Saippuaa ja mysteeripyöräilijä

Tänään oli hikinen mutta antoisa saippuantekopäivä. 

Koska saippuanteko on melko sotkuista puuhaa, on se syytä tehdä jossain tilassa jossa voi sotkea nihkeillä kumihanskoilla vapaammin kuin perusihmisen keittiössä. Juuri sopiva tila on mun työpaikalla, ja saatiin lupa ahkeroida siellä. Yleensä siellä kävellään kuraisilla turvakengillä joten pienet rasvaläiskät tai satunnainen saippuamassa siellä täällä ei paljon ketään hetkauta.

Toverit olivat varustautuneet hieman paremmin kuin meikäläinen...Oon kyllä suunnitellut leivosmuottien ostamista, mutta ei se suunnittelu paljoa auta jos niitä laita sinne ostoskoriin! Myös ohjeiden katselu ennakkoon voisi olla ihan viisasta, saisi paljon enemmän irti tekemisestä kun voisi vähän kokeilla uusiakin juttuja.

Yhden erän pilasin unohtamalla kokonaan laittaa oliiviöljyt taikinaan. Vasta seuraavaa saippuaa tehdessä aloin ihmetellä miksi pyödällä on 300g oliiviöljyä...Mutta ehkä jatkossa nyt muistaa paremminkin senkin, että tarkastaa ennen sekoitusta onko kaikki aineet massassa mukana.

 Selostan omista saippuoistani enemmän kun leikkaan ne, mutta tunnelmakuvia muutama tarjolla.

Ihan loistava idea oli tunkea saippuan sekaan vanhojen saippuapalojen jämiä. Niistä saa väriä ja kuvioita saippuaan. Mähän en nyt ole investoinut väreihin, ja jotenkin tuollaiset luonnolliset värit on enemmän mun mieleen (tai rakastan tehdä kaiken mahdollisimman vaikean kautta ts.) mutta saahan noilla "purkkiväreilä" aika ihania juttuja aikaan! Tästäkin muotista olin kateellinen...

Tätä marmorointitekniikaa on ihan pakko kokeilla enskerralla. Senverran hieno oli lopputulos! 

Kuvassa värit eivät ole läheskään niin kirkkaita kuin ne olivat livenä.

Noniin, omistan loppupostauksen Ottopojalle. Hän lähti innostuneesti veivaamaan pyörällä kohti Lapuaa mun esimerkkiä seuraten, ja koska asutaan melkein naapureina niin matka oli mulle aika tuttu eiliseltä...

Kiva pikkulenkki kun ei ole pyöräillyt eikä muutenkaan liikkunut viimeaikoina juuri ollenkaan...

Voi olla että jalat on huomenna hiukan hyytelöä, mutta sehän ei tänään mitään haittaa.

Mulla ei ole tapana ottaa kenestäkään kuvia vasten tahtoa, ja Ottopoika on erikoistunut poseeraamaan. Kun kamera vedetään esiin sitä ei pidättele enää mikään..."Ota musta kuvia sun blogiin, ota kuva kun mä istun, kun mä oon pyörän kanssa, ota niin että 3D näkyy, ota edestä, takaa ja jokapaikasta" 

Ja minä otin. 

Ja laitoin ne tänne kun käskettiin.