sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Tyhmä koira ja vaikea elämä

Koirien kanssa on joskus niin hemmetin ärsyttävää.

Siinä aloittelin sunnuntaiaamupäivää kaikessa rauhassa, istuskelin sohvalla punomassa päivän strategiaa ja selasin mitä kavereille kuuluu facen ihmeellisessä maailmassa.
Mitä sillävälillä tapahtuu toisaalla, no kappas joku koirista on käynyt ruikkuamassa eteisen matolle, ja toinen on pissannut toiselle matolle. Tai eihän mistään tiedä onko kyseessä sama vinksahtanut yksilö, kummassakaan tuotoksessa ei ollut nimimerkkiä vieressä.

Siis miksi?! Miksi ne eivät ole voineet vaan hiukkasen vinkaista ja seisoa oven edessä niin olisin 30sekunnin sisällä päästänyt ne takapihalle.

Meillä on taas kasapäin muutenkin pyykkiä, niin sopiihan sinne samaan koriin vielä kaksi likaista mattoakin. Helvettivittuperkele.



Otti niin raskaasti aivoon että lähdin lenkille. Ajattelin että voisin vaikka ottaa Vuoden luontokuvan siinä samalla.
Päätin että kuvaan vesipisaroita heinissä.
Mistään ei vaan löytynyt pisaroita heinissä, koska tuuli niin paljon.

Lopulta löysin yhden kohdan jossa oli sekä pisaroita, heiniä että edes hiukan valoa. Pisarat olivat niin matalalla (koska tuuli) että jouduin makaamaan maassa että kuvasta olisi voinut tulla edes jonkin näköinen.

Samalla hetkellä kun ihminen menee makaamaan maahan niin koira kiinnostuu ihmisestä ihan mahdottomasti. Mitä se tekee? Miksi se makaa maassa? Äiti, onko siellä jotain ruokaa?
Kun koira siihen asti on ollut noin 89m päässä niin samalla hetkellä se on kamerasta noin 8-9cm päässä. Sotkee siinä edessä niin paljon, ettei heinissä ole enää yhtään pisaraa.

Mua otti niin paljon aivoon että melkein itkin.


En todellakaan halunnut kuvata koiria, eikä siihen ollut edes sopivaa kalustoa mukana jos olisin halunnut.

Otin sitten kuitenkin kuvia kun ne söi muutaman kerran jäätyneitä mustikoita. Toivottavasti muuten niistä nyt sitten ei mene maha sekaisin! OMG! Ei tullut edes mieleen...







Senni sai ihan mahdottomia hepuleita. On hiukan hankalaa kuvailla sanallisesti miltä whippetti näyttää kun se pyörii kuin hyrrä oman akselinsa ympäri. Se näyttää lähinnä siltä että kohta koira nousee helikopterin lailla ylös hetkellä millä hyvänsä. Tälläiseen hepulointiin kuuluu myös järjettömän kovia kiihdytyksiä, villiä maan kaivamista ja taas kieppumista. Voiko sellaista katsoa nauramatta?! Vastaan itse, ei voi.

Tajusin, että ehkä mun elämä ei kuitenkaan ole ihan täysin pilalla vaikka en saanutkaan sellasia kuvia kuin olisin halunnut, ja että joudun pesemään kaksi mattoa.
Kaikki mikä ei tapa niin kuulemma vahvistaa.









5 kommenttia:

  1. Joo...mä tässä jo mietin, mitkä kaikki matot meillä laitetaan pois kun tyttären koira tulee joululomalle. Viimeksi se pissi pari mattoa ja ne sentään pystyi siis loppukesästä vielä pesemään painepesurilla ulkona. Se merkkailee aina kun vaan pystyy. Me ollaan ilkeitä ja pidetään vastasyntyneen vaippaa poikittain vatsan ympäri (chihu), mutta silti se välillä kiemurtelee niistä suojavarusteista.

    Hyvin ittesi kokosit! Ei moiset maailmaa kaada. :)

    VastaaPoista
  2. Voi elämä mikä ruikkija siellä on ollut, kyllä varmasti ketutti.
    On ne kuitenkin vaan niin suloisia :)

    VastaaPoista
  3. Joo, koirat on välillä to-del-la ärsyttäviä. Etenkin sillon, kun ite kovasti tahtois nukkua, ja ne päättää aamuyöstä välttämättä haluta ulos... eikä siinä vielä mitään, onhan sitä pissalle päästävä joskus yöllä itekin, mutta jos käy niin, että tyypit päättää sitten tehdä sen ulkoilun oikein pidemmän kaavan kautta ja lähteä jonnekin huitsin hemmettiin, SE kyllä todella ärsyttää. Entäpä sitten, kun sieltä yölliseltä retkeltä palataan joka paikka kurassa... aaaaargh.

    Mä inhoan tavattomasti myös sitä, että ihan jatkuvasti toinen koirista käy napsimassa kissanhiekkalaatikosta ne paskat. Hitto, söis sitten ne ees siinä siististi, mutta kun ne pitää ehdottomasti näköjään kantaa ensin matolle...

    Ja silti mä rakastan noita karvakorvia yli kaiken. ♥

    Ihania kuvia sulla, taas. Oot kyllä niin hyvä kuvaaja!!

    VastaaPoista
  4. Hear, hear. Meillä nartun virtsatietulehduksen aikaansaama mattopyykki odottaa edelleen pesijäänsä. Lääkkeet onneksi auttoivat heti ja sisään pissailu loppui siihen. Sitten alkoi maaninen kenkien pureskelu, jota ei ekan 1,5 kk aikana ollut laisinkaan. Piilevä eroahdistus vai murkkuikä, ota näistä nyt selvää...

    VastaaPoista
  5. Ihanat raivostuttavat raivopossut. Joskus tahtos tehä rukkaset. Mut on ne silti vaan niin <3

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, se on suuri ilon aihe :)