perjantai 31. lokakuuta 2014

Huomioita viikolta 44/2014




Mustaa ja valkoista

Uutuuttaa kiiltävä asvaltti, neitseellinen musta pinta. 
Voiko sen kauniimpaa olla? 
Pahaa ne sanovat, ei läpäise vettä, kuumentaa ilmastoa, asvalttiviidakko on autio.

Minä näen vain sen kauneuden. 
Ja sitten kävelen siinä kuraisilla kengillä. 
Turmelen sen puhtauden.

Kotimatkalla näen taas juotsenet. Valkoiset puhtaat jumalten lähettiläät. 
Mietin, kuinka voisin saada sen joutsenparven laskeutumaan siihen asvaltille, 
kaksi niin kaunista asiaa yhdessä.

Taulu= 2€

Sain sähköpostin. Tuttu nainen töiden kautta kysyi, onko minulla jo violettia kurjenmiekka. 
Oli ostanut minulle kirpparilta. 
Kiitin, kiitin uudestaan. Halasin. 
Ajatellut minua kesken päivän. 
Enkä edes tiennyt, että hän tiesi minun keräilevän kanavatöitä kukista.

Hyvää vanhuutta

Kaverikoiran kanssa dementiaosastolla. 
Samaan aikaan, kun me jututamme vanhuksia ja koirat ottavat vastaan silityksiä televisiossa makaa maassa ruumis, joku tappanut lyömällä päähän.

Kuollutta hirveä ei saa näyttää televisiossa ilman varoituksia, 
ihmisen näytelty kuolema ei hätkäytä ketään.

Kaverin äiti on taas saanut hoivakodissa väärät lääkkeet, makaa sairaalassa reagoimatta. 
Hoitajilla on liian kiire.
Toivotan pelonsekaisesti: Hyvää vanhuutta.

Kiimaiset nartut

Ne astuvat onnellisina toisiaan. 
Pyörivät ympäri asuntoa, leikkivät jotain kiimansa huumassa. 
Eläinmaailmassa ei kuulemma ole saman sukupuolen välistä seksuaalista vetovoimaa. 
Tulkaa meille katsomaan onko.

Kyläilystä 

Kyläilykulttuuri on kadonnut Suomesta ne sanoo.
Olen viikon aikana käynyt kylässä 4 paikassa. Ainakin.
Meillä on ollut yövieraita kaksi kertaa, tavallisia vieraita joka päivä.

Keitäkkö kahvit, ne kysyy. 
Jos ei kysy, keitän silti. 
Kahvi, ihmisiä yhdistävä voima.

Kellojen siirrosta

Hyvä idea tuo kellojen siirto.
Ei enää ehdi lenkille valoisalla.
Ei se mitään, näkee tähdet.
Jos ei sada.

Palkkapäivä

Odotettu päivä, viikon kohokohta. 
Jos ei ostaisi mitään, jäisi enemmän rahaa laskuihin.
Vieressä kassalla mummo sanoi, ettei ole koskaan juonut Presidentti-kahvia. 
Ei riitä eläke.
Tunsin itseni rikkaaksi. 
Omistanhan säkeittäin koiranruokaa.










Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi, se on suuri ilon aihe :)