maanantai 11. toukokuuta 2015

Sieni-ja koirajahdissa


Korvasieniaika on nyt!

Korvasienet on vähän sellaisia ristiriitaisia kapistuksia. Olen muutaman kerran kerännyt niitä itselle, mutta kertakaikkiaan en pysty nauttimaan niiden syömisestä. Pelkään ihan oikeasti että saan niistä myrkytyksen vaikka niitä ryöppäisi kymmeneen kertaan. Enkä oikeen tiedä että maistuvatko ne nyt sitten jotenkin erikoisemmalta kuin muutkaan sienet...

Mutta kun paikallinen ravintola lupasi ostaa sieniä, niin onhan niitä nyt mukavaa kerätä!  
Samalla voi ulkoiluttaa koiria, ja kun niitä jokatapauksessa pitää ulkoiluttaa niin samapa se on vaikka siinä sitten keräilisikin jotain.

Aika hyvin sieniä löydettiin, nyt pitäisi suorittaa muutama uusi tiedusteluretki ja kerätä vielä toinenkin erä. 



Meillä oli Irja, Vilma ja Senni mukana ja kävin sieniretken jälkeen Allin ja Ronjan kanssa tarkastamassa muutaman lähipolun. Voi tuota Ronjaa! Kyllä vaan 14-vuotias koira juoksee yllättävän lujaa verrattuna tälläiseen hiukan pyylevään täti-ihmiseen...nimittäin Ronja ei meinannut antaa ollenkaan kiinni! Annan sen kuljeskella vapaana jos se vaan on mahdollista koska silloin se tuntuu jaksavan paremmin kävellä kuin remmissä kun se saa mennä omaan tahtiin.

 Sehän ei kuule enää juuri mitään (paitsi ehkä korkeintaan ruoka-sanan kuten jokaikinen elossa oleva koira...), ja sen huomion saaminen on hiukan hankalaa kun se vaan menee eteenpäin kuin höyryjuna.

Kun käännyttiin takaisinpäin niin Ronja vaan jatkoi tasaista jolkottelua. Yleensä saan sen juosten kiinni, mutta tänään se oli sitä mieltä, että meillä oli joku kilpajuoksuleikki. Aina kun olin juuri saavuttamassa sen, niin se lähti kiihdyttämään laukkaan ja jätti minut puuskuttamaan perässä. 

Lopulta aloimme olla jo varsin lähellä isompaa autotietä, ja alkoi pieni paniikki hiipiä että Ronja syöksyy vielä suoraan auton alle. Koitin epätoivoisesti tehdä Ronjalle samaa kuin pennuille, lähdin juoksemaan sitä pakoon toiseen suuntaan, muttei vanhaa kettua enää huijata samalla tavalla kuin pikkukersoja. Se vaan hitaasti tuli perässä aina niin kauan että näki meidät ja katseli sen näköisenä että voi voi kun mamma on tyhmä...

Sitten päätin, että kertakaikkiaan NYT otan sen kiinni. Juoksin tien toista reunaa ettei se tajuaisi että koitan saada sitä kiinni. Kohdalla tein syöksyn kuin pesäpalloilija kolmospesälle ja sain vihdoin kiinni Ronjan valjaista. Se katsoi taas minua ihan ihmeissään, vähän että "jaa tätä sä tarkoitit!". 

Olin ihan hiestä märkä ja läähätimme Allin kanssa molemmat. 
Raskasta tälläinen vanhusurheilu!


Pakko laittaa eilen otettu kuva tyylikkäästä sadelakista! 

Sateenvarjon käsikahva vaan takin alle, ja tadaa- kädet ovat vapaat kaikenlaiseen tärkeään 
kuten valokuvaamiseen ja roskapuiden kantamiseen nuotioon...

10 kommenttia:

  1. Mä pelkää kanssa noita korvasieniä, ei oo varaa ny myrkyttyä :)
    No on sulla ollut oikein kunnon harhautusjuoksut siellä.
    Mukavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Tosiaan joo nyt ei olisi aikaa myrkytyksille! :)

      Poista
  2. Eikä, mikä sienisaalis! Nyt kyllä annat vinkin, minkälaisesta maastosta niitä löysit. Me ollaan vuosikaudet Beiben kanssa koluttu kaiken maailman hakkuuaukot ja sorakuopan reunat, eikä sienen sientä löydetty. Eilen Beibe oli synkästä kuusikosta, polun varresta löytänyt yhden.
    Olisi kiva päästä maistamaan, onko se niin jumalaisen hyvää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti riippuu myös maaperästä löytyykö niitä vai ei. Meillä on kaikenkaikkiaan aika hiekkaisa maaperä, mikä voi helpottaa niiden esiintymistä. Eniten sieniä löytyi sammaloituneelta nurmikolta jossa on kaivettu pari vuotta sitten. Muut löytyi metsätraktoreiden ajourista.

      Meillä ei juurikaan ole kantterelleja. Ottaisin mielummin niitä metsiin kuin korvasieniä!!!

      Poista
  3. Minä en ole ikinä nähnyt korvasientä luonnossa, kuvissa vaan. Mä en varmaan vaan osaa katsoa niitä. En oo kyllä maistanutkaan, jotenkin ei niin herkullisen näköinen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä aika hyvin näkyvä väristään huolimatta. Sellainen "epänormaalin ruskea".

      Ottopoika myös kommentoi korvasienten ulkonäköä "Noi näyttää ihan koiranp*skalta". Niin ne kyllä vähän näyttääkin...:D

      Poista
  4. Kiitos sadelakki-vinkistä!

    Ronja taitaa elää uutta elämänsä kevättä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä sitä selkeästi kevättää, ei palelevalle lyhytkarvaiselle ikälopulle talvi ole mikään kauhean mukava vuodenaika. Vipukat on muutenkin "kesäkoiria", saatikka sitten kun ne vanhenee.

      Sadelakkivinkki on vapaasti käytettävissä!

      Poista
  5. Kiva kuulla niin tuttuja ajatuksia korvasienistä. En myöskään pysty nauttimaan niistä, olen lukenut, että myrkkyä jää joka tapauksessa ryöppäämisestä huolimatta. Miksi siis myrkyttää väkisin itseään? Tästä on tullut pientä perhe-erimielisyyttäkin, kun en oikein osaa innostua kotiin kannetuista korvasienistä. Mutta ravintolaan voi toki tarjota, kun kerran niitä halajavat :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jospa salaa vaihtaisit miehen keräämät korvasienet johonkin toiseen sieneen, ja myisit korvasienet eteenpäin?!

      "Kulta, täällä olisi tätä suppis..eiku...korvasienikeittoa"

      Poista

Kiitos kommentistasi, se on suuri ilon aihe :)