sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Yksi päivä elämästäni





Yritin keksiä sopivaa otsikkoa tälle postaukselle, mutta kertakaikkiaan se ei nyt onnistu. Jos mainitaan kanat, niin silloin se olisi vaikka voinut olla Kana söi talon- tai kana sai talon.

Se olisi voinut olla Julma pahoinpitely, koska Ekku puri häkkiin tullutta oravaa niin että orava halvaantui ja Mika joutui sen lopettamaan. Epäselväksi jäi putosiko orava häkkiin suoraan puusta, vai hyppäsikö se itsemurhamielessä surman suuhun tahallaan.




Eilen oli ystäväni siunaustilaisuus. Aamulla koitin hoitaa surua polkemalla Allin kanssa tunnin pyörälenkin. Otsikko olisi siis voinut olla Surun hoitoa polkemalla. Varsin kaksimielinen otsikko.



Suru ei talttunut, joten kävin hautausmaalla kuvaamassa kukkia, anoppi teki silläaikaa ruokaa. Syötiin, juteltiin ja hiukan kiusattiin nuorinta. Itkimme yhdessä kun kuuntelimme surullista musiikkia ja teimme kuolinilmoituksen lehteen. Poika kiukutteli kun sitä pakotettiin lukemaan maantiedon kokeisiin. Otsikkona olisi voinut olla Perhe on vaan kertakaikkisesti paras.


Itku helpotti. Lähdin lenkille.
Hiihtoladulla ei tavattu hiihtäjiä, mutta siellä oli vielä vähän lunta eikä ollut liukasta. Senni ja Vilma juoksi, ja Irja käveli. Paksu hyppäsi heti autoon eikä lähtenyt karkuun. Poikkeuksellista. Tie oli niin liukas että autoa ei meinannut saada käännettyä- hiukan hirvitti koska puhelinta ei ollut mukana. Otsikkona olisi voinut olla vaikka Lainrikkojat hiihtoladulla.

Ottopoika oli ollut eilen 16km kävely- ja juoksulenkillä- ja tänään kirkossa Töysässä. Ja tänään meillä kahvilla. Otsikkona Ottopoika ja erikoiset harharetket.

Mumma pyysi kahville, sinne sitten seuraavaksi. Kerrattiin eilistä, syötiin luumusoppaa ja kermavaahtoa, herkkupalaa ja kahvia. Mumma kertoi entisajoista, synnytyksistä, ruumiiden kuljettamisesta, hevosajeluista, Vaarista ja sen veljen toilailuista. Mä rakastan noita kertomuksia- sitä ennenvanhaa. Otsikkona Keski-ikäinen pariskunta söi vanhuksen ulostuslääkkeet.

Ja huomenna alkaa työt. Mitä siellä yleensä edes tehdään, hyvin on unohtunut 3kk loman aikana. Viimeinen lomapäivä-surullinen otsikko. Vai sittenkin voisin laittaa Uutta intoa ja virtaa työntekoon pitkältä lomalta.

Oli lämmintä +6C, välillä satoi vettä ja välillä ei. Kun olin lenkillä paistoi jopa aurinko hetkellisesti.

Olipahan taas päivä. Epätavallinen, mutta tavallinen.

5 kommenttia:

  1. Osanottoni ystäväsi puolesta. Elämällä on monta otsikkoa ja niin on yhdellä päivälläkin. Onneksi siihen on mahtunut myös iloa surun lisäksi.

    Mukavaa ensimmäistä työpäivää pitkän tauon jälkeen. :)

    VastaaPoista
  2. Otsikkohan kuvasi kirjoitustasi varsin hyvin. Mummin tarinat olivat minunkin lemppari juttujani. Muistan miten odotin aina vierailua mummilla ja mummin tarinointia.

    VastaaPoista
  3. Mumma <3 Leppoisaa työelämään tutumispäivää :D

    VastaaPoista
  4. Hienon piparitalon kanat saivat!

    Monenmoista tunnetta olet käynyt yhden päivän aikana läpi. Kyllä voisi itselläkin olla 3kk:n poissaolon jälkeen pikkaisen harjoittelemista, ennen kuin työt alkavat sujua. Kaikki salasanat olisivat ainakin unohtuneet.

    VastaaPoista
  5. Elämä on, ei aina niin ruususta, mutta kuitenkin. Mukavia otsikko aiheita olit heittänyt kehiin:)
    Työn iloa ja jaksamista!

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, se on suuri ilon aihe :)