lauantai 16. toukokuuta 2015

Liikaa koiria



Onko teillä useiden koirien, (siis oikeasti enemmän kuin kolmen tai viiden) omistajat sellaista oloa ikinä, että näitä on liikaa?



Mä haluan olla rauhassa! Mä en jaksa että joka viidenminuutin välein "tapahtuu jotain". Mä haluan istua laiturinnokassa vaikkapa tunnin katselemassa järvelle ilman, että mun pitää kokoajan olla silmät p*rseessäkin koska ihan varmasti joku on naapurin pihassa/löytänyt kyyn/suden/ampiaisen/myrkkykasvin/kuopan tai maanvyörymän.
Jos ne laittaa autoon saa pelätä että ne grillautuu sinne, tai Suomen kesässä joku saa paleltumia.

Joku haukkuu, joku haluaa ruokaa, joku haluaa lenkille ja ennenkaikkea kun Vilmalla on juoksu niin ne astuu toisiaan kokoajan. Se kuulostaa aika pieneltä paheelta, mutta hemmetti kun tälläinen ahdasmielinen valkoinen hetero on kokoajan keskellä tälläistä nylkytysrumbaa niin pikkuisen alkaa keittämään.
 Ja Reni ja Ekku mahtailee toisilleen kumpi niistä pääsisi siittämään ah niin ihania sekarotuisia pentuja. Se tapahtuu niin, että ne haukkuu ja murisee toisilleen. Reni ei päästä Ekkua koppiin (Ekku ei voi mennä sinne toiseen koppiin...) ja Ekku haukkuu Renille. Lujaa. Niin että tärykalvot pullistuu samassa tahdissa otsasuonen kanssa.



Ronja on oksentanut tällä viikolla meidän sänkyyn, koirien isoon petiin joka ei mahdu pesukoneeseen ja mökillä anopin sohvalle/mökin lattialle ja matolle. Miksi, voiko joku kertoa?!

Se vinkuu taas öisin (- tosin tänä aamuna vasta 7 aikaan!) jos sitä ei saa väsytettyä henkisesti tai fyysisesti. Mutta ei liikaa, ettei se saa yöllistä kohtausta kuten kolmisen viikkoa sitten kun se pääsi juoksemaan Vilman kanssa pikkuisen liikaa. Taidampa tilata koiralle sirkuksen pihaan!

Arvatkaa mitä tämä tekee, se haukkuu salaojaputkeen. 
Aina kun ollaan mökillä, sieltä kai kuuluu joku ääni...

Jokapaikka on täynnä hiekkaa, karvoja ja likaa. Sänkyä myöden, koska joku tyhmä antaa karvakoiran nukkua siellä. Se joku olen minä itse.

Onneksi kaveri otti käärmeet, koska kai täällä vielä haisisi käärmeenpaska kaiken kruununa. Terraariota kukaan ei sitten olekkaan jaksanut tai viitsinyt siivota pois olohuoneen nurkasta, ah mikä ihana sisustuselementti.

Että terveisiä vaan mökiltä. Terveisiä meiltä täältä. Äiti on vähän väsynyt.

Nyt ne nukkuu söpön näköisenä sohvalla. Pitää kai lähteä lenkille.

Onneksi huomenna saa mennä töihin!


30 kommenttia:

  1. Joo, voin kuvitella. Meillä on ollut maksimissaan kaksi koiraa, rotikkaa, kerralla. Ehkä yksi on kuitenkin parempi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on ollut yksi koira vajaan vuoden 14v. sitten, ja kokoajan halusin toista. En siis oikein muista millaista se on, mutta varmasti huomattavasti täysjärkisempää!

      Poista
  2. Mulla olis periaatteessa hiljalleen tarve uusia käärmesterraario jos sulla on ylimääräinen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli väärän mallinen. Toim.Huom. Mutta jos joku muu tarvii, niin tuolla se varastossa nyt on.

