maanantai 12. tammikuuta 2015

Kotoilu on koiran hajua.



Jäin miettimään eilen kun kaveri sanoi, että haluaa töihin vaikka käsi on kipeä (ja oletettavasti menee töissä aina vaan pahemmaksi) koska "pää ei kestä olla kotona". Mitä ihmettä, mä olen nyt ollut kotona joulukuun alusta lähtien, ja melkein jo surettaa että maaliskuussa taas työt alkaa.

Mä tykkään mun työstä, tykkään ihan älyttömästi. Mutta vielä enemmän mä tykkäisin olla kotona. Talvella kotona on kivaa, kesällä se olisi parasta ikinä.

Mä en ole koskaan oikein käsittänyt sitä kotoilu-termiä, se on mun mielikuvissa sellaista että ollaan sisällä teemuki kourassa takkatulen loimussa lukemassa kirjaa tai kutomassa jotain eko-super-hyper-syntymättömän -erikoiseläimen -karvasta tehdystä langasta joka on kehrätty jossain savipajassa tiettömän taipaleen takana ja lanka maksoi 50€ kerä ja sitä ei saa kuin jostain erikois-puodista Hensingin keskustasta.
Ja mielellään vielä niin että joku muu on sytyttänyt sen takan!
Voi olla että olen väärässä.

Mun kotoilu on käsittänyt tänään seuraavaa: Heräsin 7.15, enkä mennyt suihkuun. Menen lenkin jälkeen, vaikka hiukset on tosi likaiset. Join kahvia, söin marjapiimää, ja luin eilistä lehteä.
Aamulla kudoin hetken villatakkia, sitten kyllästyin kun olisi pitänyt etsiä joku paita mihin sitä voisi verrata ja miettiä pitääkö alkaa kaventaaan jo nyt vai kohta. Laitoin pyykkiä koneeseen.
Ruokin koiria. Ronja vinkui, vinkui ja vinkui, ja annoin sille lisää ruokaa koska en jaksanut kuunnella. Se tuli tyytyväiseksi.
Hain lehden, pissatin Paavoa remmissä, luin lehteä.

Koitin venyttää selkää koska taas on lonkka jumissa. Huomasin että olohuone näyttää aika hauskalta kun makaa jumppapallon päällä naama kohti kattoa. Vein kanoille ruokaa, selaisin blogeja, Lemmikkipalstoja, facea ja päästin Allin haukkumaan lintulaudalla olevia pikkulintuja...
Seuraavaksi karjuin sitä sisälle.
Liityin ruokapiiriin, ja siltä oli tullut eka viesti. Haen ruokaa vasta seuraavassa kuussa että saan 25€ viikkobudjetin pysymään. Vein pojille vettä ja linnuille siemeniä.

Vein pyykkiä kuivumaan ulos, ja toin pakastuneen telineen sisälle. Pyykit tuoksui pakkaselle.
Mietin, että on varmaan pakko tilata pesuainetta Allegrolta, koska taas on alkanut ihoa kutiamaan. Kesällä se tuntuu kestävän paremmin muita pesuaineita kuin talvella.
Vaihdoin olohuoneen ja telkkarihuoneen (eli Mikan huoneen) keinutuolit keskenään.

Soitin Mummalle, lupasin käydä huomenna kun haen kirpparilta tavarat pois. Käyn samalla myös sairaalassa kaverin luona. Katselin lintuja lintulaudalla.
Mietin kesää, siirtämällä muutaman syreenin takapihalle saisi ison kasvimaan!



Vein sohvalta peitot ja tyynyt tuulettumaan, koska meillä haisee koiralta. Jos joku ihminen jolla on koiria väittää ettei ne haise, hän on väärässä.

Päätin kokeilla pääseekö tiellä kelkalla, kun en ole edelleenkään ostanut jalaksiin niitä muoveja. Päätin etten ota Irjaa mukaan, koska kahden koiran kanssa on muutenkin helpompaa kuin kolmen tai neljän. Alli ja Irja suuttuivat kun eivät päässeet mukaan. Pakkasta oli -16C.

