tiistai 21. lokakuuta 2014

Sikojen viimeinen ilta

Vaikka siihen on varautunut koko kesän, niin silti se tulee eteen ikäänkuin yllätyksenä. 
Huomenna sika ei enää näe auringonlaskua. Siksi tämäniltainen tuntui hyvin merkitykselliseltä.


Hyvästelimme possut.
Annoin sioille ison sangollisen leipiä, ämpärilliset jauhoja ja täysrehua (niiden herkkua...) sekä molemmille omia käristemakkaroita. Parasta mitä possu on kesän aikana maistanut.

Kerroin niille miten pahoillamme me olemme, ettemme pysty pitämään niitä talven yli. 
Kerroin, miten ne osat mitä me emme itse pysty hyödyntämään syötetään metsän eläimille. 
Kaikki menee hyödyksi. 
Kerroin, kuinka toivomme, että saamme ensikesänä yhtä mukavia sikoja kuin ne ovat olleet.



Kerroin Kertulle, että jos kasvattaisin sikoja lemmiksiksi Kerttu olisi ehdottomasti kantaemo. 
Se silmät kiinni kuunteli. 
Itkin.


Kokoajan olen tiennyt ettei tämä ilta olisi helppo, mutten arvannut miten vaikea se on.

Kaikki on valmiina huomista varten.
Toivottavasti ei tule kovin kylmä yö ettei sioille tule vilu.


Tässä kuvassa on kaikki olennainen. 
Kiitos.

12 kommenttia:

  1. Mä en kestä! Nyt mä kyynelehdin täällä :( Hyvää matkaa possut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voit arvata paljonko mä itkin eilen. :(
      Mikakin sanoi, että siat oli melkein mukavampia kuin meidän koirat. Nostan hattua, että se pystyi ne teurastamaan nimittäin musta ei olisi ollut siihen.

      Poista
  2. Tsemppiä! Ja hyvää matkaa kinkuille... Parina kesänä kesälampaita teurastaneena tunnen tunteesi. Mikään ei ole niin tympeää kuin teurastuksen aatto ja itse päivä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä just tuo aatto on pahin. Mä en ole niitä ihmisiä jotka haluaa koirienkin kanssa viettää viimeisen yhteisen viikonlopun tietäen että maanantaina pitää viedä piikille. Senjälkeen kun päätös on tehty, mä haluan että asia hoidetaan samantien.

      Mutta teurastus meni hyvin, sika sai kuolla omassa tutussa tarhassa oman tutun ihmisen kanssa. Ei pelottanut eikä tarvinnut stressata teurastamo-oloissa. Mä koitan välttää eläimistä puhuttaessa sanaa onnellinen, mutta kaikenkaikkiaan uskon, että meidän possuilla oli onnellinen elämä. Ainakin ne sai toteuttaa itseään sikamaisella tyylillä.

      Poista
  3. Itkuhan täällä pääsee vanhalta teurastajaltakin, niin ettei meinaa näppistä erottaa.

    Kyllä nyt on kylmät yöt jo. Oli oikea hetki. Ja oikea tapa lähteä. Samaa toivon kaikille maailman sioille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi. Kiitos.

      Samoin minä toivon, sian ei ole hyvä elää sisällä ilman mahdollisuutta maan tonkimiseen, Ei se ole hyvää elämää eläimelle, jonka tärkein ja sisäänrakennettu tarkoitus on tonkia maata.

      Poista
  4. Surullista. Hyvää matkaa possuille. Sääliksi käy taas (myös) isojen sikaloiden possut ja mietin jälleen, pitäisikö alkaa kasvissyöjäksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vastuullinen kuluttaminen on myös yksi vaihtoehto. Luomusikaakin saa, se tosin on huomattavasti kalliimpaa. Sen lisäksi on tietysti riista, poro, lammas, hevonen jos ei sikaa tai nautaa halua syödä.

      Mun mielestä liha ylipäänsä on liian halpaa. Sen pitäisi maksaa niin paljon, että sillä hinnalla tuottajat pystyisivät panostamaan niihin tuotanto-olosuhteisiin. Alennusmyynnillä ei voi saada mitään hyvää. :(

      Poista
  5. P.S. Jäi kirjoittamatta, että varmasti elivät hyvän elämän, sillä tavalla on hyvä mieli, mutta eläimen lopettaminen saa minut aina miettimään muitakin vaihtoehtoja omissa valinnoissani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen ehkä omat kipuilunu asian kanssa käynyt jo vuosia sitten kun siirryin takaisin lihansyöntiin. Alussa en syönyt kuin riistaa, nykyisin muutakin.

      Elämän loppuminen on aina tietyllä tavalla surullista. Mutta siat otettiinkin nimenomaan sillä ajatukselle, että saisimme seurata niitä, antaa kahdelle sialle onnellisen ja puuhakkaan kesän, saisimme syödä lihaa josta tiedämme mitä se on tehnyt, mitä se on syönyt ja kuinka usein sitä on rapsutettu.

      Mulla on henkilökohtaisesti hyvin onnellinen tunne kun kaivan pakastimesta lihaa- minä tiedän, että juuri tämä sika vinkui ilosta kun sen päälle suihkutti vettä, tämä sika narisi kun se halusi rapsutuksia ja tämä sika tunnisti mun auton äänen.

      Persoonina niitä jäi ikävä, mutta näin sen piti mennä. Pakkohan mun on niin sanoa, koska mulla ei ole talviasuttavaa sikalaa.

      Poista
    2. Ymmärrän kyllä. Läheltä olen seurannut pienestä saakka ystäväperheen lampolaa. Kesällä tiedettiin, mitkä lampaat viettivät viimeistä kesää.

      Tämä blogi on ollut ajatuksia herättävä, kiitos siitä.

      Poista
    3. Kiitos! Hienoa että kirjoitukseni herättävät ajatuksia, silloin blogi ei ole turha. Ilolla luen kaikki kommentit joita näihin viesteihin jätetään, kiitos kaikille niistä.

      Pyrin kertomaan asiat sellaisina kuin ne ovat. Arki ei ole aina kuorrutettu kultakehyksiin eikä päällä ole kermavaahtoa ja kinuskikastiketta. Se on toisinaan melko rujoa ja rumaa, enkä aina itsekkään tiedä ovatko asiat mustia vai valkoisia vai jotain siltä väliltä

      Poista

Kiitos kommentistasi, se on suuri ilon aihe :)