maanantai 19. tammikuuta 2015

Matoista ja pöytäliinasta

Kun joulusiivot jäi tekemättä ja pakko silti joskus on siivota niin olen tässä nyt loman aikana kaikessa rauhassa käynyt kaappeja ja niiden tavaroita läpi. Eilen löysin kaksi mattoa. Tai ei ne missään hukassa ole olleet, olen ne tehnyt noin 7-vuotta sitten, ja sen jälkeen tunkenut kaappiin.



Kirpparikeiju kirjoitti siitä miten hyvin matot toimii koiraperheessä, ja sama tuli mieleen taas eilen kun mattoja katselin. Jos teillä on yksi tai kaksi koiraa, ja ne joskus oksentaa, paskantaa tai muuten likaa mattoja, niin kertokaa se määrä meidän koirilla ja ihmetellään sitten miksi käytännössä meillä maton on aina menossa pesuun, tulossa pesusta tai vaan rullattuna odottamassa varastossa kun karvanlähdön aikaan imurointi käy ihan työstä muutenkin eikä kukaan jaksa silloin tuulettaa ja ravistella karvaa matoista!




No matot löydettyäni päätin kokeilla miltä ne näyttäisi lattiassa kaapin sijaan. Punainen matto ei varmaan kestä kauaa, kangaspuut joilla matot tein olivat ensinnäkin aivan ikivanhat eikä kukaan oikein muistanut miten niihin olisi pitänyt laittaa loimilangat. Vaikka ne näennäisesti oli oikein, niin reunimmaiset katkeili yhtä mittaa. Niitä vaihdettiin keskenkaiken, ja ties mitä kommenvenkkejä tehtiin.
Siitä huolimatta maton reuna on niin huono, ettei se varmaan kauhean montaa pesua kestä. Ja mä totesin aika nopeasti, että myöskään mun ranteet ei kauhean monen maton paukuttamista kestä. Niimpä tässä on kaikki kaksi mattoa jotka olen elinaikanani kutonut ja epäilen ettei enempää tule. Reunaa voisi kaiketi vahvistaa opelemalla siihen jonkun kanttinauhan tapaisen, mutta kun en seitsemään vuoteen ole sellaista tehnyt niin en tehnyt nytkään.

Siihen sitten toisen heitin takan eteen missä koirat tykkää maata, ja pienemmän eteiseen. Vedin muutkin puhtaat matot lattialle, edes hetken näyttää taas kotoisalta...


Kuuntelin illalla radionauhoitusta Kaarina Davissistä. Kannattaa muuten kuunnella, jo pelkästään senkin takia että siellä taustalla ihanasti pikkulinnun visertää! Kaarina on kirjoittanut kirjan Irti oravanpyörästä ja elää itse melkoisen askeettisesti. Kirja kertoo siitä miten kaiken tavaran haaliminen ja omistaminen ajaa meidät isoihin velkoihin, tekemään töitä hullunlailla ja ajatukseen että alamme elää sitten eläkkeellä. Entä jos sitä päivää ei koskaan tule?

Onneksi kuuntelin, koska tänään olin taas Vanhallepiialle kuskina lääkärissä. Samalla reissulla kävin Marimekossa ostamassa vahakankaan keittiön pöydälle. Olen koittanut löytää vahakangasta kirppareilta, mutta joka kerralla tarttuu mukaan jotain muuta muttei vahakangasta. Niimpä päätin että tulee halvemmaksi hakea sellainen kaupasta kuin etsiä sitä vuodesta toiseen...

Siellä oli ale, ja melkein kaikki paidat -50% ja osa jopa -70%. Olin ihan vaikeuksissa itseni kanssa, olisi tehnyt mieli ottaa paita jos toinenkin kun kerran halvalla saa! Vanhapiika halusi maksaa pöytäliinan kuskinpalkkaa (sekin oli -50%), joten se olisi ollut periaatteessa ilmainen ja nyt olisi sitten ollut rahaa vaatteisiin. Väkisinkin kuitenkin mieleen tuli ajatus, että tarvinko mä ihan oikeasti lisää paitoja?
Sain itseni liikkeestä ulos ajatuksella, että ne on alennuksessa varmaan uudestaan kesällä, ja viimeistään ensivuonna jos mulla silloin ei ole paitoja. Mulla on vielä ainakin kymmeniä paitoja, vaikka mä olen koittanut laittaa kiertoon sellaisia joita ei tule pidettyä- ehkä mä vielä selviän juhannuksen alennusmyynteihin niillä...

