maanantai 19. lokakuuta 2015

Karpalossa



En oikein osaa päättää onko karpaloiden kerääminen meditoimiseen verrattavaa hiljaista ja hidasta näpertämistä vai ihan perseestä koska se ei etene ollenkaan. Mutta olen nyt käynyt viikonloppuna kahteen otteeseen keräämässä noita punaisia soistuvan maan rubiineja.

Jokatapauksessa koiria pitää ulkoiluttaa, niin voihan ne siellä järvenrannassakin juosta.
Siinä menee sitten kaksi kärpästä samalla iskulla.

Nautin ihan suunnattomasti luonnossa olemisesta. Tarvitsen hiljaisuutta, sitä että mulla on aikaa ajatella. Tosin en tiedä kuinka suuria nuo kaikki ajatukseni ovat, mutta jos en saa olla yksin koen itseni väsyneeksi ja jotenkin tunkkaiseksi. Tiimalasi on enemmän tyhjän puolella.



Ajattelin taas paljon kaikenlaista. Muunmuassa sitä kuinka en omista ollenkaan mitään yksittäistä intohimoa. Ihailen ihmisiä jotka pystyvät keskittämään ja nimeämään itselleen yhden kiinnostuksen kohteen ja elämään sille.
Kuten Mika metsästykselle ja eränkäynnille, useat kaverini koiraharrastukselle, käsitöille, puutarhalle jne. 

Mua kiinnostaa kaikenlaiset asiat, mutta missään en ole kovin hyvä. En jaksa nähdä vaivaa.
Mulle riittää keskinkertaisuus tai sen alle. 
Mutta keksin yhden asian missä olen ihan tosi hyvä.
Olen tosi hyvä elämään. 


Karpaloiden keräämisen jälkeen istuskelin maassa ja nautin auringonpaisteesta. Yhtään kuvaa en karpaloista sitten ottanut vaikka kaikkea muuta kuvailinkin.

Koitin kuvata koiria, muttei sekään oikein onnistunut. 
Silloin taas tapahtui jotain älyttömän kaunista. Auringonsäteet kohtasivat miljoonat hämähäkin seitit. Se oli uskomattoman hienoa. Ilma täynnä hopealankaa.







Onneksi oli vapaapäivä, onneksi istuin alas jotta näin. Ihmisen pitäisi enemmän vaan istuskella maastossa. Nyt kun en ole tänävuonna ollut hirvijahdissa niin olen selkeästi istunut metsässä liian vähän. Tosin senverran märässä paikassa istuin kun koitin saada hämähäkinseiteistä kuvia että housut kastui.

Irja nukkui maassa, siihen saakka kunnes tikka tiputti meidän viereen kävyn vieressä olevasta puusta. Melkoisen harvinainen syksy, whippetti makaamassa maassa lokakuun puolivälissä, ei ole ihan tavallista!











Maanantai ei yhtään ahdistanut edes ajatuksen tasolla kun näissä maisemissa on viettänyt viikonlopun. Ei sillä että mua yleensä maanantait mitenkään ahdistaisi. Ja huomenna onkin jo tiistai. :)

14 kommenttia:

  1. Tulipa jyvä mieli tästä postauksesta ♡
    Aurinkoists viikon alkua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten mukavaa! Päivä oli itselleni hyvä, ja jos siitä kertominen saa jollekkin toiselle hyvän mielen niin mitä muuta voi toivoa?

      Poista
  2. Keskinkertainen täälläkin, ei kai se nyt haittaa!? Joskus, siis joskus ne yhden asian palossa elävät voivat olla aika rasittaviakin! :) Mukavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei haittaa, päätetään yhdessä niin. Onhan se tietysti _joskus_ rasittavaa asua ihmisen kanssa jonka maailma pyörii aika pitkälle yhden asian ympärillä, mutta ainoastaan joskus. :) Useimmiten se on ihailtavaa.

