tiistai 24. marraskuuta 2015

Kerintätoimistosta päivää.



Nyt on sitten ystävällisten ihmisten avustuksella saatu lampaat kerittyä. Kiitos, kiitos ja kiitos!Painisin siellä varmaan edelleen ensimmäisen kanssa jos olisin yksin hommaan ryhtynyt!

Vaikka lammas on periaatteessa pieni ja säyseä eläin, niin terävät sakset ja edestakaisin hulinointi on sellainen yhdistelmä että karvan leikkaamisen sijaan sille saattaakin tehdä siinä vahingossa sydänleikkauksen jos se sattuu sopivasti hyppäämään.




Aloitettiin Petteristä kaverin kanssa. Se oli hyvin tuhma lammas, ja koitti mm. puskea viattomia leikkaajia. Ei tullut kylmä tässä puuhassa...
Petterin jälkeen todettiin, että a)meidän selkä ei kestä toista kerintää b)meidän hermo ei kestä toista kerintää c) tilanne vaatii viiniä ja vetäytymistä suunnittelupöydän ympärille.

Ehkä oli ihan hyvä muutenkin pitää parin päivän tauko. Nimittäin tajusin, että saan lampaan kyllä yksinkin leikattua jos se pysyy paikalla. Siis ihan paikallaan eikä heilu 20-50cm joka suuntaan vaikka se periaatteessa onkin kiinni.

Ymmärrän miksi niitä kerintäpukkeja käytetään ja suositellaan...Siihen lammas kiinnitetään kaulasta kiinni niin ettei se pääse liikkumaan. Mulla oli tarkoitus että mies joka asuu meillä tekisi sellaisen, mutta siinä sitten tuli kaikenlaisia muuttujia.
Kuten se, että se maalasi ja listoitti keskeneräisen eteisen yht´äkkiä. Siinä ei paljon uskalla kerintäpukkiakaan sanoa jos mies monen vuoden jälkeen yht´äkkiä innostuu saattamaan aloitettua remonttia loppuun.

Jos mies on sanonut tekevänsä sen, se tekee sen eikä siitä tarvitse joka vuosi kysellä.
Kiitos kulta, eihän ihan hetkeen aloiteta yhtään mitään missä pitää maalata, levyttää, kitata eikä mitään muutakaan? Mutta toisaalta, jääkö meille oikein mitään riitelyn aiheita?
Onneksi koirat ovat ehtymätön lähde sillä saralla. Ja ne (mun) tekemättömät kotityöt.

No niin, sitten jatketaan kerintää!



Kun muutakaan innokasta apulaista ei ilmaantunut niin kukas muu kuin Ottopoika siihen sitten valjastettiin hommiin. Oikeastaan hän olikin kuin lottovoitto, jaksoi rapsuttaa ja jutella lampaalle niin että ne vaipuivat jonkinlaiseen transsiin kuten Tauno-sika rapsutuksesta.
Ne vaan seisoivat paikallaan ja unohtivat etteivät pidä karvojen nyhtämisestä. Ja onhan Ottopoika niille tuttu ruokkija, sellaista hetkeä ei lampaan elämässä ole ettei sillä olisi heinää...

Ihan lapsellisen helppoa leikata karvoja kun eläin seisoo paikallaan eikä liiku!
"Hei vähän vaikeustasoa nyt tähän touhuun!" koitti Petteri huudella aidan toiselta puolelta.







Huomasin myös, että vaikka suuri onkin kaunista, niin mahdollisimman isot sakset olivat mahdollisimman huonot kerintäsakset! Ne normikokoiset toimivat ainakin 100x paremmin. Onneksi tajusin sen heti toisen lampaan kohdalla...

Toinen erityisen hyvä havainto oli, että ystäväni otsalamppu toimii tässäkin tilanteessa! Musta lammas, sen musta iho ja hiukan huono valaistus ei ole mikään paras mahdollinen yhdistelmä.
Mutta otsalamppua päähän vaan niin johan näkyy!

Keijo kerittiin ihan ennätysajassa, Mäkelä nyt hiukan enemmän vastusteli ihan periaatteenkin vuoksi. Lammas on vähän kuin whippetti, se vastustaa sillai passiivisesti.
Mäkelä meni mm. makaamaan kun koitettiin saada sitä karsinasta ulos!

