Aloitetaan tämä kaikki kanakuvilla.
Yhtenä aurinkoisena iltapäivänä istuin kaksi tuntia kameran kanssa kanoja seuraten.
Otetaan niitä kuvia pieninä erinä, koska kuvia on niin älyttömästi. Jos siis muistan niitä laittaa, yleensä vanhemmat kuvat hautautuu uusien alle...
Mulla on ensviikko lomaa, l-o-m-a-a. Sanoinko tarpeeksi selkeästi, että LOMAA!!! En ole suunnitellut yhtään mitään muuta kuin mustikassa käymistä. Mä aijon olla, ja tehdä jotain jos huvittaa. Jos ei sada, olen ulkona, ja jos sataa, niin olen varmaan silti ulkona...
Tämän tiedotuksen jälkeen seuraa kasvimaakatsaus. Kuvat ovat muutaman viikon vanhoja, mutta näkeehän niistäkin että osa kasvaa (ja se osa mikä ei kasva niin sitä ei ole oikein kauheasti kuvattu...)
Ihan parhaiten ja ihanimmin kasvaa kehäkukka! Kehäkukkaa tosiaankin kannattaa esikasvattaa muutama taimi koska niiden kukinta on ihaninta mitä kasvimaalla voi olla. Kerään terälehtiä, kuivatan ne ja käytän leivonnassa. Tai siis oletan, että kerään.
Vielä en ole kerännyt tietenkään mitään.
Ensimmäinen kuva on ennen kaalien kaivamista vesiheinästä ja toinen sen jälkeen.
Mutta juu, olen nimennyt kesän 2015 kaalien kesäksi! Tuskin voisi kaali paremmin kasvaa! Melkein harmittaa etten sitten laittanut parsakaaleja kun kesä olisi ollut niin otollinen niille. En ole edes käyttänyt harsoja kun on tuntunut, ettei tarvitse. Lehtikaalia olen jo syönyt, ja kyssäkaalit alkaa olla viittävaille korjauskypsiä.
Tilliä ei taideta mainita kaalien kumppanuuskasvissa, mutta ei ainakaan minun kasvimaallani ole käynyt kukaan tarkastamassa näitäkään asioita, joten siihen se on kylvetty ja hartaasti toivon että perunat kasvaisivat syöntikokoiseksi että saisi silputa perunan päälle tilliä ja kruunata koko komeus isolla köntillä voita. Nam!
Härkäpavulla on niin kauniit kukat että sitä voisi kasvattaa myös koristekasviksi.
Minnihiiren silmät!
Äsken kun kävin kasvimaalla hakemassa punasipulia kesän ekojen kanttarellien kaveriksi niin huomasin että kukat olivat lakastuneet ja tilalle oli kehittyässä pienenpieniä papuja.
Siinä se kukinta oli sitten taas tältä kesää.
Kääpiösamettikukka on syötävä, mutta eniten kyllä tykkään siitä että sen pitäisi torjua tuholaisia.
Ja siitä, että kukat loistaa kuin pienet auringot!
Sellerit on hyvässä vedossa! Kaikki onnistuu, mikä on esikasvatettu.
Paitsi tomaatit. Ne kertakaikkiaan paloi kun siirsin ne kasvihuoneesta ulos.
Se kyllä harmittaa tosi kovasti, ehkä olisin tiennyt että ne pitää harsottaa mutta miksen tehnyt sitä?!
Kasvimaalla ongelmana on nyt selkeästi se, että siellä ei ole tarpeeksi caccaa.
Miten mä kuljetan sinne sianpaskaa?! Kottikärrylläkö pyörätietä pitkin 2km?
Ehkä jos peräkärryyn saisi jonkun laatikon tai muovin voisi sitä harkita, muuten ei oikein...
Kun se hevosenpaskankin peseminen kaupungin kärryistä on vähän sellainen oma operaationsa niin en halua edes ajatella sian tuotosta samassa lauseessa.
Meinasin tehdä sinne jotain pieniä "kompostikasoja" jos se vähän parantaisi maata.
Onhan siellä nyt kohtia mihin ei itänyt yhtään mitään ja vesiheinäkin on kovin matalaa ja kitukasvuista.
Olihan se tiedossa että hevosten tamppaama maa ei ehkä ensimmäisenä sadekesänä tuota mitään maailman parasta satoa mutta pitää tässä nyt alkaa jotain tekemään jos meinaa edes viidenvuoden päästä alkaa saamaan muutakin kuin selleriä.
Ja syksyllä pitää saada lehtiä reippaasti, onneksi töissä puhalletaan lehtiä kasoille ja niitä voi sitten kasata peräkärryyn ja kuljettaa kotiin, niin olen tehnyt ennenkin...
Sitten otetaan sekalainen sarja kaikenlaisia kuvia ihmisistä.
Ihan vaan siksi, koska voin.
Senni ja Sennin kummisetä
Ottopoika täytti 50v. ja kävi sen kunniaksi Virossa.
Tuliaissuklaa oli hyvää.
Sitten kuvasarja musta ja Ronjasta.
Jos mä antaisin tälle nimen, niin se olisi:
"Minä sinua vaan" <3
Kuvat: Ruusu Pippola
Mä olen ollut kahtena päivänä kännissä kaupungilla, torstaina ja lauantaina.
En taida ihan tavaksi ottaa, mutta ihan sairaan hauskaa se on ollut!
Täällä on ollut paikalliset bändejä ja kilpa-autoja festarit, ja jotenkin sitä on vaan menottanut.
Aika harvoin tulee harrastettua humalahakuista juomista, mutta näköjään sillekkin on paikkansa.
Näiden kahden päivän välissä olin työkaverin luona illanistujaisissa mutta sinne menin
(ja tulin kotiin myös!) onneksi omalla autolla.
Nyt musta tuntuu etten mä edes haluaisi palata arkeen, mutta ainiin,
onneksi mun ei tarvikkaan! Hihii, on se lomaa lyhytkin loma! :)
Ja nyt loppuun erityisterkut entisille työkavereilleni joita näin Vauhtiajoissa ja
jotka sanoivat lukevansa näitä kirjoituksia.
Ja mikä parasta, heidän mielestään juttujen taso on juuri sitä mistä minut on tunnettu.
:)
Näihin tunnelmiin. Hyvää yötä.