      Poista
  3. Musta tuntuu välillä että kaksikin koiraa on liikaa... Lisäksi on sit kissa ja pari kania (jotka nyt ainakin on liikaa, etenkin kun asuvat sisällä...). Lähinnä mua ärsyttää just se karva joka paikassa ja sit sellanen kun kissan sonta haisee (ja kanit myös haisee tosi paljon) tai sit just toi oksentelu tietty aina matolle... Toisaalta haaveilen että olis vielä kanoja ja miksei myös heppa MUTTA siinä on se ero näihin että ne asuis muualla kuin sängyssä ja sohvalla... Mua myös ahdistaa, kun koirat koko ajan tuijottaa ja seuraa herkeämättä mun liikahduksia, siis tyyliin"nytkö mennään lenkille". Ja siis siksi se ahdistaa kun lenkitys on välillä niin pakkopullaa... (sit kun saa lähdettyä, harvemmin kaduttaa... mutta välillä ei vaan saa ja voi niitä tuijottavia syyttäviä silmiä...) Mutta joo, eihän me näitä pois annettais kuitenkaan, eihän... rakkaita karvaisia lapsiamme. ♥ Joka tapauksessa ymmärrän hyvin sua... Välillä vaan on sellanen fiilis että on pallo jalassa. Tai aika montakin palloa. Ja kun ei niihin mikään järkipuhe tehoa, mokomiin putkenhaukkujiin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kanit! Ne onkin sellaisia sotkijoita joiden pissa haisee ihan tajuttomasti! Mutta onhan ne söpöjäkin. Mulla oli belgianjättikani Reiska joka oli kuin koira, se söi koirien ruokaakin salaa...:) Se ei koskaan pissannut muualle kuin vessaansa toisin kuin Asko ja Kauko jotka vuoronperään merkkaili milloin mihinkäkin. Silloin päätin ettei enää kaneja sisälle.
      Eikä meidän nykyisten koirien kanssa se edes onnistuisikaan.

      Sellasia tuijottajia ne on, välillä se ärsyttää enemmän ja välillä vähemmän. Mielummin silti tuijottaminen kuin se että ne hyppii kokoajan tiellä kun koittaa jotain tehdä.

      Poista
  4. Huomasin sittenkin olevani kissaihmisiä kun tyttären koira joulun aikaan kolmatta viikkoa oli kylässä. Mä en oikein jaksanut sitä, että koira oli 100% mun kanssa kun mä olin valveilla. Eikä se siis vaan ollut, vaan sitä piti leikittää, rapsuttaa ja antaa huomioita! Se hyppi tasajalkaa kokoajan sun näköpiirissä. Kissat voivat olla ns. hukassa tuntikausia, niitä ei näy, eikä kuulu. Meiltä meni kolme mattoa pesulistalle vierailun päätteeksi ja se ulkoiluttamisrumba. Koirat ovat ihania, mutta ei näin laiskan ihmisen lemmikkejä. :) Useampi koira....???

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koirien kanssa on varmaan sama kuin lasten. Kun ne on omia niin niihin tottuu. Tottuu siihen lenkitykseen, ja kaikkeen yleiseen hässäkkään. Tulee tietty rutiini miten toimitaan, vaikka niitä olisi useita niin silloinkin se paletti on jotenkin hanskassa, ainakin yleensä. Pennuthan nyt tietysti on rasittavia, oli ne omia tai toisten!

      Mä en kokoaikaa anna koirille huomiota, todellakaan! Enkä leikitä niitä muuten kuin "erityistapauksissa". Enhän mä ehtisi mitään muuta tekemäänkään. Koirat saa opetettua herkästi sellaisiksi että ne kokoajan "pakottaa" ihmistä viihytystoimistoksi. Kun se ihmisen huomio ei ole automaattista vaan sitä saa vain silloin tällöin esim. muutaman kerran päivässä niin se merkitsee niille paljon enemmän.
      Mä myös komennan koirat pois notkumasta mun vierestä aina silloin tällöin, johtajanartun ei tarvitse aina katsoa liehitteleviä alaisiaan. :)

      Mun mielestä kissat on vanhusten lemmikkejä. :D

      Poista
  5. Huh, äiti taitaa olla loman tarpeessa. Kyllä noissa karvakamuissa sitä hommaa riittää ja mitä enempi niitä on niin sitä enempi tietenkin homaa. Jaksuja sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Taidan lähteä vaikka viikoksi Hawajille.

      Yleensä tätä kaikkea jaksaa, yleensä pidän tästä. Tämä on mun elämä. Mutta joskus taas tuntuu, että voisi sitä helpommallakin päästä.

      Poista
  6. Jos kus on sama fiilis mut se kyllä menee ohi :) T. 9 karvakorvan äiti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se menee. Onneksi sen tietää, koska muuten tulisi hulluksi. Nyt onkin ollut monta päivää oikein rauhallista, mitä nyt Alli vinkuu kun sillä on juoksu mutta muuten. Yleensä tämä on ihan kivaa.

      Ja onneksi on sinunlaisiasi kolleegoita, jotka tietävät mitä se on.

      Poista
  7. I feel you :D Vaikka meillä on vain kolme koiraa niin siinäkin on välillä kolme liikaa... Karvoja, hiekkaa, kuraa, kuolaa joka paikassa. Olet juuri saanut siivottua, koirat tulee sisään ja oksentaa hevosenp*askaa matolle... Sisällä vahditaan jokaista liikettäsi että joko lähdetään lenkille tai syödään tai jotain, pihalla kiusataan siilejä ja haukutaan jatkuvasti ties millekin mielikuvitusolennolle. Lenkillä sinkoillaan kaikki eri suuntiin. Ah tätä onnea :D Ai niin ja muistinko mainita jo karkailun? Saa sydän syrjällään huudella koiraa että onko se mahdollisesti juossut auton alle vai onko naapurin pihalla etsimässä jotain syötävää...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. <3 Tiedät todellakin selvästi mistä puhun. Oi paskan oksentamista en muistanutkaan mainita, yksi hehkeimmistä asioista.

