maanantai 2. helmikuuta 2015

Poniajelulla Porvoossa



Nyt on jokatalvinen Porvoon-retki takanapäin. Ihanaa olla kotona, mutta ihana olisi ollut jäädä vähän pidemmäksi aikaa. Viikonloppu on vaan niin kertakaikkisen lyhyt aika yhtään mihinkään.
Siellä on kuulemma se ihana Vanha Porvookin...

Kun me lähdetään etelään, se tarkoittaa nimenomaan kavereiden luo Porvooseen. 
Tulee mieleen kun multa kysyi yks tuttu, että mihin te laitatte koirat kun matkustelette? 
Mitäs siihen vastaa muuta kuin että "matkustellaan mihin?" 

Me siis matkustellaan Porvooseen pari kertaa vuodessa. 
Ainoa paikka mihin edes voi kuvitella vetävänsä tälläisen koiralauman mökkiä lukuunottamatta.

Siinä Vessöön kylässä Porvoossa nyt sitten asuu kaveri, ja kaverin naapurit joista myös on tullut kavereita ja mä en enää tiedä millä nimellä niistä kirjoitetaan, kuka on kaveri, kuka on naapuri mutta jokatapauksessa siellä saa hevostella!




Mulla on hevosmenneisyys, oon jopa opiskellut hevosenhoitajaksi. Sitten vaan hevoset on jostainsyystä jääneet. Ei se hevosten vika ole, nehän on sympaattisia ja mukavia eläimiä. 
Jos mulla olisi kotona joku kiva polle, niin ihan varmasti tykkäisin sen kanssa puuhailla. 
En vaan saa lähdettyä arjessa hevostelemaan, koska se taas tietäisi aikaa pois kotoa ja ainakaan tässä elämänvaiheessa tuntuu ettei sellaista aikaa ole. 

Myöskään ratsastuskoulut ei ole se juttu, sinne mua ei saa kehää kiertämään!

Lauantaina ajoin itse, sunnuntaina istuin kyydissä ja koitin kuvata. 
Oli jokaisen valokuvaajan unelmasää, lumi-räntäsade! 
Ylipäänsä mulla on näistä reissuista kauhean vähän kuvia, siellä pitää keskittyä olennaiseen 
- olemiseen.

Hevoset oli vähän hämmästyneitä kuvauksista. 

"Anteeksi miksi ensin ravataan mäki ylös, yksi hyppää pois kyydistä, sitten käännytään ja mennään takaisin ja taas tullaan ylös ja pelätään sitä joka seisoo siellä tienvieressä"





Jos tiedätte mitä on tilsat, niin niitä tuli tässä kelissä! 
Ne on lunta joka tarttuu hevosen kavioon ja jää sinne ihanaksi paakuksi niin että poni liukastelee holtittomasti. Valokuvaaja oli myös valtuutettu paukuttamaan tilsoja irti kavioista säännöllisen epäsäännöllisesti.









Sennille ei tainnut tehdä sterilointi kauhean hyvää. :(  
Tai sitten syy oli joku muu, mistä noista nyt aina tietää.

Se oli ihan käsittämätön koko viikonlopun. Tuttuja ihmisiä, tuttuja koiria, tuttu paikka, ja se oli ihan peloissaan koko ajan. Veti heti aluksi sellaisen paniikkikohtauksen etten olekkaan koiralla nähnyt. Aloin jo pelätä että Vilma niittaa sitä tai Senni puree jotain ihmistä, kun se ihan silmät pyörien matalana sinkoili pakoon "jotain", mahdollisesti haukkuvia mäyräkoiria.

Saatiin se ohjattua häkkiin jossa se rauhottui jotenkin. 
Oli kuitenkin kokoajan niin jännittynyt, että sillä on selkälihakset nyt ihan kivikovat.

Samanlainen, tosin onneksi lievempi sille tuli kun meidän piti lähteä kotiin ja laittaa koirat autoon. Voi että kun ne osaisi puhua ja tietäisi aina mitä niiden mielessä liikkuu!

Silti kaikesta epäluuloisuudestaan huolimatta se leikki hyvinkin innoissaan nuorien koirien kanssa pellolla...

Ota näistä koirista nyt sitten selvää!


Kaksi kavereiden koiraa, ikuinen pentu Pomppis 8v.
 ja ihan muutan vaan ikuinen Venla 16v.