Mahtavasti meni lenkki, Senni ja Vilma juoksi tosi hyvin kelkan vieressä ja Salojenahteentie oli just sellainen kuin kelkkailussa pitääkin olla. Päästin ne yhdelle pellolle juoksemaan ja rämmin siellä perässä. Ei ollu kylmä!

Tulin kotiin, laitoin kalakeiton tulille ja päätin kirjoittaa siitä miten mahtavaa kotona on!

Kuvat on pari viikkoa sitten kun olin jäällä luistelemassa koirien kanssa. 
Nyt sinne on ihan turha enää luistimilla mennä kun lunta on ihan liikaa. 
Mun talven kohokohtia, vähän kuin koivujen hiirenkorvat keväällä.









26 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. :) Kiitos. Kotona on vaan niin tavallista. Sitä parasta.

      Poista
  2. Ihanan kuuloista. En ole kanssa koskaan ymmärtänyt miten jollain tulee tylsää kotona ja tuo kotoilu olikin ihan uusi termi :D Mä nauttisin kanssa ihan vaan kotona olemisesta pidemmän aikaa. Keksisin kyllä vaikka mitä puuhaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun mummo kai kotoili koko elämänsä, kun ei koskaan ollut missään töissä. Ja ihan hyvin sen aika kului, ja kuluu edelleen. Ainahan sitä voi vaikka päivystää ikkunassa jos ei muuta keksi.

      Musta on surullista ettei normitöissä ole kuin lyhyitä lomia. Mä todellakin lepään kun voin olla talvella kotona.

      Poista
  3. Aina yhtä mieletöntä lukea muiden arkipäivistä!

    Mulla on ihan sama juttu: tykkään työstäni, mutta vielä enemmän kotihiirenä olemisesta. Haaveilen, että joskus velattomana voisin tehdä töitä osa-aikaisesti, jotta saisin olla enemmän kotona.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on myös haaveena, että kun saadaan laina maksettua mä olen yhden kesän kotona.

      Sen jälkeen mietin mitä oikeesti haluan tehdä ja kuinka paljon. Luin Irti Oravanpyörästä kirjan, ja siinä oli kyllä hyvin valaisevasti se asia, ettei ne suuret tulot vaan pienet menot!

      Jos olis lapsia vois olla kotiäiti, mutta koirille ei oikein voi olla kotiäitinä. Tai voi, mutta siitä ei kukaan maksa mitään.

      Poista
    2. Minäkin olen lukenut tuon Irti oravanpyörästä-kirjan ja Kaarina Davis on yksi suurimmista idoleistani! Itsellä ei rohkeus riitä aivan samaan kuin hänellä, mutta jostain samantapaisesta on kiva haaveilla.

      Poista
    3. Kyllä me ollaan ihan tosissamme ajateltu, että kun lainat saadaan pois niin sitten mietitään miten sen jälkeen aletaan elää. Ihan turhaa on käydä joka päivä töissä jos esim. käpyjä keräämällä voi saada muutamassa kuukaudessa ihan hyvän tilin.

      Jos ei olisi eläimiä ja asuisi niin ettei tarvisi autoa säästäisi aivan älyttömästi, mutta kumpaankaan en halua. Pitää vaan laittaa viivalle se mitä haluaa ja se mitä ilman voi olla.