Mutta pöytäliina on hieno, ja se tuli ihan oikeaan tarpeeseen. Vaikka ehkä elämä olisi jatkunut ilman sitä, niin ainakin meidän erittäin naarmuinen keittiön pöytä näyttää hieman kivemmalta...

Kuvia kun katsoo, niin joku sisustusharmonisti saa niistä varmaan päänsärkyä, mutta omaan silmään nyt vihdoin keittiö alkaa näyttää siltä miltä haluan sen näyttävän! Kellon voisi vielä vaihtaa, kuinkahan mies suostuisi siihen että sen ala-asteella tekemä kello joutuisi varastoitavaksi...

Penkkisängyn siirtäminen keittiöön on ollut muutenkin ihan loistava idea, Paavo ei enää hypi pöydälle koska se näkee penkiltä ulos, ja siinä on mukavaa istua lukemassa. Aluksi oli kyllä tarkoitus että pöydässä voisi syödä penkillä istuen, mutta se on hiukan haastavaa.

Ja mullahan on edelleen jouluvalo keittiön nurkassa. Otin sen pois ikkunasta, ja keittiöstä tuli niin synkkä ja pimeä että laitoin sen nurkkaan takaisin! :) Kohta sille käy niinkuin himmelille ja joulukoristelle jotka on roikkuneet keittiössä jo yli vuoden kun ne vaan jotenkin niin sopii sinne...





14 kommenttia:

  1. Meillä on kaksi koiraa, kissa ja kaksi kania - ja aika vähän mattoja, ja nekin suurimmaksi osaksi sellasia, mitä voi pestä (pesulan) koneessa... Yksi karvamatto on, olkkarissa, ja aika usein siihenkin osuvat kun just siellä kätevästi alkaa yrjöttää... Toisaalta se matto on aika helppo SuperKympillä putsata aina, harvemmin sitä pesetän. Pupujen lempipuuhaa on nakerrella räsymatoista ne hapsut sieltä päistä poikki ja meillä onkin melkein kaikista matoista sitten purkaantumassa enemmän ja vähemmän niitä hapsupäitä ja vähän sieltä keskemmältäkin... Mut en mä jaksa piitata. =D Meillä mies rapsii matot suunnilleen kerta viikkoon, imuriakin näytetään vain kerta viikkoon... muun ajan karvat saa ihan rauhassa ajelehtia nurkissa. =)

    Oot muuten kutonu kaksi mattoa enemmän kuin minä... =) Vaikka mun matot onkin räsyjä, en oo ite tehny niistä ainuttakaan. Mä tykkään tollasista mitä toi sun pienempi on, tollasista sekavärisistä. Punainen ei oo niin mun juttu, mulla olis kyllä jokunen punainenkin matto, mutta en vaan osaa niitä käyttää.

    Ja toi penkkisohva on kyllä ihana! Tykkään sen väristäkin kovasti! Eikä oo kernikään hullumpi!! Mä en jotenkaan osaa laitella kotiin kovin voimakkaita tai kirkkaita värejä, vaikka tykkäänkin muiden kodeissa niistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sun matot on siis aloittamista vaille valmiit!

      Nyt kun on ollut tämä parin kuukauden jakso karvanvaihtojen välillä niin sitä ihan ihmettelee sitä kauheaa karvakaaosta mikä meillä välillä vallitsee. Erityisesti kun Alli vaihtaa talvikarvaa se karvan määrä on ihan järkyttävä, vaikka sitä koitan melkein päivittäin harjata sekä harjalla että furminaattorilla.

      Penkkisohva on ihana, se on Miehen Mumman äidin, ja vaikka väri on vähän tollanen mintunvihreä josta en edes tykkää, niin silti en halua sitä entisöidä ja muuttaa. Se on hyvä just tollai kuluneena.

