perjantai 2. lokakuuta 2015

Myrskyä odotellessa

Täksi päiväksi luvattiin myrskyä. Ilmeisesti se ei nyt kuitenkaan iske meille ihan älyttömällä voimalla. Katsotaan kuinka käy, lupaavasti siellä ainakin tuulee!

Otin myrskyn kunniaksi oikein vapaapäivänkin ettei tarvisi töissä kaatosateessa tehdä hommia. Määräaikaisen työsuhteen mukavuuksiinhan kuuluu se, että ensikesän lomat pitää syödä jo etukäteen. Sitten niitä tuppaa aina jäämään syksyyn kun kesällä ei jotenkin malta edes olla töistä pois.

No sopivasti tulin myös flunssaan, joten ainakin lepääminen on taattua.







Mä rakastan luonnonilmiöitä. Mitä voimakkaampana ne esiintyvät, niin sitä enemmän.

Sanavarastostani ei oikein löydy sanaa kuvaamaan sitä kuinka koen esimerkiksi voimakkaan tuulen. Siinä on jotain hyvin lohduttavaa, tunnen jotenkin kuinka Äiti Maa koskettaa minua.

Tuulisella säällä kun nojaa isoon puuhun ja antaa itsensä keinua sen mukana tuntuu kuin olisi kehdossa ja koko paha maailma olisi jossain ihan kauhean kaukana.

Vaikka inhoan sanaa voimaantuminen niin ehkä juuri sitä tunnen. Voimautumista.




Itse elän aika lähellä luontoa ja säitä. Teen pääasiassa töitä ulkona, ja koirien kanssa tulee kuljettua ulkona säässä kuin säässä ja melkein mikä tahansa vuorokaudenaikakin.

Miten ne ihmiset kokevat säät ja säätilan vaihtelut jotka elävät pääasiassa sisällä?!

Sade on erilaista kun juoksee sisälämpötilasta autoon kuin silloin kun on kokopäivän ollut ulkona.

Ulkona siihen sateeseen tottuu. Menee ikäänkuin mukaan siihen sateen rytmiin.
Eikait se nyt niin nautittavaa ole kun sade kastelee hihansuut (ja usein vähän muutakin...) ja sormia pakottaa kylmästä märissä hanskoissa, mutta sellaisessa vähän epämukavassa on kuitenkin ihan oma viehätyksensä.

Kun pääsee sitten "kokonaan sisälle" on ihanaa käydä lämpimässä suihkussa tai saunassa, tuntea kuinka syväjää alkaa sulaa ja maata lopuniltaa sohvalla peitonalla koirat lämpöpattereina vieressä.

Silloin tietää ja tuntee elävänsä. Ellei nukahda ennen sitä.





Lampaiden katokselle kova myrskytuuli voi olla pikkuisen haasteellisempi. Vaikka teltta on kohtuullise hyvin ankkuroitu maahan niin en usko etteikö tuollainen katos lennä taivaantuuliin jos ihan tosissaan alkaa tuulemaan!

Lampaat ovat voineet oikein hyvin, sorkkahoitoa pitäisi suorittaa. Kokeilin tänään leikata Petterin sorkkaa, ja sakset purivat siihen ihan hyvin. Hyvä idea kuitenkin olisi laittaa lammas johonkin kiinni että saisi leikattua ne muutkin koivet...


"Tiedoksi, että omenat EIVÄT ole sopivaa ruokaa sioille! Missä viipyy joku parempi sapuska?!"





Miksi mä en enää ikinä kuvaa koiria?
Tai miksi en saa niistä enää omasta mielestäni kuvia joihin olisin edes etäisesti tyytyväinen?!

7 kommenttia:

  1. Olipas hieno sikakuva, tuo suu auki oleva.
    Voimatuuli on voimatuuli, ihana. Kunhan ei vie sähköjä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sika ei varsinaisesti ole kovin hieno eläin, mutta sen minkä se hienoudessa häviää niin voittaa hyväntuulisuudella. Edelleen ihmettelen ettei missään tarjota sikaterapiaa!

      Lampaiden katos sitten lähti lentoon. Aika pitkään se pysyi pystyssä mutta kuuden aikaan tuli sellaisia puuskia ettei se enää kestänyt. Mika ja pari muuta miestä teki niille väliaikaisen katoksen, eiköhän siinä laidunkausi saada suoritettua loppuunasti.

      Poista
  2. Mä oon tykästynyt tuohon teidän "puhuvaan" possuun <3
    Kivaa lokakuun alkua ja viikonloppua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne on kyllä hauskoja. Sika ei ole hajuton ja mauton lemmikkieläin!

      Kiitos, ja vielä voisi vaikka toivottaa pikaista paranemista. Kuumekkin sitten tuli flunssan kaveriksi.

      Poista
  3. Niin kiva postaus ja ihana possu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja kiitos. Lähtökohtaisesti sika on ihana. Sikaihana.

      Poista
  4. Beautiful pictures !I heard about the storm.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, se on suuri ilon aihe :)