sisävuori, mutta sehän ei nyt tullut mieleen ennenkuin siinä vaiheessa kun haalari oli jo valmis...

Miten ihmeessä pultut sitten kiinnitetään? Yht´äkkiä tulee mieleen kuningasajatus että ommellaanhan sitä kansallispukujakin käsin joten miksi ei sitten koirien haalarin pulttuja?
Ei muuta kuin ompelemaan! 

En ole ommellut käsin koskaan mitään katseenkestävää. Harsimista ei vissiin lasketa kauhean kauniiksi ompelemiseksi. Mutta koska pulttu on pakko saada kiinni, niin sehän sitten ommellaan! Ei muuta kuin lanka neulansilmään ja ompelemaan. 

Ommellessa samalla leikataan aina vaan isompia kaisteleita kangasta pois että saadaan pulttu sopimaan siihen kohtaan mihin se oletettavasti pitäisi saada. Ompelin uskomattomia harakanvarpaita useampia kierroksia ja vihdoin viimein tuntuu että pulttu saattaa tarttuakkin kiinni. Ainakin, kun ei kauhean kovasti vedä.

Vielä on sitten ratkaisematta se ongelma, että miten ihmeessä Senni mahtuu tuohon pukuun jos se lihoo grammankin. Ja kun se on jumalattoman laiha niin olisi tietysti ihan toivottavaa että se hiukan lihoisi.

Tässä vaiheessa meinaa ideat loppua. 
Mietin (huom! Kerrankin mietin enkä suinpäin tee jotain) ja keksin että jos vuorikankaaseen, eli siihen ihanaan ja ihan epätoimivaan Mikki Hiiri-vuorikankaaseen tekisi sellaisia kohtia mihin ompelee resoria niin se joustaisi enemmän. 

Enempää mahan alustaa ei oikein voi aukaista tai sitten se ei enää aja sitä asiaa miksi tämä haalarimalli on mun mielestä niin hyvä. Siinä ei nimittäin ole mitään vetoketjuja jotka hajoavat ja se istuu kohtuullisen tiukasti koiran päällä. 

Meinasin tehdä näitä kolmion muotoisia kohtia kaksi, mutta vahingossa leikkasinkin niitä kolme. 
No tein niitä sitten kolme. Se ihme kyllä auttoi, ja ihme kyllä en ainakaan heti keksi mitään haittaa mitä tästä voisi olla.

Nyt alkoi jo näyttää vähän valoisammalta. Ompelin resorit paikalleen (tottakai muutaman ensin väärinpäin kuten melkein kaikki osat ensimmäisellä kerralla...), laitoin kaulukseen kuminauhan koska se näytti hiukan hassulta kun vähän pidensin kaulusta alkuperäisestä. Mikan mielestä Senni näyttää puku päällä ihan kirahvilta.

Ja lopuksi, mitäs muuta kuin heijastimet. Takaheijastin meni ihan helposti, mutta kaulaan kohdalle ei sitten mennytkään aivan niin helposti. Yksi neula katkesi vielä siinäkin vaiheessa (yksi mulla on vielä jäljellä) kun väänsin ja käänsin sitä haalaria siihen paininjalan alle. 

Ei muuten ihan helppoa. Voiko joku kertoa miksei näitä heijastimia voi laittaa vaikka silloin aluksi kun se vielä olisi ihan helppoa vaan niitä on pakko koittaa ommella silloin kun todennäköisintä on että joko neula katkeaa, kone hajoaa tai ompelee kauluksen kiinni niin ettei sinne enää mahdu sisälle mikään elävä olento.

Mutta hei haalarista tuli tosi kiva! Kun valmista tekelettä katsoo niin ihan unohtaa millaisia kärsimyksiä sen tekeminen aiheutti. Olkapääkin parani yön aikana kun sitä hiukan voiteli erilaisilla linimenteillä.
Jos nyt etupultut eivät ihan heti irtoa olen aika tyytyväinen tähän. 

On tuo Senni aika ihmeellinen vipukka. 
Siellä se ihan innoissaan leikki Allin kanssa ulkona vaikka lämpötila oli -30C. Eikä yhtään paleltanut tai ahdistanut.




Lampaiden ruokkimismatkalla otin pari valokuvaa. 
Ei millään jaksanut lähteä muualle kuvaamaan, mutta pitäähän sitä nyt kylmääkin vähän ikuistaa.






Kuva meidän postilaatikon kohdalta. Tuolla horisontissa siintää Ottopojan talo ja siellä lampaat.

Kylmähän tänään on ollut, mutta ehkä se tästä pikkuhiljaa. Kanalaa olen lämmittänyt auton sisätilalämmittimellä pari kertaa ja se tuntuu nostavan lämpöä kivasti. Päälle sitä ei tosin uskalla jättää kuin hyvin lyhyeksi hetkeksi. Iltäyöllä tirkitsin vielä kanalan ikkunaa kun niin kovasti huolestutti ja ulkoluukun kohtaa. Eiköhän me nyt tästä hengissä selvitä!










6 kommenttia:

  1. Virheiden kautta voittoon, vois olla hyvä nimi tälle haalarin ompelulle. Hitsin hieno siitä tuli kyllä <3

    VastaaPoista
  2. No niin munkin mielestä! Ei saisi vissiin itsekkään arvostella keskeneräistä työtä.

    VastaaPoista
  3. Kivat haalari! =)

    Pari päivää kun kestetään, niin eiköhän nää pakkaset hellitä. Ainakin hetkeksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänään on jo -15C. Sehän on jo melkein helle!

      Poista
  4. Voi sisko rakas, miten operaatiosta voi edes saada noin hankalan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kokeileppa tehdä koiralle haalaria niin tiedät! :D

      Poista

Kiitos kommentistasi, se on suuri ilon aihe :)