      Poista
  2. Minun mielestäni teillä näyttää kuvien perusteella oikein kodikkaalta!
    Meillä on mattopesula noin puolen kilsan päässä ja sen palveluja käytetään tiuhaan. Koira, kolme urheiluhullua lasta ja alati jotakin rempantynkää touhuava iskä ja äiti pitävät huolta mattojen epäpuhtaudesta. No, tämä on elämää:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Meillä on oma pesukone tossa kylppärissä, ja se tykkää puhdistaa mattoja! :) Olen koittanut päästä eroon matoista jotka ei sinne mahdu, koska ne on kokoajan likaisia, ainakin siltä tuntuu! Ainoastaan keittiössä on iso matto, sekin tosin pitäisi nyt vaihtaa.

      Poista
  3. Mahtavaa, värejä! Meillä on jouluvalot (tai ennemminkin talvivalot tai tunnelmavalot meidän käytössä) ikkunassa ympäri vuoden, valoisaan aikaan kesäisin ne vain eivät ole päällä. Tuo olisikin hyvä idea laittaa ne välillä pois ikkunasta ja ripustaa jonnekin nurkkaan, hmm...

    Minä olen tottunut liian hyvään, kun meidän koirasta ei irtoa karva muuten kuin harjaamalla. Jos meille joskus tulee toinen koira, niin sekin saisi olla karvaa tiputtamaton malli, pääsee vähän helpommalla siivouksessa. Mutta oksut ja ripulit toki tulee normi tavalla minne sattuu, valitettavasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaverilla on kokonaan karvattomia koiria, ei tipu karvaa ei. Mutta mä olen todennut, että niitä vasta joutuukin hoitamaan ja pukemaan, että mielummin kuitenkin imuroin. Nyt kun meillä on uusi imuri niin voin sitä jopa tehdä, vanhaan kieltäydyin koskemasta...

      Värit on vaan jotenkin piristäviä. Joskus kun käyn vaaleissa asunnoissa niin kuvittelen miltä ne näyttäis jos sekaan heittäis edes yhden kaks värikästä tyynyä tai mattoa, ja mun mielestä ne näyttäis heti paremmalta! :)

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Sopivasti rajaamalla saa sen näyttämään kivalta...Oikeasti se pitäisi räjäyttää atomeiksi...

      Poista
  5. Pari mattoa käärittiin rullalle odottamaan kesäkelejä ja painepesuria. Tyttären koira merkkaili ne joulunpyhien aikaan sen verran tiheään, että ei viitsi ruveta käsipesua harrastamaan kylppärin lattialla, eikä niitä saa millään kuivaksikaan. Kissat kyllä karvottaa paikat, mutta ne kyllä ovat aina tehneet tarpeensa hiekkalaatikkoon. Satunnaisia karvapalloja tosin oksentelevat silloin tällöin. Meillä alkaa olla niin vanhat matot (17 vuotta), että ne ei oikein meinaa kestää enää pesua. Uusia pitäisi hommata, vaan kalliita ovat. Sellaisen 4 kk välein mä sallin ittelleni jonku uuden paidan. Piristää mieltä ja onpa tarpeen tulleen muutakin päälle kun jotain kulahtanutta. H&M ja Espritin alennusrekit ovat mun vaatehankitojen ykköspaikkoja. Ei tule kalliiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mekin pestään kesäaikaan matot painepesurilla, mutta talvella ihan koneessa. Pienet matot kuivuu meillä onneksi kylppärissä suht nopeasti, ainakin jos vielä saunankin laittaa jossain vaiheessa päällä. Mattoihin jää ihan kauhea haju jos niitä ei saa tarpeeksi nopeasti kuivaksi!

      Mun kaikki matot on saatu ilmaiseksi, onneksi!

      Poista
  6. Teillä on ihanan näköinen keittiö! Mun mielestä värikkäät kodit on hienoja. Ihan tylsää jos kaikki on valkoista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on kaikki maailman värit sekaisin joka huoneessa, ja jostain syystä pidän siitä kovasti! :)

      Poista
  7. Mahtavat matot ja ihanan raikkaan vihreää noissa verhoissa! Kevät <3
    Ja on muuten pikkasen kiva nykyään, kun tänne pystyy kommentoimaan, vaikkei blogia ookaan :).
    - Mirkku

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kun se kommentointi-asia ratkesi niinkin pienellä asialla. :)

      Pitsiverhot on Vanhanpiian vintiltä, antoi ne mulle kun "ei ehkä enää laita ikkunaan". Oikeastaan verhot on ihan kivoja, pitäisköhän olkkariinkin laittaa verhotangot?!

      Poista

Kiitos kommentistasi, se on suuri ilon aihe :)