maanantai 28. joulukuuta 2015

Pakkasen valoa


Käytiin typyjen kanssa lähellä olevalla isolla peltoaukealla. On vaan niin mahtavaa kun on pakkasta!

Omien koirien kuvaaminen on jotenkin niin epätoivoista.
Ne ei tee yhtään mitään, paitsi nuuskii maata. Tai saattaa ne kävellä myös hitaasti poispäin.

Aluksihan ne juoksee ja tekee kaikenlaista, mutta koska joudun käyttämään Sennillä ja Vilmalla kuonokoppia niin se ei tee kuviin kovinkaan esteettistä vaikutelmaa. Siksi kuvaan niitä vasta kun ne ovat rauhoittuneet ja kopan voi ottaa pois. Me olemme epätoivoisessa kierteessä. :)

Jos menen kyykkyyn ne tulee mun luo metrin päähän(joka tietysti joissain tilanteissa on oikein hyvä asia...). Ja Irja tulee hinkkaamaan selkäänsä mun jalkaa vasten. Se on tietyllä tavalla ihan huvittavaa, mutta se aikaansaa myös sen, että kameran pitäminen paikallaan on lähes mahdotonta.

Onneksi pellolla oli joku haju jossa ne tykkäs edes pyöriä.




Muutamia juoksuaskeleita saatiin tallennettua vasta kun oltiin lähdössä poispäin. Ajattelin että haen Paavon kotoa koska on niin hieno valo. Jos olisin tajunnut miten uskomattoman hieno valo on, niin en todellakaan olisi lähtenyt mihinkään vaan koittanut kuvata sitten vaikka tylsästi seisovia tai nuuskivia koiria!








Nimittäin siinä vaiheessa kun Paavon kanssa päästiin pellolle niin aurinko oli jo niin alhaalla että se valaisi enää peltoaukean toista päätä. Ja sitäkin heikosti.

Jotenkin olen pikkuhiljaa alkanut ymmärtää valon vaikutuksen kuviin.

Toinen mitä olen alkanut ymmärtää on se, että mun olisi varmaan pikkuhiljaa pakko alkaa opetella käyttämään jotain kuvankäsittelyohjelmaa. Senverran paljon haukon henkeä kun katson facen valokuvausryhmissä kuvia...ja saattaa toki kuvaajan taidollakin olla jotain tekemistä asian kanssa.

Olen koittanut Gimppiä harjoitella omatoimisesti, mutta nyt jostainsyystä se ei enää aukea meidän koneella. Pitäisi ehkä muutenkin soittaa koneelle tohtori tekemään sille pieni huolto...

Jatkuva valokuvauskriisihän mulla on, kun en saa sellaisia kuvia kuin haluaisin, mutta siihen olen alkanut jo tottua.

Paavon juoksutus on aina jotenkin hupaisaa. Se sitten juoksee typyköidenkin edestä.
Se rallaa ympäri peltoa eikä pysähdy käytännössä ollenkaan.

Ennen sillä pidettiin myös tutkaa, mutta syksyllä kävi niin että Paavo tunki itsensä luolaan gps-tutka kaulassa ja se pantaosa jäi sinne luolaan. Mika kävi monta kertaa koittamassa saisiko pantaa koukittua luolastosta ulos mutta sinne se nyt näyttää jääneen.

Toisen tutkan panta on sille liian iso eikä oikein huvita hävittää sen kanssa vielä toistakin tutkaa. Ne ovat kohtuullisen kalliita ja Ekkua ei voi päästää ollenkaan irti ilman tutkaa.
Niimpä Paavon kanssa sitten ulkoillaan sydän syrjällään ja toivotaan ettei se katoa...
Voi olla että ensiviikolla näet näitä kuvia kun etsitään kadonnutta Paavoa.








Talvella neljältä alkaa ilta, kesällä neljältä on vielä päivä. Ja kesää kohti me olemme menossa kovaa vauhtia!
Kummalliselta se tuntuu, tänään on ollut ensimmäinen päivä että kanoille sai laittaa lämmittimen päälle. Tähän asti on pärjätty ilman.

