Kaulurihuivi ja kukkaverhot

Mä en ole verhoihmisiä. Tanko olohuoneen ikkunassa on sen takia, että siihen voi ripustaa kukka-amppeleita kiinni.

Mutta olen huomannut, että asunnot joissa on verhoja ovat ehkä hiukan kotoisampia...

Niissä ei myöskään puutu listoja pitkin kämppää...

Mutta siihen tankoon nyt sitten laitoin kuitenkin tuollaiset Ikean lakanat, ja niihin tuollaiset kukkatauluista voihkitut kanavatyöt. 

Mulla on noita kukkatauluja läjäpäin, joten muutaman niistä voi uhrata verhoihin. Strömsössä oli tehty kukkatauluista hame, sekin oli ihan älyttömän hieno! 

Ehkä voisi seuraavaksi koittaa tehdä sellaista.

Oikeasti kuvat on kiinnitetty nuppineuloilla kun en osannut päättää miten ne kannattaisi kiinnittää. Hetken mietin jopa kuumaliimaa, mutta jätin sen nyt kuitenkin välistä. Jos kyllästyn kuviin ne saa alle minuutissa irti, ja toisaalta jos en kyllästy niin voin ne ommella kiinni.

Kuvan taakse liimasin valkoisen kankaan ettei langanpäät näy sieltä läpi kun aurinko paistaa.

Seuraavaksi pieni kuvasarja käsitöiden tekemisen sietämättömästä keveydestä koiraperheessä:

Bambupuikkojen elinkaari ei olisi kovin pitkä jos ne unohtaisi johonkin niin että koirat pääsisivät niihin käsiksi. Ja lankakerät, voiko mitään parempaa lelua koirille olla?!
Edesmennyt ajokoiramme Sylvi purkasi kerran päättelyä vailla olevan neuleen kun se juoksi se suussa pitkin pihaa.

Mutta innokkaista apureista huolimatta sain jotain valmiiksi!

Huivissa on lankoina käytetty Novitan Kaarnaa ja  Sädettä sekä kympin puikkoja.

Teimpä sitten huivia... Taas kuulostaa niinkuin jotain vitsiä aloittaisin.

Ei taaskaan tullut mieleen, että joku ohje voisi olla ihan hyvä idea kun en kuitenkaan ole kauhean paljoa kutonut. Tein reippaasti parikymmentä silmukkaa, jotka näytti ihan hirmu vähältä määrältä, joten tein lisää niin että silmukoita oli kait jotain 35. Ainakin suurinpiirtein.

Kudoin, kudoin ja kudoin. Mietin että miten ihmeessä saan näin paksun huivin ikinä kiedottua kaulaan, mutta kun se kerran oli aloitettu, niin sitähän ei sitten keskenkaiken purkamaan ruveta!

Pikkuhiljaa alkoi näyttää uhkaavasti siltä, että lankakerä loppuu jos en muuta tekniikkaa, nimittäin lisää lankaa en todellakaan mene ostamaan kun ei ole mitään takeita tuleeko huivista sellaista mitä käyttäisin yhtä kertaa enempää.
Aloin sitten kaventamaan. Kavensin melko reippaasti, pakkohan se oli kun lankakerä aina vaan hupeni.
Huivi alkoi näyttää lähinnä villatakin etukappaleelta! Lyhyen hetken mietin tekisinkö sittenkin siitä villatakin, mutta järki kyllä sanoi etten pitäisi ikinä paljettivillatakkia!

Huivista tuli hyvin hyvin omituinen, mutta kun sen ompeli yhteen niin sehän on vanhanaikainen kauluri! Ehkä se kaulassa nyt voi yhdet hautajaiset viettää. ja oikeastaan kun sitä tarkemmin katsoo, niin ei se nyt niin kauhean huonon näköinen ole! Taas näitä käsitöitä ilman aivoja, ja ne saattavat joskus jopa onnistua!

Lainasin hautajaisiin takkia koirakaverilta (Kiitos Eija!), 

ja takki sitten hieman kiinnostaa koiria! :D

Takki onkin nyt ihan koirankarvassa, huivi on ihan karvassa...
Mutta juhliin lähtiessä me toimitaan muutenkin seuraavasti: Auton penkeille levitetään puhtaat lakanat. Koirat suljetaan koirahuoneeseen. Imuroidaan. Pukeudutaan juhlavaatteisiin ja aloitetaan armoton teippiharjaus, sellainen 4-5 kertaa kaikki vaatteet läpi. Niihin kohtiin joihin ei itse yletytä pitää saada toiselta apua.
Harjataan vielä ulkonakin muutamaan kertaan, ja yleensä vielä kirkon pihassakin viimeistellään. Kyllä meistäkin ihan juhlakelpoisia saadaan, mutta hiukan työtä se teettää...ja paljon teippiä!