Lampaan käsittely on kuitenkin aika helppoa kun vertaa vaikkapa hevoseen. Vastustava hevonen on ihan erilainen vastus kuin vastustava lammas jonka jaksaa vaikka kantaa tai vetää sinne mihin haluaa. Hevosen kanssa en ole ihan päässyt samaan.

Keijon ja Mäkelän kerinnän jälkeen selkä oli "aavistuksen rasittunut", mutta ihme kyllä se elpyi aamuun mennessä. Mulla ei ole aikaisemmin ollut tälläistä selän oireilua kuin tänä syksynä. Joku voisi sanoa, että selkälihasten vahvistaminen olisi ehkä paikallaan, mutta sellaiseen leikkiin MINÄ en lähde. Ainakaan niin kauan, kun ne jotenkin toimivat...
Parempi on aina katua miksei aloittanut ajoissa.

Mulla olis nyt 1,5 jätesäkillistä lampaan villaa! Jiiiihaaaa! Nyt pitäisi hiukan kuinka sen kanssa pitäisi toimia jos sen haluaa langaksi ja langan villahousuiksi.

 Uskomatonta edelleen, että mulla on lampaita.









8 kommenttia:

  1. On tuo Otto-poika varsinainen lammaskuiskaaja. Hyvä tuollainen kerintätoimisto, parempi ainakin kuin perintätoimisto :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ottopoika on hyvä eläinten kanssa. Harva jaksaa tuntikausia istua sohvalla koirienkaan kanssa niitä rapsuttamassa.

      "Apua, mulle on tullut kirje kerintätoimistosta"...:D

      Poista
  2. Hyvä se on täältä sivusta heittää neuvoja, vaan mä näin telkkarissa kun keritsivät lampaita muistaakseni (Tanskalainen maajussi) niin, että pitelijä pisti lampaan ikään kun selälleen. piteli etujaloista kiinni ja pää keikkui vuoroin vasenta ja oikeaa reittä vasten. Se lammas meni niinkö ihan stranssiin ja antoi tosi kiltisti homman tehdä. Hyvinhän se noinkin sujui! Kun on todellinen lammaskuiskaaja paikalla. Aika paljon sait villoja! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos lammasta kaataa pitää varmaan tietää miten se tehdään nopeasti ja kivuttomasti. Jotenkin tulee mieleen että kuinkahan meidän olisi käynyt jos sitä olisi vielä koitettu...:)

      Työasento tietysti voisi olla vähän helpompi. Tai sitten ei. Paras olisi, jos lampaan saisi johonkin matalalle pöydälle, miksei niitä tietysti voisi opettaa sellaiselle kävelemään. Jos ehtii ja jaksaa.

      Poista
  3. Hei hauskaa, oot ollut samalla asialla kuin minä eli ekaa kertaa kerintähommissa. :) Teretulemast: niittykunnas.blogspot.fi ;)

    VastaaPoista
  4. Voi ihana Ottopoika!
    Ja tuo remppa. Mistäs me nyt sit puhutaan? ;)

    - Mirkku

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se vaan sellainen näppärä apupoika. Ja aina valmis kaikkeen, välillä sellaiseenkin mitä ei ehkä itse ymmärräkkään. :) Lampaiden kanssa ottopojasta on ollut kyllä todella paljon apua, käy tarkastamassa niiden vesiä ja huolehtii ruokintaa niin ettei tarvitse oikein muuta kuin koittaa estellä ettei ihan kokoaikaa heinää laiteta karsinaan lisää.

      Voihan remontti! Tuntuu jotenkin omituiselta, että NYT se olisi valmis. Keittiötä ei kyllä vielä edes ajatella, eikä kylppäriä, eikä... Mulle itsellekkin tilanne on nyt vähän erikoinen. Millä mä täytän kaiken sen tyytymättömyyden siitä että remontti ei valmistu?!

      *Oikeesti oon kyllä ihan sairaan helpottunut!

      Poista
  5. Tuohon aiempaan kommentiin viitaten se lammas laitettiin istumaan tanskiksessa, nojaili keritsijän jalkoihin, eikä pitäis siitä yrittää minnekään. Vaan erinomaisestihan teillä meni lammaskuiskaajan kanssa :) mulla on alkanut kyteä ajatus kesälampaista..

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, se on suuri ilon aihe :)