Kevään ensimmäiset. Ruuat, kukat ja muistot.

Kevään ensimmäinen raparperipiirakka. Erityisen helppo ohje, 

johon ei tarvita mitään ylimääräistä. Toimii!

Samaan aikaan kun meillä kotona raparperit ovat vasta pieniä punaisia pampuloita mullan pinnalla niin työmaalla on eteläseinustalla jo sen kokoisia että niistä pystyi tekemään ensimmäisen piirakan. 

Raparperipiirakka

2 munaa

2dl sokeria

100g sulaa voita

1 sitruunan mehu 

(sitruunan kuorta raastettuna)

3dl vehnäjauhoja (tai jotain glut. jauhoa)

1tl leivinjauhetta

Päälle 1l raparperin paloja, kardemummaa ja ripaus kanelia.

* Munat ja sokeri vatkataan vaahdoksi.

* Vaahtoon lisätään muut aineet.

* Puolet taikinasta levitetään vuuan pohjalle, sen päälle raparperin palat ja mausteet, 

ja loppu taikina kipataan raparperin palojen päälle.

*Syödään lämpimänä vaniljajäätelön kanssa.

Samalla seinustalla kasvaa lipstikkaa. Siitä pitää joka kevät tehdä edes kerran keittoa. 

Se tuo kevään.

Ohje on muistaakseni peräisin Puutarha.netin keskustelupalstalta 

joskus aikanaan kopioitu ja hyväksi havaittu.

Lisptikkakeitto

3sipulia

voita

1/2 kkp lipstikkaa

7dl vettä

2rkl vehnäjauhoja

valkopippuria

sokerinpala

kasvisliemikuutio

1dl kermaa

* Sipulisilppu haudutetaan voissa, lisätään lipstikkasilppu

* Vehnäjauhot (tai glut. jauhot) ja vesi, puolet kermasta 

sekä mausteet lisätään joukkoon.

*Keitetään hiljalleen noin tunti

* Lopuksi lisätään loppu kerma

* Jos haluaa niin keiton voi soseuttaa sileäksi sauvasekoittimella.

Kevään ensimmäiset jouluruusun kukat. 

Aina välillä suunnittelen. että istutan näitä joka paikan täyteen. Mutta ehkä niiden viehätys onkin siinä, että ne kasvaa sellaisessa paikassa että pitää mennä erikseen katsomaan joko ne ovat kukassa. Ja sitten yllättyä iloisesti- joka vuosi.

Meillä on tänään ollut seitsemäs hääpäivä. 

Juuri sopiva päivä mennä tyhjentämään kuolleen ystäväni vaatekaappeja ja tavaroita jätesäkkeihin...

Vaikka päivä on ollut surullinen, on se jotenkin sellainen jonka olen kuitenkin halunnut elää. 

Kauniina nauhana vuosien päivät, 

helmenä jokainen muistoksi jäivät. 

Elämän päivien ketju on kallis, 

niistä en yhden ees kadota sallis.

Päivä on ollut samanlainen kuin meidän hääpäivä. Kaunis ja aurinkoinen. 

Isä oli kuollut kolme viikkoa aikaisemmin, pappa neljä viikkoa aikaisemmin.

Mikan vaari oli sairaalassa lonkka murtuneena, 

ja minä sain kävellä kirkon käytävää rakastamani miehen vieressä.

Silloin tuntui samalta kuin nyt. Me kestämme kaiken yhdessä.

Jokainen päivä on ainutlaatuinen, lahja.

Löysin monta tavaraa jotka puhuttelivat minua erityisen kovasti. 

Koristekivet joissa luki "Kaunis Ystävä". 

Ostin ne ystävälleni silloin, 

kun hänen maailmansa oli kaatumassa eron myötä vuosia vuosia sitten.

Löysin bambi-kynttilän, jonka ostin ennen leikkaukseen menoa- lohdutukseksi 

kun meistä ei kukaan tietäisi kuinka leikkaus tulisi päättymään.

Silitin bambin kuvaa, lohduta, pyysin siltä hiljaa nytkin.

Löysin ne lukemattomat vaatteet joihin liittyi niin paljon muistoja. 

Elettyjä hetkiä. 

Iloja ja suruja- tavallisiakin asioita. 

Hänen käsialallaan kirjoitettuja lappuja, puhelinnumeroita, 

muistilappuja arkisiin askareisiin. 

Muista Pojan hammaslääkäri, muista sitä ja muista tätä.

Me muistamme. 

Me muistamme sinut ikuisesti.