keskiviikko 21. tammikuuta 2015

(tonttu)housujen ja koirantakkien ompelua


Jos housut näyttää pikkusen toppahousuilta se johtuu siitä, että mulla on tuolla alla 3 housut! 
Hyi hitto mä en mene ulos niin että peese paleltuu kun on melkein -15C pakkasta...

Mulla on ollut tavoitteena vähän pienentää kangasvuorta ja tehdä niistä jotain. Olen joskus ostanut punaista college-kangasta, ehkä siitä piti tehdä joku huppari? No ei ole tehty.
Mulla on ollut ajatuksena, että voisi alkaa itse tehdä taas itselle vaatteita, mutta koska olen viimevuosina ommellut tosi vähän niin kynnys siihen on ihan hirveän korkea. Silloin ala-ja yläasteikäisenä pidin ihan suvereenisti itsekyhäämiäni vaatteita eikä se nyt niin haitannut jos ei ollut ihan justiinsa...

En uskalla ostaa kalliita ja hyviä kankaita koska pelkään että ne menee pilalle jos alan niistä jotain tehdä. Ja kun ei ole pitkään aikaan ommellut muuta kuin koirille takkeja niin tuntuu ettei kertakaikkiaan osaa tehdä mitään muuta.

Alku punaisten collareiden kohdalla oli melko dramaattinen.
Tein kaavat yksistä collareista, se oli jo paljon koska yleensä en jaksa edes tehdä kaavoja...
Tein kuitenkin jostainsyystä takakappaleesta 10cm liian korkean (ehkä oli ajatus, että lyhennän sen sitten kun leikkaan kaavan) En millään saanut housuista järjellisen muotoisia, ompelin, purin, ompelin, purin ja sitten vasta aloin tarkastamaan että vastaako ensin housujen tekeleet kaavoja, ja sitten kaavat valmiita housuja.
Jep, takakappaleesta sai leikata 10cm pois ja housut alkoi heti muotoutua pikkuisen järjellisemmin. Ajattelinkin kuinka voi olla näin vaikeaa, ettei edes 4 palaa saa yhteen ilman että tuntee itsensä idiootiksi!

No, vihdoin housut olivat pääpiirteittäin kasassa. Tässä vaiheessa armas aviomieheni astuu kuvioihin, ja kysyi, että mitkä noi ihmeen tonttuhousut on?! Aaaaarrrrgggg, ne siis näyttää tonttuhousuilta!
No kätevänä tyttönä kaivoin esiin kangasväriä ja iskin toiseen pulttuun mustia pyörylöitä sen kauheammin ajattelematta.
Sen jälkeen sitten näytinkin ne päällä leppäkertulta!

Hain resoria, ja koitin pelastaa pilkut tekemällä niistä kukkasia ihan vaan ompelemalla suoraa ommelta.
Nyt sitten housut jalkaan ja peilin eteen, ja huomaamaan että jotenkin ne ei istu ollenkaan.
Hermo meinaa mennä, ja ajattelin laittaa ne suoraan kierrätyskeskus-laatikkoon.

Kavensin haarusta, ja silti ne lökötti ihan kummasti, samaisa aviomieskin toteaa, että ihan kuin ne olis väärinpäin. No todellakin ne oli väärinpäin! Olin painanut pilkut taakse!
Voi hemmetti miten tyhmää...

Olishan niihin voinut tehdä pilkkuja vielä eteenkin, mutta päätin että ne käy kotihousuista ihan hyvin vaikka niissä olis kukkia takapuolella. Oikeastaan kuvista kun katsoo niin ne on ihan hauskan näköiset, oli sitten tonttuhousujen näköiset tai ei!




Mulla on aina ihan kauheen hauskaa kun otan itsestäni kuvia.
Siihen tietysti kuuluu se, että mulla ei ole etälaukaisinta, vaan sitä on juostava 10s kuluessa sinne mihin pitää, ja koitettava pitää pokkaa niin kauan...

Ja tuo mökki ei ole kanala, vaan kuvasin vaan tuota kylttiä sitä vasten! Ettei joku luule että siellä sitä kana istuu pakkashuurussa hatarassa mökissä. Se on sikojen koppi.



Sitten tein koirille tollaset paidat vai mitä noi nyt on. Puolihaalarit?
Tarkoitus oli ettei niihin olisi tullut mitään pulttuja, mutta kun näytti niin kylmältä niin laitoin sitten eteen kuitenkin. Mitäänhän ne ei varsinaisesti edessä lämmitä kun tarkemmin ajattelee, jos oikeasti olisi halunnut esimerkiksi reisiä lämmittää niin tietysti olis pitänyt laittaa pultut taakse!

Ja mä olen kokoajan hokenut itselleni etten osaa tehdä koirille haalaria. Ei nämä nyt ehkä kauheen kaukana sellasesta kuitenkaan ole...
Kaavat piirsin vähän epämääräisesti soveltaen Nuttunurkan haalarista.
Se on muuten aivan ihana käytössä, suosittelen lämpimästi noita Helin haalareita.

