lauantai 13. kesäkuuta 2015

Pihapäivä

Mä olin ilmoittanut Vilman Tuurin näyttelyyn mutta eilenillalla alkoi tuntua siltä että kertakaikkiaan mä en jaksa lähteä sinne.
Meillä on ollu töissä yks vuoden kiireisin viikko kun on istutettu kesäkukkia kaupungille ja sen istuttamisen lisäksi pitäis huolehtia kasteluista. Oliskin helppoa jos vois itte kastella mutta kun pitää sitä koittaa selittää jollekkin muulle ja saada "se muu" tajuamaan miten suuri moka on jos joku paikka unohtuu tai muuten vaan kastelee liian vähän ja kukat kuolee. Lisäksi kaikki tavara ei ihan ollut sitä mitä tilattiin ja piti kokoajan keksiä vaihtoehto b:tä.  Aivot ihan ylikierroksilla, ajattelu ei selkeästi sovi mulle.

Sen lisäksi olin kahtena iltana Mikan serkulla pesemässä ikkunoita ja yhtenä iltana oli Irjan rallitoko niin ei siinä kauheasti ole mitään ylimääräistä taas tehty.

Säätiedotuksissakin vielä luvattiin lämmintä ja koska palan niin herkästi pelkäsin vähän sitäkin. Jotenkin töissä osaan suojautua, näyttelyissä en...

Vilman kasvattaja on käyttänyt Vilmaa näyttelyissä aikaisemminkin ja on ihanaa kun voi vaan laittaa viestiä että "ota tää kyytiin tälläkin kertaa, mä en jaksa lähteä".

Todella oikea päätös, voi että mä olen nauttinut kotipäivästä! Ihan kuin olisin ollut pidemälläkin lomalla.

Heräsin sohvalta kun Inkku soitti Tuurista että Vilma on voittanut luokkansa, ollut paras narttu kakkonen ja saanut sertin. Tälläsestä koiranäyttelyharrastuksesta mä pidän.


Kartanopioni kukkii. Ilokseni meidän pihaan on ilmestynyt punaista ja valkoista puna-ailakkia. 
Ja näköjään myös nokkosta ja voikukkaa.

Olen tänä keväänä kitkenyt hämmästyttävän vähän. Tuntuu että mitä vähemmän kitkee sitä paremmin kasvit voi. Se hyvinvoiminen voi kyllä johtua myös siitä etten tehnyt viimekesänä mitään massiivisia siirtoja paikasta toiseen. Kasvit ei tykkää olla kokoajan liikekannalla...

Kitken yleensä pois voikukkia, rönsyleinikkiä, hevonhierakkaa ja nokkosta. Tai ihan mitä tahansa joka alkaa rönsyillä liikaa. Lähinnä nyt tuli mieleen vesiheinä, mutta sekin on vielä pientä ja saa olla. Kilteille rikkiksille olen  aika kevytmielinen. 
Aika moni niistä kukkii ihan nätisti, ja hienoja heiniäkin on tullut ihan itsekseen. 



Kirsikkapuu Latvian matala kukkii, ja edelleen tulppaanit jaksaa kukkia.

Olen kuskannut multaa kottikärryillä jossa on lähes tyhjä rengas, mutta koska olin päättänyt kuskata multaa niin minähän kuskasin! Yllättävän kivottomasti sitä tekee asioita hiukan vaikeankin kautta kun vaan päättää niin.
Sikojen aitauksessa on äärimmäisen hyvää multaa, jonka siat on vielä todella hyvin seuloneet rikkaruohoista. Kyllä sitä kannattaa hyödyntää pihassa muuallekkin kuin aitauksen pohjana.


Tykkään noista keltaisista pensaista, niistä tulee kivasti väriä ryhmiin jotka muuten onkin aika sekavia. Eikun monilajisia. Tuo on joku keltalehtinen ruusuangervo, lajiketta en kyllä enää muista. 
Mulla on niitä aika monta erilaista, jotka kuitenkin on sitten lopulta melkein samanlaisia.

Samaa toisesta suunnasta:


Tässä on punalehtiruusu (jonka taimen löysin metsäautotieltä) ja keltalehtinen heisiangervo. 
Näiden lisäksi mulla on heisiangervo Golden Jubilee joka on sellainen ruosteen ruskea ja keltainen koivuangervo. Voi olla muitakin, kuka niitä kaikkia muistaa. 
Lasketaanko kultatuijaa, se näkyy olevan tuolla takana vikassa kuvassa.




Olen monta kertaa suunnitellut paikkaa mansikoille mutten ole muka millään keksinyt mihin niitä voisi laittaa. Nyt löysin sen ensisijaisen paikan lisäksi kolme muutakin!
Paljonkohan voin saada kavereilta taimia vai onkohan jo pakko mennä ostamaan muutamia lisää...
Olis kyllä kiva kun olis eri lajikkeita niin tulis marjoja vähän eri aikaan.
Edelleenkin aijon ostaa marjoja ulkopuolelta, mutta jos edes syömämarjoja kotoa saisi.

Samalla koitin tässä keksiä paikkoja pensasmustikoille. Niitä mulla ei ole yhtään vaikka marjat on ihan tajuttoman hyviä. Pitäisi saada melkein paikka mihin voisi kaivaa maahan jonkun muovilaatikon että pohja keräisi hiukan paremmin vettä. Meillä kun on niin hiekkainen maa että vesi menee humauksessa läpi ja siitä ei mustikka tykkää. Kanatarhan päässä olisi tyhjää, mutta mihin sitten vadelmat laitetaan?
Vitsit kun olis vaikka kahden hehtaarin tontti eikä tarvisi tälläistä palapeliä pyörittää mutta näillä nyt mennään.

