keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Onni on pieniä murusia

Mä olen nyt törmännyt tähän Voi Hyvin lehden mainokseen useammassa lehdessä, ja kertakaikkiaan se on niin ihanasti kirjoitettu että leikkasin tekstin ja laitoin sen jääkaapin oveen. Se on mainos, siis vaan mainos, mutta mielestäni siinä on kiteytetty jotain todella olennaista.
Se kuuluu näin:



Seuraavalla kerralla, kun mietit oletko onnellinen...lopeta!

Soita sensijaan ystävälle, johon et ole ollut pitkään aikaan yhteydessä. 
Käy paikassa jossa olet aina halunnut käydä. Hymyile vastaantulijoille. 
Halaa puolituttua. 
Elvytä nuoruuden harrastus, joka jostain syystä jäi. 
Aloita uusi, jota olet aina halunnut kokeilla. Kävele töihin sitä kivempaa reittiä. 
Keksi uusi jälkiruoka. Seisahdu ja nauti auringosta. 
Testaa uutta reseptiä. Kuuntele musiikkia joka saa sinut laulamaan mukana. 
Tanssi lasten kanssa. Naura vaikkei naurata. Kävele paljain jaloin nurmella. 
Mielikuvaharjoittele kellumista. Ota päiväunet. Kata juhla-astiasto arkeen. 
Telttaile olohuoneessa. Vietä joulu keskikesällä. Yllätä ystäväsi lahjalla. 
Silitä kissaa. Kättele koiraa. Matki kuikkaa. Rakenna siilille talvipesä. Leivo. 
Istuta puu. Tee hyvä työ tuntemattomalle. Keksi unelma. Keksi suurempi. 
Toteuta se. 

Onnellisuus ei odota tuolla jossain. Se ei ole päämäärä eikä pysyvä olotila. 
Se ei ole paksu pankkitili eikä tiukka sixpack. Onnellisuus asuu arjessa, pienissä teoissa ja ohikiitävissä hetkissä. 
Onnellisuus on tässä ja nyt. Jos päätät niin.




Niimpä. Mun mielestä tässä on kaikki.

Onni on pieniä muruja arjen pullalautasella. Se on tänään ollut sitä, että tein mielestäni todella kauniin ja koskettavan käsityön (jonka esittelen sitten kun olen sen antanut tulevalle omistajalle). 

Pyörätie oli sulanut ja pääsin koirien kanssa pyöräilemään. Senni ja Vilma juoksi pyörän vieressä todella kauniisti. 

Kävin kirjastossa ja löysin monta lainattavaa kirjaa.

Se oli sitä, että paistoin Mikalle ja nuoremmalle ottopojalle vohveleita. 
Istuttiin kaikki sohvalla kylki kyljessä ja kuunneltiin musiikkia.

Se on sitä, että elämässä on enemmän hyvää kuin huonoa- ne ohikiitävät hetket ja pienet välähdykset jolloin ei tapahdu mitään mutta tapahtuu kaikki.






14 kommenttia:

  1. Jos blogissa vois painaa tykkää-nappulaa, nyt olis sen aika! -Mirkku

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itseasiassa blogiin saisi sellaisen tykkää "nappulan". Mutta jostain syystä en ole laittanut. Itse en koskaan paina niitä, jos tykkään niin kommentoin! :) Kiitos siis siitä.

      Poista
    2. No sittenhän on hyvä, ettei sitä oo täälä, niin saan luvan kanssa aina "tykkäillä" kommentoimalla :).

      Poista
    3. Kommentointi on informatiivisempaa kuin pelkkää tykkäily! :)

      Poista
  2. Niin vain tuli hyvä mieli tästäkin kirjoituksestasi, ensin vahtasin pihalle suupielet alaspäin kun on niin harmaata ja märkää ja kehtaako mennä edes koirien kans lenkille ja PAH! Ei muuta kun ylös,ulos ja lenkille ja ehkä sen jälkeen telttailen olohuoneessa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä juttu! Silloin se ehkä kosketti samaa paikkaa sun sisällä kuin munkin.

      Itseasiassa olohuoneessa telttailu kuulostaa ihan mahtavalta idealta kun tarkemmin miettii! Ei tarvi lähteä mihinkään, ei ole kuuma eikä varsinkaan kylmä, linnut ei herätä aamulla jne. Ollaanhan mekin joskus pystytetty telttalaavu takapihalle ja nukuttu siellä.