Mallit oli ihan suunnattoman innostuneita kun revin ne sohvalta kesken unien pakkaseen...
Ja oikeastaan piti tehdä nämä Sennille ja Vilmalle, mutta ennenkin on käynyt niin että valmis takki ei sovikkaan sille jolle se on tehty, ja Irja pienimpänä saa sen. Sillä vaan on jo enemmän takkeja kuin kellään muulla, Sennillä ja Vilmalla alkaa olla ihan oikeaa puutetta takeista kun niille ei mene Ynnen vanhat toisinkuin Irjalle. Ja Senni varsinkin on aika tehokas takintappaja kun se repii niitä.

Mä käytän koirilla takkeja niinkauan kun ne kestää, yleensä ne on siinä vaiheessa sellasia että ne saa nakata pois. Mutta edelleen koirilla on käytössä ekat takit jotka on tehty Ronjalle ja Ynnelle, eli jos on hyvää kangasta niin ne saattaa kestää aika kauankin!

Mulla on koirille työnalla vielä sadetakit oikeen sadekankaasta (lue vanhoista sadetakeista) kun sellasiakin aina joskus tarvis. Ja sitten sain kaverilta revenneen hevosen loimen josta on ollu tarkoitus tehdä Sennille sellanen metsätakki.
Niitähän takkeja me eniten tarvitaan, harvoin noita parempia tulee edes käytettyä.

Harmi että toi pinkki fleece-peitto loppui kesken, pitää sitten Sennille tehdä joku erivärinen vaikka kerrankin musta olis ollu hauskaa jos kaikilla olis ollu samanväriset.
Nämä paidat on muuten sellasia takkeja kun ei oikein vielä tarvis mitään paksumpaa mutta kuitenkin jotain vois olla päällä.
Sellanen kevät/syksy/plussakeli, yleensä mä pidän koirat alasti heti kun ne vaan alkaa tarjeta koska mun mielestä niitä ei ole järkevää pukea turhaan. Totuus kuitenkin on se, että vipukka palelee talvella ja tarvii jotain rettua niskaan ettei se jäädy. En pue niitä siksi että kuvittelisin että ne on lapsia tai että se pukeminen olis jotenkin ihquu ja hauskaa, helpommalla pääsee kun koiralla on kunnon karva sanon minä.
Ja sitten kuitenkin  salaa tykkään tehdä noita takkeja, niissä ei nyt ole väliä onko niin justiinsa, yleensä ne kuitenkin jossainvaiheessa repeää tai muuten alkaa roikkua...



Saako laittaa vielä yhden kuvan? Aamulla kun oltiin lenkillä näytti tältä:
Kyllä siinä sielu lepää.





23 kommenttia:

  1. Eihän noi oo ollenkaan pahat collarit :).
    Ja itsensä kuvaaminen itselaukaisevalla on joskus parasta terapiaa!
    - Mirkku

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei niin! Ja Mikan paitakin jotenkin sopii mulle tosi hyvin. :) Mä oon kuvannu itteäni todella vähän, mutta ehkä kannattaisi, koska kukaan muu ei kuvaa + muiden ottamiin kuviin oon aina pettyny. Paitti sun.

      Poista
  2. Hienot pökät!! Ja mitkä ihanat koirien vaatteet!! Meilläkin on puettavat koirat (tanskalais-ruotsalaisia pihakoiria), ihan pakko on talvella olla vaatetta ja mä aika herkästi puen ne myös tuulisella kelillä. Niille on villapuvut (kaverin tekemät), "tuulipuvut" ja sit toppapuvut, jotka myös pitää tuulen. Kaikkein kovimmilla pakkasilla laitan villapuvut + toppapuvut. Uskoisin, että puntilliset puvut olis noillekin tosi hyvät, etenkin tolle vanhemmalle, jolta on toinen polvi leikattu ja vissiin myös nivelrikkoa - uskon, että sen koipia kolottaa kylmällä ja kostealla. Mä aina mietin, olisko sille hyötyä sellasesta puntillisesta puvuista, jotka on tehty langasta joka jotenkin auttaa reumaan... en tiiä oonko vaan kuvitellu vai onko sellasta lankaa olemassa?

    Joo mutta siis mahtavan hyvä ompelija sä kyllä oot, kun tollasia osaat tehdä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muuten millanen rotu tanskalais-ruotsalainen pihakoira on? Mulle se on ihan tuntematon, en oo varmaan edes nähny ikinä. Tai sitten en tunnista jos näen!

      Esimerkiksi Tapion kaupassa on myynnissä reumalankaa, miksei siitäkin koiralle pukua voisi tehdä. Sen toimivuudesta en tiedä. http://www.lankatalo.net/product_details.php?p=1747

      Oikeestaan noi oli yllättävän helppoja tehdä, ainoa missä vähän takkus olis se, että leikaksin pultuille vähän liian isot reijät...Noi takit mitä yleensä teen on paljon työläämpiä!