      Poista
  3. Karpaloiden noukkiminen on kaikkea muuta kuin terapeuttista. Eli, perseestä on minun vastaukseni!
    Olen paljon miettinyt myös tuota yhteen asiaan omistautumista. Kun se ei minulta luonnistu! Mutta sitten olen tullut siihen tulokseen, että josko sellaiset ihmiset jäävät paljosta paitsi, kun ovat vain sen yhen asiansa kimpussa. ;)
    Ihania kuvia olet nappaillut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse en ole ollenkaan tyytyväinen kuviin. olen kuvannut taas liian pienellä aukolla. Ja kaksi kuvaa on ihan liian tummia. Mutta olen päättänyt etten poista kuvia tai tekstejä ellei niissä ole jotain ihan idioottimaista. Mutta jos ne sulle kelpaa, niin hyvä se. :)

      Oikeastaan mun pitäisi ihan tosissani yrittää kuvata paremmin, ja olla kriittisempi kuvien suhteen. Mutta hei mä olen aika keskinkertainen myös itsekritiikissä...

      Mun mielestä mä jään ihan liikaa paitsi kaikesta kun mä en vaan ehdi millään tehdä kaikkea kiinnostavaa! Vuorokausissa on ihan liian vähän aikaa.

      Poista
  4. Wonderful !
    I admire your work and your sensitivity.
    Have a good day!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Thank you, thank you very much. I try to keep the sensitivity of the strengths of. Sometimes I successfully.

      Poista
  5. Olipa osuva kuvaus karpalonpoiminnasta, tunnen aikalailla samoin, siis vähän ristiriitaisesti. Mulle tulee aina viimeistään tähän aikaan syksystä ihan pakottava tarve päästä suolle karpalonpoimintaan. Suo on maisemana mielestäni älyttömän upea, siinä on jotain tosi rauhoittavaa. Ja kun voi vielä siinä samalla näperrellä noiden karpaloiden parissa, ne ovat jotenkin lähes maagisen houkuttelevia, vähän kuin lakat kesällä. Erityisesti suolle vetää tällainen lämpimähkö syyssää.
    Mutta, täällä tuo mutta on se, että meillä kukaan ei tykkää syödä noita karpaloita, ainakaan yhtään suuremmissa määrin. Niinpä syksyisten retkieni antimia löytyy pakastimesta hyvin monia eri vuosikertoja, kunnes ne joskus lopulta päätyvät mehumarjojen sekaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voisihan karpaloita laittaa vaikka mustikoiden ja muiden marjojen sekaan tehosekoittimeen jos ei muuten niitä saa syötyä. Mutta toisaalta, eikait se väärin ole niistä mehuakaan tehdä.
      Karpalomehuhan on oikeen sellaista virtsatulehduksen estäjää, sitä nyt ainakaan ei kukaan vaivoiksensa halua!

      Poista
  6. Huikeita kuvia, eteenkin tuo viimeinen ja sitten Irja käpertyneenä kerälle <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voisko joskus mennä ihan vaan kuvaamaan ja keskittyä siihen? Tuollakin olis aivan mahtavia kohteita. Sitä ei meinaa vaan jaksaa kunnolla keskittyä siihen kun on ensin tampannut hikipäässä ympäriinsä.

      Poista
  7. Mä kyllä sanoisin, että oot hyvä kuvamaan! Ja kirjoittamaan.
    Ihania kuvia, ja seittejä. Mun mielestä tuo missä koiruli kurkkii puukopperoon, on hauska. :)

    Mä oon ite täysin kunnianhimoton ihminen. Monista asioista aattelen että saisin tän täydellisemminkin tehtyä, mutta... en jaksa. Tuskin on väliä, onko täydellisen siistiä, täydellisesti koristellut kakkuset, täydellinen piha...ahdistavaa. Mun mielestä. :)

    Mutta täydellistä viikonloppua sulle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä välillä mietin että miksi mä tyydyn niin vähään. Miksei mulla ole edes kunnianhimoa, eikä se oikeastaan edes vaivaa mua milläänlailla.

      Toisaalta, sen vastapainona mua ei myöskään juurikaan ahdista esimerkiksi tekemättömät työt ja keskinkertaisuus. Olen suorastaan sairaan hyvä kestämään keskeneräisyyttä. Mua ei paljon ressaa keskeneräinen pintaremontti, valmistuu kun valmistuu.

      Mua hermostuttaa sellainen että ihmiset hinkkaa ja viimeistelee ja stressaa. Tekee mieli huutaa niille että ANTAKAA OLLA. Relatkaa nyt vähän, kyllä se vähemmälläkin tulee valmiiksi. Jos ei heti, niin myöhemmin ainakin. Sellaisten mielestä mä olen varmaan hirmu saamaton. :)

      Poista

Kiitos kommentistasi, se on suuri ilon aihe :)