Kuuman päivän iltana

Sinä iltana ilma oli lämmintä kuin linnunmaito. Se ei ollut enää kuumaa kuten aikaisemmin auringon ollessa korkeammalla, se ei polttanut vaan siveli ihoa isolla siveltimellä. 

Ilmassa tuoksui iltakaste, kuivunut maa, ruoho, kesä.

Koirat, nuo karvaiset lapseni nousivat ylös, venyttelivat koipiaan ja alkoivat leikkiä sellaista leikkiä jota vain nuoret eläinlapset leikkivät. 

Ne painivat, juoksivat kilpaa, purivat toisiaan hellin hampain. Ne haukkuivat toisille lisää vauhtia ja lopuksi makasivat nurmikolla kieli maata viistäen naamallaan onnellinen hymy. Ne elävät hetkessä. Tässä kauniissa illassa.

Siat nukkuivat jo kopissa pahnoilla, samoin kanat orrellaan. Mehiläiset valvoivat. 

Koska mehiläiset nukkuvat, nukkuvatko ne niinkuin pääskyset lentäessään?

Mehiläiset tuulettivat siivillään pesään viileää ilmaa ettei niiden kallisarvoiset toukat läkähdy kuumuuteen. 

Miten ne tietävät mitä niiden pitää tehdä? 

Mitä ne ajattelevat?

Ajatteleeko työläinen, että "Huomenna lopetan työnteon. En hae enää yhtään mettä, enkä hoida yhtään toukkaa. Olen tämän pesän orja, ja ainoa joka tekee jotain"

Ajatteleeko kuhnuri omaa osaansa, sen ainoa tehtävä on hedelmöittää kuningatar. Yksi kiimainen parittelulento, sen elämän grande finalen.

Entäs kuningatar, tuhannet ja taas tuhannet lapset se on muninut. 

Se on pesän ihailtu ja palvottu jäsen. Mutta kun se vanhenee tai ei enää nauti yhteisön suosiota niin ne salaa ruokkivat jostain sen lapsesta uuden kuningattaren joka tulee tappamaan uuden kuningatteren tai ainakin suurinosa porukasta lähtee uuden kuningattaren mukana uuteen pesään, muodostamaan uutta yhdyskuntaa. 

Sureeko se kohtaloaan jo ennalta? Synnyttäessään toukkaa josta ehkä tulee sen murhaaja.

Ja minä. 

Minä istuin ja luin maailman murheista. 

Kunnes tajusin minkä näytelmän keskellä olen, ja iloitsin siitä, että tämä on minun elämäni.