      Poista
    2. Meidän koirat on aika lailla jackrusselin tai brasilian terrierin näköisiä ja kokoisia. En mä aina itsekään pikakatsomisella tiedä mistä rodusta on kyse, jos joku noista kolmesta vastaan tulee. =)

      Täytyy käydä kurkkii toi lanka. Tosin en ole ite kutonut oikein mitään koskaan... Nykyiset koirien puvut on aika vanhat jo ja alkaa olla jostain kohdin ihan rikki, toivotaan että tän talven kestävät vielä.

      Poista
    3. Niin ne on niin pieniä! Nyt muuten taidankin tietää minkänäköisestä rodusta on kysymys (ja googlekin vähän auttoi...)

      Mä kerron sulle salaisuuden, että mäkään en periaatteessa osaa kutoa, enkä oikein ymmärrä niitä ohjeita. Mutta koska osaan kutoa oikeaa ja nurjaa, ja kaventaa ja lisätä silmukoita, niin teen siten vaatteita, että vertaan niitä johonkin vanhaan neuleeseen. Siinähän sen näkee pitääkö laittaa lisää vai ottaa pois! Nyt mulla on villatakki työnalla, ja ainakin toistaiseksi se näyttää ihan järkevältä...

      Poista
  3. Hienot housut - ja uniikit ^_^

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tosiaankin harvalla on takajalassa kukkasia!

      Poista
    2. Täähän voidaan muuten jo luokitella päivän asu-postaukseksi ;)

      Poista
    3. No niimpä! Nyt onkin sitten sun vuoro! :)

      Housut: omaa tuotantoa
      Paita: Miehen, ostettu kirpparilta
      Kengät: Saatu kaverilta 10v. sitten kun koira oli niitä järsinyt. Olivat olleet jalassa pari kertaa. Käytin suutarilla joka korjasi ne, ja hyvin on kestäneet. Hinnaksi tuli 7€.
      Pipo: Mummadesing. Kotisivuilla ei ollutkaan koirapipoja, mutta sellaisiakin sieltä saa, tosi monia eri rotuja! http://mummadesign.com/
      Huivi: Ostettu vuosia sitten Virosta.

      Poista
  4. On se kiva lukea, ettei ne projektit aina muillakaan putkeen mene! Mutta hyvät pökäthän niistä sitten loppujen lopuksi tuli!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välillä tuntuu, että kun edes joku käsityöprojekti onnistuisi kunnolla...Varsinkin ompelu on mulle aika haastavaa, mutt ehkä sitäkin paremmin oppis kun vaan harjoittelisi.

      Munkin mielestä ihan kelvolliset tuli.

      Poista
  5. Toi housu-episodi kuulostaa just siltä, että se ois voinu tapahtua myös tässä huushollissa!:D mut elämä ois kauheen tylsää, jos kaikki aina onnistuis ekalla yrittämällä.;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä jos muuallakin sählätään! Mulla varmaan ne koirien takit onnistuu siksi, ettei ole mitään "pakko onnistua"-fiilistä. Otan vaan liikaa paineita jos teen jotain muuta, voihan nekin purkaa!

      Poista
  6. Sen olen ompelussa huomannut että sitä helpompaa se on mitä huolellisemmin tekee esivalmistelut, eli ne kaavat ja niihin merkinnät ja tekee ne merkinnät myös kankaisiin. Tästä monesti tekee mkeli luistaa kun ne on ne tylsimmät vaiheet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihailen ihmisiä jotka pystyy kaikkeen tähän. Mulla vaan on kauhea into päällä, ja silloin tuntuu mahdottomalta keskittyä muuhun kuin siihen että saa äkkiä sen vaatteen valmiiksi. Ja sitten kaduttaa...

      Poista
  7. Hienot housuthan noista lopulta tuli! :) Mun kaiketi pitäisi olla hyvä ompelemaan, kun tekstiilialaakin olen opiskellut ja äitikin on aikoinaan ollut ompelija, mutta ihan surkea kyllä olen ja mun ompeluprojektit päättyy aina surkeaan epäonnistumiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tai sitten sä olet kauhean kriittinen niiden omien luomusten suhteen. :)

      Poista
  8. mun pitääs tehä mäykylle puku.olis helppo kunvaan jaksaas

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. hyväthän ne on ,itse olen tehnyt aina vaatteet lapsille ja ittelle enää en kehtaa ,

      Poista
    2. Se aloittaminenhan niissä aina kaikista vaikeinta on! Mä pyörittelen joitain kankaita vuosia ennenkuin saan tehtyä niistä mitään, vaikka periaatteessa kyllä tiedä mitä pitäisi tehdä.

      Poista
  9. Housut näyttävät yhtä iloisilta kun käyttäjänsä/tekijänsä! :) Hyvää viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Mä tykkään ylipäänsä iloisista väreistä, parasta on silloin kun päällä on kaikki sateenkaaren värit! Maailma on muutenkin niin synkkä. :)

      Poista

Kiitos kommentistasi, se on suuri ilon aihe :)