tiistai 22. joulukuuta 2015

Joulumieli



Etukäteen ajattelin, että joulu olisi synkkää aikaa ja itkeä tihrustan viikkoja etukäteen muistojen syövereissä.
Vaikuttaa siltä, että näin ei käy. Miksei mua itketä edes ne vakio-joululaulut jotka yleensä itkettää? Mullahan on ollut synkkä ja ikävä vuosi ja mun ei kuuluisi nyt näin innokkaasti kasata lisää ja lisää joulukoristeita pitkin asuntoa ja hyristä tyytyväisenä.

Mähän en ole jouluihminen, enkä koristele enkä hymyile enkä...

Vahingossa äsken pesin sohvan vaikka olen julistanut etten tee yhtään mitään joulusiivojen eteen. Lasketaanks sitä jos ei sitä kerro kellekkään?!

En aijo ostaa joululahjoja, mutta saako kuitenkin ostaa jos HALUAA? Nimittäin keksin Pojan tyttöystävälle niin kivan lahjan, että ostin. Koska halusin. Koska ei ollut pakko. Koska olen jo etukäteen kertonut etten osta lahjaa. Silloinhan se vasta yllätys onkin!

Tänään oli vuoden lyhin päivä. Aurinko paistoi ihanasti. Kävin ihan tahallani kaupassa kokeilemassa stressaako mua siellä ne tuhannet ellei sadat ihmiset.
Ostin kuivatun vihdan ja kukkakimpun anopille ja kävelin pikakassan kautta pois.
Hihiii, melkein kuin olisi tehnyt jotain pahaa.

Mä olen suorittanut eilen mun velvollisuuteni joulua koskien. Pidettiin taas joulunaloittajaisruokailu sisaruksille ja lähisuvulle, ja nyt sen jälkeen mulla ei ole kuin vapaaehtoista valmistautumista.

Jos mä nyt kerran kymmenessä vuodessa innostun joulusta näin, niin aijon tosiaankin hakea vielä huomenna lisää jotain joulukukkia itselleni. Niiden 13 hyasintin lisäksi.
Ensimmäiset on jo siirretty ulos kun ne aukesi liikaa.
Mikakin sanoi, että meillä haisee sen lapsuuden jouluille (kun ilma on tosiaankin hyasinttihajua sakeana.)

Kohta mä käyn hakemassa otsalampun valossa katajanoksia maljakkoon ja koristelen tämän "kuusen" ja juon glökiä ja takuulla laitan niin paljon terästettä etten aja enää autolla koko iltana. Ei sillä, että yleensä ajaisin sitä meidän perinteistä joulukorttikierrosta. Pitäähän sitä jotain perinteitä olla, ja se on se, että mies ajaa ja rouva tiputtaa kortit postilaatikoihin.

Huomenna saatan valokuvata jos huvittaa, ellei, niin en kuvaa yhtään joulukuvaa. Mulla on läjä lehtiä kirpparilta, toivon että joku lämmittää mulle paljun joulun pyhinä, ja saan syödä anopin luona itseni ähkyyn. Joulumieli mulla jo on.

Jos ilmassa on rakkautta, se tekee kaikille uskomattoman hyvää.






10 kommenttia:

  1. Joskus on niin, että huomaa sen hetken, jolloin itkut on itketty! Jos nyt sulle tuli. :) Nauti joulusta, se on sitä varten. Sellaisena kun se itte kullekkin tulee ja aina se tulee. Teki hulluna hommaa sen eteen tai vaan odottelisi paikoillaan, ihmettelisi toisten tohinaa. Minun hyasintit ovat ihan raakoja. Yhdessä vähän pinkki pilkottaa. Joulun tuoksua odotellessa. Eilen kuusi kyllä tuoksui vahvasti, ehkä vähän liikaakin. Joko siihen on jo tottunut tai sitten se lopetti. Lahjoja olisi paketoimatta vielä aika paljon. Vielä ehtii hyvin ja jos ei, niin kai ne voi antaa ilman paperiakin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aattona piti haudalla itkeä, mutta onneksi ei koko kuukautta etukäteen. En voimaantunut siitä mitenkään, mutta lähdin illalla saunan jälkeen lenkille koirien kanssa ja pimeässä metsätiellä pinnistin pääni sivulokeroista useita muistoja.

      Luulin, ettei niitä tule enää lisää.
      Luulin, että olen jo kaiken muistanut. Lopulta nauroin ääneen siellä yksin kävellessäni.
      Se oli ehkä kaunein hetki koko joulussa.
      Se, kun tunsi enkelin siiven hipaisun. Mennyttä ei saa takaisin, mutta elämä jatkuu. Ja ne muistot, niitä ei saa kukaan pois. <3

      Poista
  2. Olipas ihanan positiivinen postaus. Kiva kun pääset vähän fiilistelemään.
    Mukavaa jouluviikkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Parasta tässä joulussa on varmaankin se odotus. Nyt jo tapaninpäivänä on hiukan sellainen hassu ole niinkuin monesti juhlien jälkeen. Vähän sellainen että oliko se kaikki touhotus vaivan arvoista.

      Mutta sitten toisaalta, ilman niitä juhlia ja kaikkea niihin liittyvää hässäkkää elämä olisi todella tasapaksua. Kun sopivasti syö kaurapuuroa ja täytekakkua niin pysyy tasapaino.

      Poista
  3. Ihana postaus! Tuollainen asenne on just paras, ilo ja into on aidointa sillon kun ne tulee ihan yrittämättä! Oikein mukavaa joulun aikaa sulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Jotenkin sitä pitää koittaa elää iloa silloin, kun se kuplii keveänä mielessä.

      Meillä oli aatonaattona kavereita kylässä illalla, ja jotenkin se lämmin tunnelma oli vaan jo ihanaa liukumista siihen perhejuhlaan.

      Kutsukaa ihmisiä kylään! Menkää toistenne luo! Älkää miettikö onko koti siisti ja pöytä täynnä tarjottavaa.
      Heittäkää pöydälle pussi leipää ja voipaketti. Jutelkaa, naurakaa ja muistelkaa asioita. Katsokaa toisianne enemmän kuin telkkaria.

      Poista
  4. Joulumieli hiipi yllättäen.... ja saavutti sinut. Hyvää joulua!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, se on suuri ilon aihe :)