.JPG)
Maailman ihanin pentu on suomenajokoiran pentu.
.JPG)
Lisäsin jo julkaistuun postaukseen kuvia, kun niitä tuntui nyt yllättäen olevan enemmän hyviä kuin ensimmäisellä katselukerralla.
Näistä pennuista yhden piti olla mun Tiuku. Olen varannut niiden emästä pennun muistaakseni neljä vuotta sitten, aikaa ennen Senniä. Se ei ole tullut kantavaksi, sitten sitä on koitettu saada käyttövalioksi, sen jälkeen sillä on ollut jotain hormoonihäikkää eikä se ole tullut juoksuun.
Ja nyt sitten kun mulla on se tunne ettei mulla kertakaikkiaan ole aikaa eikä jaksamista uudelle koiralle niin yht´äkkiä astutus onnistui ja pentuja syntyikin!
Olin ihan *näin lähellä*- antaa Tiukulle luvan tulla meidän elämään. Mutta en halua lisää koiria tähän tilanteeseen. Senni ja Vilma on pakko lenkittää päivittäin - jaksanko sen jälkeen kun ajokoiranpennun opettamiseen metsästyskoiraksi menee kuitenkin monta iltaa viikossa?! Se olisi mulle ensimmäinen oma ajokoira, ja koko homma olisi aikamoista opettelua myös itseltä.
Jaksanko taas alkaa opettamaan pentua yhteiskuntakelpoiseksi koiraksi?
Onko mulla kertakaikkiaan edes rahaa?
Eräkullervon Taika, näiden emä, on äärimmäisen ihana ajokoira.
Se on rauhallinen (ihan jotain muuta kuin meidän kettusukuiset pölhöt...),
ihmisrakas, ei tippaakaan arka tai pelokas ja ennenkaikkea hyvä metsästyskoira.
Mutta haluan myös, että koira on mulle ilo eikä rasite.
Siksi näistä yksikään ei ole mun Tiuku. Sen aika tulee vielä.
***Silläaikaa kun mä olin kuvaamassa pentuja niin meidän koirat oli syöneet meidän sängynpäätyä niin että säleitä vaan oli lentänyt! Ja näistä nuorin on kaksi.
Jotenkin sekin oli sellainen merkki, että "Muista Maria ettei sun hermoille tee ollenkaan hyvää se, että taas tulee joku tuholainen lisää"
Voi hellanduudelis sentään!!! ♥ Pentu kun pentu on söpö, mutta on tuo kyllä ihan extrasöpö. Aika lailla saman oloisia on pihakoiran pennut... ;) Just kävin viime viikolla kattomassa viikon vanhoja, herttinen että ne oli syötäviä! ♥
VastaaPoistaMä en tiedä uskallanko mennä katsomaan noita enää etten peru päätöstäni. onneksi pentuja ei taida olla yhtään edes vapaanakaan.
PoistaVoi ihanuus <3
VastaaPoistaNiimpä. Mä niin ymmärrän miksi ihmiset kerta toisensa jälkeen haksahtaa pentuihin vaikkei niistä koidu kuin surua ja hermojen menetystä. :)
PoistaKun jo tavan seurakoiran kasvattaminen on välillä raskasta, niin voin vaan kuvitella kuinka haastavaa on kasvattaa ajokoiraa. Teit varmasti oikean päätöksen. Ehkä sitten Eräkullervon Taikan lapsenlapsi on joskus se sinun Tiukusi?
VastaaPoistaNiin mäkin olen koittanut ajatella. Jos se lapsi olisi vielä parannettu versio Taikasta? Ja sitten siitä vielä parannettu painos Tiuku!
PoistaOnhan metsästyskoiran opettaminen aivan erilainen prosessi kuin seurakoiran. Ja se vaatii aikaa ja istumalihaksia että jaksaa itse istua siellä metsässä.
Voi miten lutuinen toinen on! Apua eihän tällaista kestä :D Tulee itsellekin kauhea pentukuume
VastaaPoistaNiimpä. Mutta onneksi me tiedetään, että pennut on hirmuisen rasittavia! ;)
Poista