      Poista
    4. Autoilun hinta kohoaa sitä vauhtia, että on melkein kannattamatonta käydä töissä tällaisella pienellä palkalla. Jos en olisi töissä ja myisin autoni pois, niin kuukausittainen säästö olisi melkoinen ja siihen kun vielä liittäisi tiukan nuukailun, niin todella vähällä sitä selviäisi. Jokin rahanlähdehän sitä olisi kuitenkin keksittävä, kun en halua olla yhteiskunnan elättinäkään. Lainaa on vielä sen verran moneksi vuodeksi, että onhan tässä vielä aikaa miettiä, mistä sen elannon raapisi kasaan. Jospa tuo blogi alkaisi menestymään sitä tahtia, että kohta minullakin on muotibloggareiden tapaan 80 000 euron vuositulot ;D

      Teillä on kyllä hyvä omavaraisuutta ajatellen, kun on metsästyskoirat ja metsästävä mies, joka ilmeisesti hyvinkin ahkerasti kantaa ruokaa pöytään. Vaikka olen kasvissyöjä, niin riistasta en kieltäytyisi, jos sitä vain jostain saisin. Minusta ei ole eläintä tappamaan eikä valitettavasti miehestäkään, joten turha haaveilla...

      Poista
    5. Mä taas olen ajatellut, että jos meillä ei olisi yhtään koiraa ja alettaisiin kasvissyöjäksi niin säästettäisiin aivan älyttömästi rahaa! :D

      Jos jokaiselle riistalihanpalalle laskee hinnan, niin niitä saa todella halvalla kaupasta. Mies saattaa ajella jälkiä kymmeniä tunteja viikonlopussa, kartoittaa riistan liikkeitä viikkokausia, käydä kymmeniä kertoja jahdissa ilman että sieltä tulee mitään. Sinne ei todellakaan mennä ottamaan vaan saamaan.

      Hirvijahtissa lihaa tulee kohtuullisen paljon, tosin ei sekään ilmaista ole! Maksetaan siitä hirvilupamaksu sen mukaan paljonko hirvilupia on (lunttasin hinnat, ne on 120€ aikuinen ja 50€ vasa, tämä hinta jaetaan porukan kesken), mutta me ollaan oltu sielläkin yhteisluvalla, eli mulla ja miehellä on yksi lihaosuus. Muuten lihaa tulee liikaa. Sitä saisi tietysti myytyä jos haluaisi, mutta ei ole katsottu sitä järkeväksi toiminnaksi.

      Mies metsästää pääosin pienpetoja, koska se on ensinnäkin paljon vaikeampaa. Meidän koiratkin on periaatteessa kaikki siihen tarkoitukseen. Kauriita on kaadettu yleensä pari vuodessa. Kuvaavaa on, että mä olen myös ollut sillointällöin kaurisjahdissa mutten ole silloin edes koskaan nähnyt kauriita!
      Lintuja me ei juurikaan metsästetä, muutama fasaani vuodessa, sorsia satunnaisesti.

      Pitäisköhän meidän molempien vaan ruveta kirjoittamaan lisäksi muodista! En kyllä tiedä mitä näistä retuista kirjottaisi, mutta ainahan sitä vois kokeilla rahan toivossa! :D

      Poista
    6. Ilmeisesti minulla on aika vääristynyt kuva koko touhusta, eli metsästys ei olekaan nykyään enää sitä, että mennään lähimetsään, odotellaan hetki ja tussautetaan ohikulkeva pupu :D Isä metsästää ja äitikin aikoinaan ja kotona kun vielä asuin, niin semmoinen kuva jäi, että hirveä sai syödä niin paljon kun jaksoi.

      Päivän asuja en kyllä kuuna päivänä suostuisi alkaa kuvata :D

      Poista
    7. Voitashan me kokeilla, "tänään Maijalla oli ihan sama asu kuin eilenkin"- tyyppistä se varmaan olis. Ja eikö muka kupparit ole ihanat kengät?!

      Poista
    8. Niimpä! Ja crockejakin ihanammat kengät on Porvoon Robinhoodista kolmevuotta sitten ostetut nro.42 "crocsit ilman reikiä vuorella"! Parempia kenkiä ei oo ollu! Niihin ei mene multaa eikä juuri luntakaan, käytetään niitä kesää talvea ja ostin ne -70% alesta, maksoi jotain 4€. Pelkään päivää kun ne hajoaa, mitäs sitten käytetään?!