      Entäs se, kun Ynne löysin lenkillä joidenkin kutupaikan, ja söi sieltä käytettyjä kortsuja!!! Onneksi ne tulivat läpi, osa oksennuksena ja osa paskan mukana. Olisi ollutkin ihastuttavaa lähteä eläinlääkäriin leikkauttamaan niitä suolesta... *taas saa kärsiä ja hävetä*

      Poista
  8. Tyttärellä on neljä koiraa. Ovathan ne ihania, kun ne tulevat hoitoon! Mutta tähän pätee varmasti sama kuin lastenlapsiin, kun ne voi sitten palauttaa kotiinsa :). On se niin intensiivistä koiralauman kanssa eläminen. Minä vain ajoittain hoidan niitä, mutta noiden jaksojen jälkeen, on minulla sellainen olo, että minua on vakoiltu ja seurattu kahdeksan silmän voimalla :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, Äiti joskus hoiti koiriani silloinkun niitä oli vaan kolme. Hänkin sanoi, että raskainta oli se, että ne tuijottivat kokoajan. Olen siihen varmaan niin turtunut etten edes huomaa asiaa, paitsi silloin kun ne katsovat hyvin syyttävästi jos en ole vienyt niitä lenkille.

      Ihana vertaus lapsenlapsiin. Se on hyvä että koirillakin on mummola. :)

      Poista
  9. Joskus vaan menee hermo elukoihin. Kissojen sijasta vois ottaa niitä käärmeitä lisää ;) Helppohoitoisempia ovat. Tsemppiä anyways. Rakastat niitä hurttia kummiski. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rakastan. tietenkin.

      Käärmeet on vaan liian hajuttomia, mauttomia ja värittömiä. Niissä ei ole mitään vastusta eikä hermojen kiristelyä. Ne vaan on. Ehkä siksi alkoi tuntua, ettei enää. Niitä pitäisi vissiin olla se 20 terraariota että tuntuisi että oikein hoitaa jotain eikä vaan sillointällöin nakkaa sille ruokaa tai siivoa terraariota.

      Poista
  10. Tuttua, niin tuttua. Parhaimmillaan mulla oli kerrostaloasunnossa KUU-SI koiraa, joukossa tärppinen leijonanarttu, ja kennelissä asunut leijonauros.(kaikki jotka tuntee leijonan kyvyn lisääntyä vaikka seinän läpi, ymmärtää) Viimeksimainittu siis ei ollut koskaan ollut sisällä, tai kulkenut remmissä. Nyt koiria on vaan kolme, mutta noi vitun kissat. Kaikki tiputetaan, hajotetaan, ja koko ajan joku huutaa SILITÄ, HIERO OTSAANI, ja joku juoksee päättömästi edestakas, ja saa ne vitun koirat jahtaamaan itseään, ja haukkumaan. Ai niin, mä oon allerginen koiranhaukulle, ja yh-puudeli haukkuu koko ajan ulkona, väyhväyhväyh, lehti lentää taivalla, auto ajaa ohi, pihis juoksee, lina syö ruohoa, kaikki kelpaa syyksi. Ja pihallahan niitä ei voi säilyttää ilman vahtimista, koska pihis menee aidoista yli, ja juoksee joka vitun mopon perässä maailman ääriin, ja yh-puudeli lähtee lintumetsälle, eikä todellakaan tuu kutsusta luokse. Eikä osaa kotiin. Pihis sentään tulee yhdellä huudolla jalkoihin takas...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa pahalta. Todella pahalta. Kissat on rasittavia vaatijoita. Koiralle voi karjaista että "sohvalle" tai POIS. Mutta kissaa se ei paljon kiinnosta. Ja se naukuminen on ärsyttävää. Yhtä ärsyttävää kuin haukkuminen.

      Siksi me ei pidetä Allia ulkona tarhassa koska sellaista meteliä ei selvinpäin kukaan jaksa kuunnella. Ei me eikä varmastikkaan myöskään naapurit.

      Poista
  11. Onneksi mies rajoittaa hieman elukoiden ottoa, puhumalla järkeä! Muuten olisin ehkäpä samassa tilanteessa kuin sinä! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitä miestäsi. Mulla on kaikki maailman mahdollisuudet ottaa lisääkin eläimiä, se tässä pahinta onkin. Tosin sitten on myös se, että osa koirista on miehen ja se jo suunnittelee uuden koiran hankintaa. OMG.

