perjantai 1. toukokuuta 2015

Aamukahvilla kasvihuoneessa


Mikä ihana kliseinen otsikko. Aloin miettiä mitä mielikuvia meille tarjotaan toisten elämästä ja mikä se todellisuus sitten onkaan. Naisten lehtien ja lifestyle blogien "aamukahvilla kasvihuoneessa" ei ehkä olisi näyttänyt ihan samalta kuin meidän kasvihuoneessa. Silti se sama toimitus onnistui ihan hyvin näissäkin puitteissa.




Välillä on itsellekkin vaikeaa tunnistaa sitä mikä tarve on syntynyt siitä että mitä minä itse haluan, ja mikä on syntynyt siitä että minä kuvittelen että kaikilla muillakin on näin ja näin pitää olla. En haluaisi edes sanoa paljonko me ollaan riidelty eteisen ja olohuoneen remontoimisesta, koska minä olen vain saanut päähäni että ne pitää uusia. Eteinen piti rakentaa kokonaan alusta asti ulkoseiniä myöden, aika iso ponnistus sille joka ei halua. 

Mies olisi pärjännyt myös niiden -80 luvulla laitettujen seinien kanssa oikein erinomaisesti, ja olisi halunnut käyttää aikansa ja rahansa johonkin muuhun. Minä en, koska minun mielestäni ne oli kauheat, ja eteinen kamalan epäkäytännöllinen ennen uutta osaa. 
Ja jos olisi tullut lapsia, ei lastenvaunuja olisi saanut edes sisälle. 
No, eipä sitten tullut, mutta paikka niille on nyt mietittynä.

Meillä oli "vanhassa eteisessä" jotain puolipaneelilevyä, jota aloin hermostuneena repimään irti koska en tykännyt siitä. Kuinka paljon halvemmaksi olisi tullut jos sen vaan olisi maalannut 
tai antanut olla... 
Mutta kun sisustuslehdet sanoo, että sellainen ei ole enää muotia. Ja minä uskon. 
Sitä on vaan niin typerä.

Kun meillä ei ole oikeita murheita meillä on aikaa keskittyä seinien väriin, siihen onko se hyvä vai huono mihinkin sisustustrendiin. Sisustuslehdet ja blogit on viihdyttäviä, mutta tarjoaako ne kokoajan sitä "pakko saada"-tunnetta? Kokoajan lisää jotain ja kokoajan enemmän tyytymättömyyttä? 

Sama pihan ja puutarhan kanssa. Laitetaanko sitä itselle vai muille? Onko mun pakko tehdä kaikenlaista uutta että voin kirjoittaa siitä blogiin? Onko mun pakko hankkia uusia kasveja vaikka edellisetkään ei mahdu? Voiko mun kasvihuone olla ihan ihana rikkaruohoinen kaikkineen, sitä ei ole suunniteltu oleskelutilaksi, siellä kasvatetaan kasveja.

Sama koirien kanssa. Onko mun pakko harrastaa niiden kanssa kaikenlaista jos joku muu niin tekee?







Mua ärsyttää sellainen elämän stailaaminen, siksi halusin ottaa todellisia kuvia mun kahvihetkestä. Realismi ei ole hattaraa.
Siinä että haluaa tehdä elämästään ja kodistaa nättiä ei ole mitään väärää, mutta joskus kannattaa miettiä tekeekö sitä itselleen vai jollekkin toiselle. 

Olen alkanut nauttia epätäydellisyydestä. Siitä, että kun menee kylään niin koti on juuri siinä kunnossa kuin se on. Ei ole pikkusieviä asetelmia, ei tuoreita kukkia eikä hyvinvoivia viherkasveja. Siellä on kengät keskellä lattiaa, huojuvia lehtipinoja ja koirankarvaa nurkissa. 

Lopulta koti on vaan kulissi ja lavasteet, ja toivoisin olevani omissa lavasteissani teatterin johtaja enkä vaan sivuosan näyttelijä. Sitä opetellessa tässä taas mennään tänäänkin.


Tulppaanit vois nyt pikkuhiljaa alkaa kukkia että saisi tomaatit maahan!

