lauantai 19. syyskuuta 2015

Lammas sai kohtauksen!



Taas tuli sellainen tilanne eläinten kanssa että meni kyllä sormi syvälle suuhun.

Menin ruokkimaan lampaita, annoin niille kaurat ja juteltiin siinä naapurin kanssa.
Mietittiin että pitäisikö aitausta siirtää että lampaille tulisi uutta aluetta kun ovat niin tehokkaasti syöneet ruohoja.

Lampaat söivät kauroja, mutta yht´äkkiä Mustalammas alkoi hyppiä ihmeellisesti. Ensin luultiin että se vaan sai jonkun hepulin, mutta kun se alkoi kaatuilla maahan, sätkiä siellä, kaatuili uudelleen ja alkoi kauheasti kuolata ei touhu enää ollenkaan näyttänyt miltään riemuhepulilta!

Aivan kauhuissaan katselin tilannetta ja mietin jo että tässäkö tämä nyt oli. Lammas näytti kokoajan ihan siltä kuin se olisi koittanut yskiä.

Ihan yhtä nopeasti kuin kohtaus alkoi se myös loppui.
Lammas meni syömään heiniä eikä enää kaatuillut tai hoiperrellut.

Menikö sillä kauraa henkeen vai mitä ihmettä tapahtui?! Tuskin se nyt mikään epilepsiakohtauskaan oli!



Kävin koirien kanssa syksyn ensimmäisellä kunnon sienenkeruumatkalla.
Eilen satoi niin valtavasti vettä että jos sienet eivät nyt innostu kasvamaan niin sitten peli on kyllä siltä osalta menetetty.

Löytyi suppiksia puolisen sankoa, mutta ehkä ensiviikolla kannattaa mennä uudelleen kokemaan paikkoja. Ja nimenomaan ilman Ronjaa! On jokseenkin hiukan hankalaa keskittyä sienien keruuseen kun kokoajan saa olla varuillaan ettei se häviä porukasta.
Se kun on niin onneton kun se ei kuule mitään ja painelee vaan menemään mihin sattuu.

Jotenkin ihanaa kun on syksy! Ruska on alkanut tulla aina vaan voimakkaampana esiin, se on kuin luonnon ilotulitus ennen syksyn ja talven pimeyttä ja alastomuutta.

Tässä me nyt koirien kanssa takkatulen lämmössä nautitaan elämästä,
ihanasti Alli tuoksuu suopursuille. Huomattavasti mukavampi haju kuin vain tylsä koiran haju.

Taidan mennä anopin luo syömään punajuuripataa.



12 kommenttia:

  1. Kyllä tuo kovasti kuulosti epilepsiakohtaukselta. Edesmenneellä rotikallamme oli epilepsia ja kohtaus oli juuri tuollainen. Se on muuten perinnöllistä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kerran luulin että Alli sai epilepsiakohtauksen, mutta se vaan onnellisena kihnutti itseään puhtaassa lumessa. Ikkunasta katsottuna se näytti aivan erilaiselta!

      Eläimellä en ole koskaan nähnyt epilepsiakohtausta, ihmisellä kylläkin.

      Poista
  2. Voi kun kuulostaa ikävältä tuo lampaan kohtaus :( Ehkä lampaallakin voi tosiaan olla epilepsiakohtaus?

    Onnea tulevaan sienijahtiin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi se taisi kuitenkin olla se ruokatukos.

      Ja kiitos, sieniä pitäisi saada lisää haettua!

      Poista
  3. Kyllä tuo tosiaan kuulostaa epilepsiakohtaukselta...seuraamallahan se selviää.
    Punajuuripata, enpä ole sellaista koskaan maistanut.
    Mukavaa lauantai-iltaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Punajuuri-jauhelihapata on tosi hyvää! Varsinkin jos siihen lorauttaa vielä savujuusto ruokakermaa. Tai fetaa.

      Poista
  4. Tosi monella eläimellä lajista riippumatta on noita epilepsiakohtauksia. Eipä siinä mitään, elävät silti ihan hyvää elämää.

    VastaaPoista
  5. Täältä puolestaan ääni kaurojen henkeen vetämiseltä. Joka tapauksessa, hyvä että meni ohi!

    VastaaPoista
  6. http://www.lampola.fi/index.php?topic=4773.0 Lukaisepa tuosta

    VastaaPoista
  7. Joo, ei se todennäköisesti kyllä epilepsiaa ole! Lammas on vaan liian ahne ja meinaa tukehtua kuivaan ruokaansa. Olen vastaavia juttuja nähnyt kavereiden lampailla. Enkä ole kuullut, että yksikään olisi oikeasti tukehtunut.
    Jos keksit, miten saisit päkät syömään kauransa rauhallisemmin, varmaan auttaisi. Antaa vaikka ensin vähän ruokaa, että alkaisi sylkeä erittymään. ja sitten loput. Hevosilla ainakin tepsii!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi lampaat ahneet pikku paskiaiset. Kauheaa on ahmia niin että meinaa tukehtua. Onneksi ei ole toistunut tuo tukos.

      Poista

Kiitos kommentistasi, se on suuri ilon aihe :)