      Poista
  12. :D jos sulla nyt vähän kiristää, niin sait ainakin mulle aiheutettua kunnon hekotukset! Ymmärrän kyllä sua. Meillä ei oo ku kolme koiraa, mutta höysteenä on kaikki muut elikot. Välillä menee hermo. Lujaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne nauraa jotka tietää tilanteen. Nauraa kylmää naurua, koska tilanne on sama todennäköisesti huomenna itsellä. :)

      Poista
  13. Salaojaputkeen haukkuva koira, voi elämä :D :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, ja se ääni mikä siitä lähtee. Ja se myös koittaa kaivaa samalla putkesta jotain, mikä sellaista ääntä nyt voisi sen maailmassa pitää? Ehkä sammakko?

      Ja kun tämä huvi on joskus siellä keksitty, niin sitä ei sitten lopeteta. Ei hyvällä eikä pahalla. Ainoa vaihtoehto olisi siirtää sen juoksulanka johonkin niin ettei se pääse ronkkimaan putkea.

      Poista
  14. Joskus tuntuu, että kahdessakin on liikaa niin voin vaan kuvitella mitä elämä on tuollaisen lauman kanssa :D Meillä on joka paikka täynnä karvaa ja hiekkaa, Otto oli oksentanut sohvalle kahteen kohtaan ja jossain välissä myös pissannut!! sohvalle. Pesin sohvan höyrypesurilla, olen suihkuttanut sitä etikkavedellä ja kokeillut kaikkea mahdollista, mutta edelleen kusentuoksu leijailee nenään kun sohvalla istuskelee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yleensä se on ihan helppoa, ainakin uskottelen itselleni niin. Onhan se erilaista kuin kahden kanssa, mutta kyllä mä joskus pystyn ihan vaan olemaankin.

      Mun mielestä paras tapa saada pissanhaju pois on ihan siihen tarkoitetut pesuaineet. Niitä saa esim. Mustista ja Mirristä. En nyt muista mikä sen toisen nimi on, toinen mitä meillä on ollut on PissaPois ja se toinen joku Extra-vahva XXXL-hajusyöjä pesuaine vihreässä pullossa. Kallis, mutta toimiva.

      Ai mistä tiedän, no siitä kun Paavo nosteli sohvaan jalkaa silloin kun se vielä asui koko asunnossa eikä keittiössä...Se haju on kyllä niin kamala, että jos sitä on hiukankin jäljellä ei voi mitenkään istua tai maata sohvalla kun kokoajan on pakko haistella. Aistit yliherkistyy.

      Poista
  15. Elävästi kirjoitettu ja kirvoitti naurut "vain" kolmen koiran omistajalta. Tai se kolmas on tyttären, mutta aika usein hoidossa, kuten nytkin viidettä viikkoa (tytär ulkomailla harjoittelussa) ja mies saa kohta itkupotkuraivarin, kun se karkaa tai yrittää sitä koko ajan. Etsii etsii ja etsii aidasta kohtaa, mistä voisi päästä yli ali tai jopa läpi. Onneksi nuo kaks muuta ei karkaa eikä edes yritä. Mitä nyt hulluna juostaan aidan vierustaa, kun auto, traktori tai muu masiina menee ohi. Pahinta on hiljalleen liikkuvat pyöräilijät, juoksijat ja koirien lenkittäjät! Auta armias sitä rumbaa mikä siitä syntyy. Välillä vievät melkein järjen, mutta ah ovat niin ihania kuitenkin. Tsemppiä sinne! Ai niin unohdinkin valtaisan karvanlähdön ihanuuden. Pienimmästä kaavittu varmaan kaupan muovikassillinen alusvillaa ja siltikin sitä on joka paikassa. Sakemanninartulta lähti talvikarva juoksun yhteydessä jo kevättalvella. Huoh!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai niin, kirjoitinko mitään aidanvieressä haukkumisesta?! Meillä siitä pääsee suurinosa yli jos haluavat, yleensä ne eivät tosin halua. Paavoa ei uskalla takapihalle irti päästää koska se suurimmanosan ajasta nimenomaan haluaa yli.

      Joillain koiranulkoiluttajilla on omituinen tapa jäädä hidastelemaan kohdalle tai ihan kouluttamaan koiriaan niin että kulkevat tietä edestakaisin. Periaatteessa siihen on jokaisella oikeus, mutten tiedä onko se kauhean järkevää...

      Sakemannin pohjavilla on suomenpystykorva tuplana. Ei kuulosta ollenkaan houkuttelevalta!

      Poista

Kiitos kommentistasi, se on suuri ilon aihe :)