      Sitä vois vaikka viettää festaritkin olohuoneessa kun ei enää tohdi lähteä sellasiinkaan teltalla. Soittais vaan jumalattoman kovaa musiikkia juutuupista, kävis välillä vaatteet päällä suihkussa, ehkä pieni kalsarikänni ja sitten makuupussiin nukkumaan olkkarin lattialle. Sitähän vois saada parisuhteeseenkin ihan uutta vipinää...:D

      Tosin en tiedä montako telttaa esimerkiksi teidän olohuoneeseen mahtuu, mutta meillä on paljon tätä käytävää niin voitas vaikka tänne iskeä telttoja vieriviereen! Kuulostaa kyllä nyt niin hullulta idealta, että melkein toivoisin että toteutettais tällänen leiri joskus!

      Poista
  3. Mä voin sit tulla sun leirille!

    Joo mutta siis tosi ihana kirjoitus! Sekä sun ajatukset, että toi mainosteksti. Sitähän se onni on, hetkessä elämistä. Mä huomasin, että ainakin yhtä mä joskus noista toteutan, nimittäin saatan koiralenkillä vaan pysähtyä ja nauttia auringosta naamalla. Se on kieltämättä sellanen onnellinen hetki.

    Mä teen myös aika ajoin sellasta, että sanon ihmisille jotain odottamatonta ja kaunista. Kuten vaikka että ompas sulla ihana pusero. Kaupan kassalla on kiva välillä ilahduttaa ihmisiä ihan tollasilla pikkujutuilla! Tai missä nyt milloinkin. Mä ajattelen, että aivan hyvin voi kivan asian sanoa ääneen, jos sellanen mieleen tulee. Ainakin ees joskus!

    Noi teidän koirat on kyllä sitten niin kauniita!! ♥ Mun mielestä tuollaset koirat on jotenkin tosi naisellisen näköisiä. Olikos noi kaikki tyttöjä? En tiiä miksi, mutta mun mielesta maailman äidillisimmän ja naisellisimman näköinen koira on saluki. Ja sit tykkään myös kovasti afgaaneista, ne on kans jotenkin niin mielettömän hienostuneen oloisia. Ja niillä on niin ihanat ne korvasuojat tai mitkä ne nyt onkaan, sekä säärystimet... näyttelyissä oon nähny. ♥ Omat koirathan mulla on tollasia perus-rakkikoiran näköisiä - tykkään tietenkin ihan kaikista eniten just niistä. =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aikuisten kesäleiri sisällä! Pitääköhän mun alkaa suunnittelemaan sellaista, oon partioaikoina kyllä pitänyt leirejä ja ollut isosena rippileirillä (tosin siitä en muista mitään muuta kuin isosten hulvattoman sekasaunomisen...)

      Mä myös pysähdyn lenkillä katselemaan tähtiä, kuuta, puita, kuuntelemaan silmät kiinni tuulta, sadetta jne.

      On tosi kiva tapa sanoa ihmisille jotain positiivista. Koitan muistaa sen myös. Töissäkin kun joskus työkaverille sanoo, että ootpa tänään kaunis niin kyllähän se piristää myös itseä.

      Vipukat on kauniita. Silloin kun mun elämässä ei ollut muita koiria kuin niitä niin kaikki muut näytti jotenkin kauheen "kirveellä veistetyiltä". Nykyisin noihin muihin on tottunut kun niitä on kotona enkä enää hämmästy kuinka suuri pää esimerkiksi kultaisillanoutajilla on kun ajokoiralla on ihan yhtä iso melkein! :)
      Ja meidän vipukat on kaikki tyttöjä. Naisellisesta ulkonäöstä en tiedä, mutta onhan ne sellaisia siroja ja kauniita.

      Mutta onhan sitä muissakin oma viehätyksensä, ja omat koirat on aina KAIKISTA söpöimpiä. Tietenkin!

      Poista
  4. Kiva kirjoitus, tuon kun aina muistaisi. Minun on pitänyt monta kertaa perehtyä johonkin mindfulness-kirjaan, jotta oppisin lopettamaan turhan jahkailun ja keskittymään hetkeen, mutta en ole pystynyt keskittymään tarpeeksi lukemiseen...ironista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mua jotenkin kauheasti nauratti tämä sun kommentti. Enkä edes oikein tiedä miksi. Siinä on positiivista ironiaa.

      Mä olen joskus kirjoittanut ylös positiivisia asioita joka päivä, kun on tuntunut ettei niitä muuten löydä. Sitäkin asiaa voi opetella.

      Ja joskus pitää ihan muistuttaa itselleen, että JUST NYT tässä hetkessä on ihan mahtavaa olla. Tapahtui siinä mitä hyvänsä.

      Poista
  5. Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi. Ihanaa, jos joku muukin saa näistä höpinöistä jotain.

      Poista

Kiitos kommentistasi, se on suuri ilon aihe :)