      Poista
  4. Ihanaa kotoisaa elämää, sitä tavallista mutta hyvää elämää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niimpä. Arki sanalla pitäisi olla kultaiset kehykset, koska jos arki jotenkin järkkyy, se on kauhea katastrofi ja silloin kaivataan juuri sitä kun ei tapahtunut mitään ja tavallaan tapahtui kaikki.

      Poista
  5. Tänne tulin mutkan kautta ja lukijaksi jäin. Sinulla on ihanan elämänmakuinen blogi!
    Saan itsekin pihahommista, remppaamisesta ja elukoista energiaa, vaikka kaupungissa asunkin. Sopivasti hippi olen, myönnetään:)
    Tulehan vastavierailulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva jos viihdyit! Pitää piipahtaa vastavierailulle, yleensä jos ollaan samanlaisia niin kirjoitellaan samanlaisista asioista.

      Poista
  6. Kotoilun sijasta tartun tuohon pieneen lauseeseen, että kaikki koirat haisevat. Eivät muuten haise. ;) Meillä on ollut yksi haiseva koira, jolla oli oikein iho-ongelma ja sitä pestiin jos jollakin eläinlääkärin määräämällä. Nyt meillä on kaksi koiraa, jotka tuoksuvat hyvälle ihan ilman pesuja. Meidän suomenpystykorva varsinkin tuoksuu jotenkin erityisen hyvälle. Sitä tekee ihan mieli nuuhkia... Olisikohan se sellainen ns. tuoksukoira. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ne kaikki tosiaan haise. Ei meilläkään koirat itsessään haise, mutta niiden tassut haisee koiralle. Olen aika herkkä koiranhajulle, varsinkin sisällä asunnossa. Olen joskus meinannut ihan oksentaa kun olen käynyt taloissa joissa on monta isoa kuolaavaa koiraa ja sitä mukaan koiranhajua.

      Siskon mukaan mun auto haisee ihan kauheasti koiralle, en ole edes huomannut! Pahalta se kyllä haisee...Joten en tiedä olenko sitten ihan kovin hyvä arvioimaan haiseeko ne täällä vai ei.

      Alli tuoksuu Mikan mukaan kissanpennulle. Vipukat ei tuoksu miltään, paitsi tassut koiranhieltä. Edesmennyt Ynne oli tuoksukoira, hyvällä tuulella ollessaan sen niska tuoksui joltain kukkaishajuvedeltä. Vanhemmiten harvemmin mutta nuorena useinkin. Ex-mies sanoi, että koska Ynnen suu haisee niin pahalta niin sillä pitää olla mukana oma ilmanraikastin. :)

      Poista
    2. Heh, heh, hekotan täällä tuolle ilmanraikastin jutulle.

      Poista
    3. Täällä se sisko, jonka mukaan siskon auto haisee.
      Koirattomana ihmisenä sanottakoon, että KAIKKI koirat haisee. Ei ehkä siltä "kamalalta kuolaavalta koiralta", jolta koirat voi pahimmillaan haista, mutta kyllä eläimessä se oma hajunsa on. Kaikissa eläimissä, ei vain koirissa. Eikä se tarkoita että ne haisee koko ajan ja se haju olis aina paha, mutta siitä ei pääse mihinkään, eläimet haisee. Niin haisee muuten ihmisetkin ;).

      Poista
    4. Voi ei, siis jos se haju mun autossa tuleekin ihmisestä eikä eläimistä!!! :D :D :D

      Poista
  7. Olipa mukava kirjoitus, kotona oleminen on ihanaa! Jos rahat riittäis niin tekisin mieluusti vaikka vaan nelipäiväistä työviikkoa, ajan sais hyvin kulumaan kotosalla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikka sitä ei nyt pystyisi toteuttamaan, niin ehkä joskus?

      Poista

Kiitos kommentistasi, se on suuri ilon aihe :)