Lämmitin on ollut aikaisempina talvina ajastimella puoli tuntia päällä ja puoli tuntia pois ettei se lämpene liikaa ja kanalaan tule liian kuuma. No nyt onnistuin rikkomaan ajastimen kun kiskoin sitä töpselistä irti, joten sellainen nyt pitäisi vissiin mennä hankkiaan uusi. Toivottavasti sille on nyt lopputalvesta käyttöä!


8 kommenttia:

  1. Tosi hyviä kuvia. Minä en edes yritä ottaa tyttären koirasta kuvia muualla kun sohvalla. Jos mä tähtään ulkona päätä, niin kuvassa näkyy persus! Ihan liian hidas oon sen liikkeille. Enkä uskalla pitää ilman hihnaa kun se tottelevaisuus minulle on vähän hakusessa. Jos ei nyt satu olemaan kinkkua kädessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyviä ja hyviä, tarkennus pääasiassa koirien jaloissa tai jossain ihan missä sattuu. Mutta harjoitusta, harjoitusta ja harjoitusta. Se on vaan niin hankalaa tälläiselle "kaikki mulle heti tänne nyt" ihmiselle kun haluisin vaan ottaa hyviä kuvia enkä mitään muuta...

      Mutta sähän kuvaat kaikkia lintuja ja oravia ja muita sellasia jotka ei pysy hetkeäkään paikallaan! Siihen verrattuna koirat on vielä aika helppoja kuvattavia.

      Yksin koirien kuvaaminen onkin tosi haastavaa. Ne ei millään mene sinne mihin pitäisi, ei pysähdy "kuvaukselliseen kohtiin", tekee jotain muuta kuin pitäisi ja jos niitä koittaa lahjoa nameilla ne tosiaan nököttää ihan ääressä ja vahtaa siihen käteen. + tulee nuolemaan linssiä heti kun kyykistyy.
      Ja jos niille antaa jonkun lelun saa pelätä että ne alkaa tapella siitä ja sitten vasta saadaankin toimintakuvia!

      Poista
  2. Hyviä kuvia olet koiruleista saanut ja wau tosiaan tuon valon kanssa.
    Mukavaa vuoden viimeistä viikkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Voi että mua nyt kyllä harmittaa kun en tajunnut miten hienosti se valo näkyy näissä heinissä. Olin jo lähtemässä pois ja vaan pari loppukuvaa näppäsin.

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Kiitos! Koitetaan uudestaan jos vaikka tänäänkin olisi se kaunis valo...Yleensä se menee niin että mitä enemmän suunnittelee niin sitä vähemmän saa mitään sellaista aikaiseksi.

      Poista
  4. Hienoja kuvia olet ottanut! Kaunis valo tosiaan. Meidän koirat keskittyy tuijottamaan minua tai keppiä, kun yritän kuvata niitä. On se toisaalta kivempi kuin persus... Valo on kyllä niin oleellinen kuvatessa. Harmittaa, että tähän aikaan vuodesta se oikeasta kulmasta paistava valo olisi viitenä päivänä viikossa juuri silloin, kun itse tuijottaa toimistolla koneen ruutua. Eikä nämä säätkään nyt kovin kuvauksellisia ole olleet. Onneksi nyt tuli edes pakkasta, vaikkei lunta tullukaan kuin nimeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koira on hyvin luonnollisen näköinen kun se jännittyneenä täpisee että nytkö se mamma heittää sen kepin/kinkun palan/lelun tms. Ja vipukoita ei voi käskeä talvella maahan makaamaan tai istumaan. Tai voi käskeä, mutta ne ei kyllä siihen suostu.

      Mä olen sairaan kiitollinen siitä että mulla on mahdollisuus lenkkeillä valoisassa. Aina silloin ei välttämättä huvita kuvata, mutta ainakaan ei tarvitse joka ilta käydä lenkillä pimeässä.
      Tosin monena päivänä on ollut niin harmaata ettei tiedä onko päivä vai ilta, mutta sysipimeää ei (yleensä) kyllä päivällä ole!

      Meillä ei ole lunta, mutta kyllä pakkanen jotain vaaleaa kuuraa edes kehittää kun maa on niin märkää.

      Poista

Kiitos kommentistasi, se on suuri ilon aihe :)