.JPG)
Sirkkeli on kiva kukko, Patakukko on tyhmä kukko...
Moi. Terveisiä sairastuvalta! Ei kait saisi valittaa, kun ihmisiä on oikeasti sairaana, mutta voisko tämä mun flunssa joko tulla päälle ja sitten parantua tai parantua ihan kokonaan ilman sairastelua?! Oon tässä nyt ehkä kuukauden ollu sillai muka-terve. Eikait sekään normaalia ole, että kokoajan on jalat hyytelönä, pää kipeä eikä jaksa mitään, muttei tule räkää, yskää, pierua eikä muutakaan. Toissaviikonloppuna oli kuumetta, ja nyt oon torstaista asti ollu pienessä kevyessä kuumetilassa.
Ihan parasta olotilan hoitoa on ollut se, että olin eilen sienessä. Siis jos minä otan kaksi päivää vapaata, ja sitten kulutan ne makaamalla sohvalla niin ei hitto onnistu!
Löydettiin kaksi mustatorvisientä, ja ämpäri suppiksia. Kannatti ottaa buranaa aika roisi annos...
No niin, siitä sopiva aasinsilta tähän aiheeseen. Kun on kokopäivän maannu vaihtelevasti sohvalla, sängyssä ja tuottavassa asennossa nojatuolissa niin alkaa pikkusen nälkäkin kurnia. Mika ei tietenkään ole kotona, ja koitin soittaa että jospa rakas aviomieheni olisi hakenut mulle pizzaa, kebabia tai ihan sama mitä nahistuneita ranskalaisia ettei tarvisi itte alkaa keittämään. Ei vastannut se luuriin ei.
Mitä jää vaihtoehdoksi, mennä hakemaan kanalasta munia ja tehdä munakas. Siihen asti kaikki sujui vielä ihan hyvin, mitä nyt vähän heikotti. Samalla heitin ruokaa tuolle kukkopojalle joka odottaa pataan pääsyä.
Saakelin kukko livahti ulos karsinastaan, ja ulos pihalle.
Siellä se sitten juoksi kuin mielipuoli ympäriinsä. Ja kun koitin ajaa sitä takaisin, se vaan kiristi tahtia ja juoksi tienyli naapurin aidan vieressä olevan ison kuusen alle. Kiitin onneani, että niillä on aitana verkkoaita josta kukko kyllä yritti läpi muttei ihme kyllä mahtunut. Autojakin siinä tuli sopivasti, ja vaikutin ehkä aika älykkäältä seistessäni yövaatteissa harava kädessä mairea ilme naamalla huitomassa kuusen alle...
No vihdoin sain kukon liikkeelle, jonka jälkeen se oli entistä vauhkompi. Koitti mm. lentää ikkunasta sisälle ja törmäsi ihan kunnolla lasiin. Se sai varmaan keskikokoisen aivotärähdyksen, koska sen jälkeen sen vauhti hiukan hidastui ja se alkoi jotenkuten olla "paimennettavissa". Tovin me tietysti juostiin pihassa ja keskusteltiin siitä mihin suuntaan sen olisi syytä lähteä.
Sain kuin sainkin sen takaisin kanalaan, äkkiä ovi kiinni ja huojuvin askelein lähdin paistamaan munakasta. Mä luulen, ettei tuo kukko näe ensiviikkoa.
Eikö ole hyvä, että se oli tuo patakukko, joka sinut raivostutti! Sen voi sitten laittaa pölkylle. Jos se olisi ollut se toinen kukko, huonompi juttu. Tai rakas siippa. Olisi siinä saanut pihistä vaan raivoissansa, ei olisi mitenkään päässyt purkamaan tätä turhaumaa.
VastaaPoistaTuo oli niin hassu kohta, missä sohit kuusta haravalla yöpuvussa tienposkessa, että piti kutsua alakerran isäntä paikalle ja lukea sille ääneen :D
Siinä taas nähdään sanan mahti. Kun kirjaa vastoinkäymisensä ylös, niistä tuleekin hauskoja. No, ainakin lukijoiden mielestä. Ehkä itsestäkin sitten jälkeenpäin.
Kiitos kommentista! :D Aivan erityisen paljon se lämmittää mieltä kun aamulla herätessä huomasi, ettei ole yönaikana yhtään parantunut vaikka olen juonut litratolkulla inkivääri-valkosipuli-hunaja lientä. Koska se alkaa vaikuttaa, mä haluan parantua HETI!!!
VastaaPoistaMä tässä hiukan pää täynnä pumpulia mietin moneen kertaan, että todellako tilanne vaati Alakerran Isännän kutsumista. Mutta sitten muistinkin mikä asumisratkaisu teillä siellä oli. :D :D :D *eivitsit nyt mä hajoan...*
Pitäisköhän mun jotenkin koittaa suuttua sikoihin, että niiden lopettamisesta tulisi helpompaa? Mennä vaan kävelemään niiden aitaukseen joku ruokaämpäri kädessä eikä antaa sitä niille. Kyllä menis hermo aika nopeasti.
Blogin pito on terapeuttista, jos ei muuten niin sillä, että saa muutkin nauramaan itselleen. :)