sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Eniten vituttaa syöpä


Sun pitäis olla kotona kyselemässä ruotsin läksyjä. Sinä kaunis ystäväni.

Sun ei pitäisi maata sairaalassa puolitiedottomana kivun kupliessa hikenä ulos.

Sun pitäisi istua sohvalla vahvana kun minä itken sitä miksi parisuhteeni on kurja, mies ei ole tänään imuroinut.
Sun pitäisi sillä savon murteella kertoa mulle hölmöjä juttuja niin että lopulta nauretaan itku silmässä.

Meidän ei pitäisi odottaa keksiikö joku lääkäri miten sua voidaan hoitaa,
hoitaa ennenkuin on liian myöhäistä.

Meidän pitäisi juoda yhdessä aamukahvia, ja lähteä kirpparille- neljännen kerran tällä viikolla.

Meidän pitäisi lähteä terapialenkille tai laittaa kahvia tulille siinä vaiheessa kun toinen soittaa koodisanat: "keitätkö kahvia, pitäis vähän jutella".

Sä vaan et pysty juoda kahvia, mulle riittäis kun pystyisit edes syödä jotain.

Sun ja sun miehen pitäisi ajella keväällä avoautolla niin että tukka hulmuaa.
Ai niin, sulla ei ole edes hiuksia.
Ei niin, ettei sun mies edes tiedä onko sua enää keväällä istumassa pelkääjän paikalla.

Enää mä en sanoisi, ettei mua huvita lähteä sun kanssa pilkille jos kysyisit.
Paljon enemmän se mua huvittaisi kuin käydä sua katsomassa siellä sairaalassa.

Kyllä me huolta pidetään sun rakkaista, mutta miten mä kestän kun tulee joulu ja näen kaupassa ne kaikki amaryllikset, sun kukat, jos sua ei ole enää?


16 kommenttia:

  1. Voi ei, en kyllä keksi nyt yhään mitään lohduttavia sanoja :( Olen oman isäni menettänyt syövälle, joten jotain käsitystä on tuosta kamalasta tunnemyllerryksestä :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos että luit kuitenkin. Eikä tässä varmaan auta muuta kuin se, että katsotaan miten käy.

      Mä en ole mikään maailman vahvin ihminen, ja nyt ainakin tuntuu siltä että pitäisi olla.

      Poista
  2. On v-mäinen sairaus. Usein hitaasti hivuttava, taistelujen taistelu! Meillä suvussa kuollaan sydänkohtauksiin, usein kertalaakista ja se on siinä. Onneksi syöpään on kokoajan tullut uusia hoitoja, moni parantuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi moni parantuu, sitähän tässäkin toivotaan sormet ja varpaat ristissä. Vielä olisi niin paljon nähtävää.

      Poista
  3. Mielessä pyörii yksi kysymys voi miksi kun tämä on niin väärin!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä. :(

      Mä luulin vuosia sitten että P. on nähnyt helvetin, miten väärässä silloin olin. :(

      Poista
  4. Olo on niin voimaton, kun rakas ihminen sairastaa! Voimia sinulle ja ystävällesi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin, raivostuttavan voimaton!

      Googlen avulla ei kai voi opiskella lääkäriksi, mutta joskus jopa sieltä voi saada toivonpilkahduksia. Meillä mies on löytänyt sieltä paljonkin lohduttavaa tietoa, se että pitääkö ne paikkaansa on hiukan hankalaa sanoa. Mutta jotenkin sitä itseään ja toivoaan on pakko ravita.

      Poista
  5. Tsemppejä <3. Vielä ei saa luovuttaa ja etukäteen ei saa surra - kamalan vaikea neuvo. Nyt pitää vaan jaksaa uskoa, että kaikki kääntyy parhain päin ja ystäväsi voittaa taistelunsa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei niin, ei saa ei. Eikä me luovuttamassa olla, kaukana siitä!

      Mä en tiedä onko helpompaa olla sairas vai se, joka katsoo vierestä.
      Tekisi mitä vaan jos saisi edes puolet toisen tuskasta omille harteille. Se voimattomuuden tunne on pahinta.

      Mutta kokoajan hoidetaan, se tuo toivoa paremmasta.

      Poista
  6. Syöpä - ruma sana, ruma tauti, pesiytyy sairastuneen lisäksi jokaiseen, joka välittää. Mutta onneksi nykyään monessa tapauksessa hoidettavissa! Tsemppiä ja voimia taisteluun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yleensä on, onneksi.

      Nyt tiedän mitä tarkoittaa Mikael G. laulussa kohta "Olen nähnyt syövän elämää syövän..."

      Poista
  7. Voimia asianosaisille! Yksi ikävimmistä asioista nykyisessä hoitoajattelussa on se, että vain lääkkeet ja myrkyt pelastaa, mutta syödä pitää kuten 'normaalisti', varsinkin hiilareita. Sokeri on pahin tai paras, myös syöpäsolun käyttämä tehokas ravinto. Sokerin vähentäminen tappaa syöpäsolunkin, koska sen kasvu ja lisääntyminen on siitä riippuvainen suoraan. Lisäksi on näitä luontaisia muitakin avustajia, kuten kurkuma, D-vitamiini ym, joita lääkärit ei pidä minään. Ei ne ratkaise, mutta voivat kääntää vaa'an kielen oikealle kannalle...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä vaiheessa ja tapauksessa on varmaan ihan sama mitä syö.

      Jos syöpä ei ole älyttömän agressiivinen niin uskon että ruokavalio voi ollakkin avuksi. Ainakaan oloa se ei vie niin kauheaksi kuin solumyrkyt.

      Poista

Kiitos kommentistasi, se on suuri ilon aihe :)