Syksyllä Blomqvistin taimistolta ostamani sirotuomipihlaja Amelanchier laevis `Ballerina´ ei näytä kovin hyvävointiselta. Siinä on tullut lehteen vain yksi oksa. Kovasti Leif sitä kehui, marjojen pitäisi olla kauhian hyviä. Saapa nähdä saammeko yhtään marjaa ikinä.

Kasvimaalla härkäpavut on hyvässä kasvussa, peruna tullut pintaan ja sipulit lähteneet hyvin. Kylvökset alkaa olla pian niin rikkaruohon peitossa ettei ole hajuakaan mikä on porkkana ja mikä rikkaruoho, mutta sehän vähänniinkuin kuuluu asiaan. En aijo stressata siitä. Töistä olen jotain ylimääräisiä taimia tuonut mutta sielläkin on ulosistutus viivästynyt kasvimaan remontin takia. Pavut kärsii pahasti pienissä ruukuissa, muttei niitä ole millään hennonnut laittaa ulos kauheaan viimaan. Ruusupapujakin on latvottu ehkä enemmän kuin olisi viisasta...
Eiköhän juhannuksena saada kasvimaa lopulliseen kuosiinsa. 

Luulin että parsa on kadonnut, mutta sen nouseminen vaan kesti kauhean kauan. Sitä pitäisi saada lisää. Paljon lisää.

Mullan lisäksi olen levittänyt vanhoja olkia katteeksi. Niistä tykkää sekä kanat että koirat...


 Tässä autetaan jopa lannoittamisessa! Miten kilttiä! Vasemmassa kulmassa näkyy kanasuojus.
Olen koreilla suojannut yksittäisiä istutettuja kasveja, ihan verkkoaidalla ja verkolla useamman kasvin ryhmiä. Yllättävän hyvin kasvit kestää kanoja juurruttuaan, mutta ei kyllä ennen sitä!




Tämä piha on mun unelmieni täyttymys. Kaikkea on, paljon. Aina mahtuu jotain lisää. 
Sopivan villiä. mutta myös osittain hallittua. 
Mikakin sanoi, että on huomannut että meidän pihassa on eniten kukkia meidän kylällä. 
Saattaa puhua asiaa.









7 kommenttia:

  1. Mä oon NIIN kateellinen kukkivasta pionista! Kaivoin omani viime kesänä 30v juolavehnä-vuohenputki-kerroksen alta, putsasin juuret ja iskin takas. ja ostin pari poistokoripionia sen kaveriksi. Nyt se kasvattaa peräti pari lehteä! Ja näköjän toinen niistä halpistaimistakin! Kukkia onturha toivoa. Onks toi pieni sininen yhdessä kuvassa edessä lemmikkiä? Mulla on sellasta pitkin tonttia, ja paria muuta outoa minikukkaa. Ei tietenkään siis kukkapenkeissä, mut esim nurtsilla....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en ole koskaan epäonnistunut pionien kanssa, joten ihan kauheen hankalia ne ei voi olla. Mutta pioni kasvattaa niitä uusia "hiusjuuria" vasta syksyllä ja jos sen menee nostamaan keväällä se saattaa kuivua kesän aikana kun sillä ei ole juuria jotka ottais maasta vettä.

      Yleensä jaetut ja sorkitut pionit kasvaa juurta ensin kesän pari ja vasta sitten lähtee kunnolla matkaan. Niitä ei myöskään saa laittaa liian syvään, se on aika yleinen ongelma! Juurennniskan päälle vaan sentti pari multaa. Pioni tykkäis eniten kasvaa pienessä kohopenkissa aurinkoisessa rinteessä josta liika vesi valuu pois. Heppaa voi laittaa lannoitteeksi ennen istutusta, mutta sen jälkeen ne pärjää pitkästi omillaan.

      Yhdessä kuvassa on lemmikkiä ja toisessa sinileimua.

      Poista
    2. Lemmikkiä se on, mitä mulla on piha täynnä, kuukkeloin. Juu, mulle kerrottiin ennen penkinperkausoperaatiota, et pioni ei kuki lähivuosina, kun sen kaivaa ylös. Kuvittelin vaan, et toi kukkis, koska sen päällä on 30v ollu vadelmaa ja vuohenputkea niin, ettei varmasti o sillonkaan nähny päivänvaloa. Pionipenkki on aurinkoisessa rinteessä, niinkuin kaikki muukin, tää on etelärinteessä pellon laidalla, tää tontti.Toivottavasti se joskus herää kunnolla, naapurin mummot on kertonee, et sen pitäis olla tosi nätti pinkkikukkanen. Noista alelaarin kukkasista ei oo mtn käryä, mut ehkä senkin näkee si joskus.

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Kiitos. Meidän piha ei edusta puutarhojen valtavirtaa. Moni on luullut että puutarhurin piha on esteettisesti kaunis ja täynnä hienoja rakenteita. Meille voi tulla katsomaan miten kaiken voi tehdä toisin, mutta ei se ehkä helppohoitoisimmasta päästä ole.

      Poista
  3. Kaunista kukintaa pihallasi. Rehevää ja söpöt hauvelit. Onnea näyttelymenestyksestä!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, se on suuri ilon aihe :)