maanantai 5. tammikuuta 2015

Iltalypsyllä


Edellisestä kerrasta onkin taas melkein vuosi. Mihin se aika menee?! 
On ollut tarkoitus käydä käydä aamulla että näkisin kun lehmät käy ulkoilemassa, 
on ollut tarkoitus käydä kesällä että voisin kuvata niitä laitumella ja viimeviikolla taas huomasin, 
että vuosi tulee kohta täyteen vaikka piti mennä edellisen postauksen mukaan "ensiviikolla". 
Silloin muistaakseni meni keli niin jäätikölle ettei lehmiä voitu laittaa ulos.


Kesällä pääsin mukaan hoitamaan lehmiä Porvooseen Bosgardin kartanoon 
kun kaveri on siellä töissä. 
Tai lähinnä istuin kurottajassa ja katselin mutta noin niinkuin
 periaatteessa olin töissä mukana -taisin jakaa sonnipojille kivennäistä! 
Ne isot valkoiset mammutit on vaan paljon pelottavampia kuin nämä perinteiset lypsylehmät!

Nyt jo vähän tiesin mitä lypsyllä oltiin tekemässä, ja vaikka ensimmäinen yritys lypsimien laitossa epäonnistui niin onnistuin saamaan ne muille lehmille ihan kohtuullisen hyvin. 
Tietenkin hitaasti ja kädet täristen, mutta silti vaan onnistuin! 
Olin kauhean tyytyväinen itseeni. 
Kauhean varovainen siinä pitää vaan olla ettei imuroi purua sinne maidon sekaan, ihan viisas veto kyllä on kaapia lehmien alta purut pois lypsyn ajaksi. 

Onnistuisikohan käsinlypsy meikäläiseltä koskaan?!

Lypsyn jälkeen harjasin lehmiä ja Ulla teki autenttisissa olosuhteissa siinä karjakeittiössä kotijuustoa.
Onhan se hiukkasen erilaista noin kuin pienessä keittiössä pienten kattiloiden kanssa tuhratessa...
Juuston lisäksi kotiin viemisinä oli iso ämpäri maitoa- 
meillä tehdään myös lähipäivinä lisää kotijuustoa! 
Mika oli ihan onnesta mykkänä kun juustoa oli jo tässä vaiheessa, ja lähettää suuret kiitokset!

Kotona tein ison mukillisen kaakaota 
oikeaan tuoreeseen maitoon (parilla suklaakarkilla höystettynä). 
Voiko mikään olla niin hyvää?! 









Kuvat eivät ole salakuvia, vaan niiden ottamiseen on saatu lupa. 
Harmi, että kamera oli erittäin huuruinen oltuaan autossa -20C pakkasessa.

4 kommenttia:

  1. Kylläpäs he ovat söpöjä otuksia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, olen täysin samaa mieltä. Lehmissä on jotain vastustamatonta. Ne katsoo sieluun ihan erilailla kuin muut eläimet.

      Poista
  2. Oi kun tuli ikävä navettaan. Lapsena pääsin joskus tuttujen luona ruokkimaan vasikoita ja jopa käsin lypsämään lehmiä. Meillä oli siellä aina "kummivasikoitakin" joille saatiin keksiä nimet :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla tulee lehmien lähellä sama eufrooninen olo kuin lapsena mummolassa. Kaupassakin nuuskin onnessani jos joku tuoksuu navetalle -elämälle.

      Poista

Kiitos kommentistasi, se on suuri ilon aihe :)