Niin, Kiitos taas isolla K:lla jälleen kerran Sari ja Roni, Terhi ja Ouza ja Siiri ja Setä! 
Ilman teitä meidän elämästä puuttuisi pieni mutta tärkeä pala.

Ja toinen kiitos siitä, että meillä on ihmisiä jotka käy ruokkimassa kanat, ulkokoirat
 ja vielä pihakin oli aurattu lumesta.

Kiitos Timo, Jyri, Jani, Petra ja Ari. 
Ilman teitä me ei voitaisi koskaan poistua kotoa, 
siitä ei tule ikinä kiitettyä tarpeeksi.



11 kommenttia:

  1. Isäntä ja tytär katselee hevosia tuosta suunnasta. Onhan ne komeita otuksia.

    VastaaPoista
  2. Isäntä ja tytär katselee hevosia tuosta suunnasta. Onhan ne komeita otuksia.

    VastaaPoista
  3. Vastaukset
    1. Kuvaaminen oli vähän haastavaa, mutta ihme kyllä kuvat on ihan kivoja. Oikeastaan lumisade vaan antaa kuviin oman tunnelmansa. Jotenkin tälläinen etelänloma on enemmän meitä kuin auringossa makaaminen! :)

      Poista
  4. Hevostelu on niiin kivaa ja ainakin mulle hyvin harvinaista, valitettavasti. Teillä näyttää olleen oikein kiva viikonloppu. Toivottavasti saat Sennin selkälihakset hierottua auki. Voi reppanaa, kun niin pelkää :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on samanlainen olo aina hevosten lähellä, että miksen tee tätä useammin. Meillä oli hyvin toiminnallista, isäntä oli Paavon kanssa luolajahdissa.

      Senni on aina ollut epävarma, mutta nyt oli kyllä aika surullista katsottavaa. :(

      Poista
  5. Yksi maailman kauneimmista ja rentouttavimmista näyistä! Meinaan, hevosen takapuolen katseleminen kärryistä tai reestä!
    Me ei juuri koskaan päästä kotoa mihinkään, varsinkaan niin, että yö oltaisiin poissa. Meillä ei ole ketään joka elukoita kattois. Sellaisia ihmisiä jos tuttavissaan omistaa, saa olla iki-onnellinen!
    Eipä sillä, että kotoa mihinkään hinkuisin. Mutta joskus olisi kiva jäädä vaikka yökylään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me ollaan sitten vastavuoroisesti ruokittu ja katsottu perään näiden meidän eläinten huolehtijoiden koiria ja hevosia.

      Ei mekään sisäkoiria voida kotiin jättää, niistä on kuitenkin niin paljon vaivaa että jonkun pitäisi tulla meille asumaan siksi aikaa. Ehkä kun tuo nuorempi ottopoika vähän vanhenee niin se sitten voisi kaiketi joskus olla viikonlopun täällä ainakin osan koirien kanssa.

      Poista
  6. Voi että, ihana loma! Voin kuvitella kuinka vaikeaa on löytää hoitaja tuommoiselle eläinkartaalle, kun itellä on vaikeuksia saada kolme koiraa ja kolme kissaa tungettua jonnekin kerran vuodessa kolmeksi päiväksi. Meillä suoritetaan koko vuoden ainoa yhteinen yliyön reissu juhannuksena festareille, muuten ei paljon reissailla. Tai siis ollenkaan, paitsi mies menee kavereidensa kanssa mitä menee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yksi vaihtoehto olisi laittaa koirat johonkin hoitolaan, mutta toistaiseksi ei olla niin tehty. Eihän sitä tiedä vaikka joskus olisi johonkin pakko päästä ilman koiria!

      Ollaan me pari kertaa oltukkin, kerran hakemassa Paavoa Ruotsista jolloin Mikan serkku tyttöystäävänsä kanssa oli täällä, ja pari vuotta sitten mökillä viikonloppu kun Mikan veli tyttöystävineen oli meillä koirien kanssa.

      Me kyllä molemmat hoidetaan toistemme koiria jos toisella on jotain menoa. Mä käyn aina sillointällöin sisarusten luona yökylässä ja Mika jahdissa jossain kauempana.

      Poista

Kiitos kommentistasi, se on suuri ilon aihe :)