18 kommenttia:

  1. Hyviä ajatuksia heität ilmaan!
    Miellä on ihan kivan näköinen koti. Ihan meitä varten ollaan remppa tehty. Mutta vessa on remontoimatta, kun ollaan mietitty, että se siirrettäisiin pois keittiön nurkasta. Mutta ei olla keksitty minne. Musta vaan aina tuntuu, että kun vieraat menevät meidän vessaan, ne kattoo kuinka kamala se on. Ja mua hävettää, kun kuvittelen ihmisten miettivän, miksei me olla tehty sille mitään.
    Vessa on aina siisti ja puhdas, että kyllä se asiansa ajaa. Mutta kuitenkin...
    Kyllä kodissa täytyy saada elää, eikä miettiä koko ajan meneekö joku asetelma pilalle, kun lasken kahvikuppini johonkin. Samoi piha olla semmoinen, että siellä voi vähän koirakin ja muut kuljeskella.
    Minäkin nypin kotia ja pihaa, koko ajan puuhastellen. Ja niitä juttujani blogissani esittelenkin, mutta ei kaikkien tarvi tehä mitään, eikä tuntea huonoa omaa tunto siitä. Minäkin rakastan lukea sisustusblogeja, mutten varsinaisesti sisusta kotiani. Pidän kyllä siitä, että kotona on viihtyisää, koska olen siellä niin paljon. Jos se on sisustamista, niin olkoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun mietin kyläpaikkojen vessoja en ihan yht´äkkiä muista kenenkään vessasta mitään! Ole siis rauhassa.

      Jostain syystä minäkin luen niitä sisustusblogeja. ;)

      Poista
  2. Oikein idylliseltä tuokin kahvin juonti paikkakin näyttää ☆

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No en nyt idylisyydestä tiedä, mutta ihan kelpo paikka se oli. Oli muuten ensimmäinen kerta kun join siellä kahvia!

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Kiitos! Tuntuu aina mukavalta kun joku kehuu viisaaksi, sitä harvemmin tapahtuu.

      Poista
  4. Se on tuo epätäydellisyys ihan mielenkiintoinen laji elämässä. Mun äitiä häiritsi suunnattomasti, että ollaan asuttu tänään 17 vuotta talossa, jossa ei oo siis olkkarissa verhoja. Ei oo ikinä ollut. Verhotangot ostin 10 vuotta sitten, mutta ei verhoja! Elämä on pilalla, vai onko! Ei kai sentään. Hyvää Vappua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä laitoin verhot just keväällä kymmenenvuoden jälkeen, mutten ole huomannut elämän mitenkään merkittävästi paranevan. Voit siis olla huoletta.

      Poista
  5. Hyvä kirjoitus! Sain tästä pohdittavaa itsellenikin. Kiitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä jos kolahti sinuunkin. Koitan tässä juuri itsekkin keksiä vastauksia.

      Poista
  6. Olen vallan samaa mieltä kanssasi! Ja täytyy sanoa, tervetuloa vaan meille, lehtikasoja löytyy, ja tavarat hujan hajan missä sattuu. Hassua, ei se itseä haittaa, mutta kun tulee vieraita, mitkä paineet...!
    Vaan se on kumma juttu, jotenkin tuntuu, että täällä blogimaailmassa kuitenkin katselee mieluusti sellaisia siloiteltuja kuvia, joista on sopivasti rajattu pois se, mitä ei halua näyttää (näin toimii ainakin minulla :) Kai se on jotain haaveilua ja pakoa siitä arjesta, mikä todellisuudessa ympäröi? Hienoilta muuten näyttävät tulppaanisi, hyvä idea laittaa niitä kasvariin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan se totta, että kaunis kuva ei välttämättä ole ollenkaan se kuva missä näkyy todellisuus. Todellisuus on liian rosoista. Välillä tuntuu että olisi kiva kun elämässä irl olisi tuollainen rajausmahdollisuus millä voisi rajata pois kaiken sen mikä ei "sovi kuvaan".

      Poista
  7. Hei taasen, näin vappuviikonlopun päättyessä, Parasta puutarhasta-blogistani löytyy sinulle pieni haaste vastattavaksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kysymykset olivat hyvin kiinnostavia, palaan asiaan pikapuolin!

      Poista
  8. Tuli mieleen tuosta, että vähän koirankarvoja nurkissa ja sitä rataa.. Kummityttö 6-vee oli juuri viikonloppuna kylässä ja totesi, että meille kylään tullessa täytyisi olla erilliset "karvavaatteet", kun kuitenkin meiltä lähtiessä on karvan peitossa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, samaten meidän 3v. kummipoika totesi vanhempien punastellessa vieressä että "Teillä on aika likaista". :D

      Poista

Kiitos kommentistasi, se on suuri ilon aihe :)