torstai 10. heinäkuuta 2014

Huh hellettä!


Kun lämpötila alkaa ylittää kolmekymmentä niin voi kai jo sanoa että on kuuma. Mun mielestä paras ilma on kesällä +15C ja pientä tihkusadetta, mutta siitä huolimatta mä en oikein meinaa jaksaa ihmisiä jotka valittaa kun on KUUMA ja sitten ne valittaa kun on KYLMÄ ja sitten valitetaan kun SATAA ja varsinkin jos ei SADA. Mä kyllä mielelläni keskustelen säästä (se on ihan aliarvostettu puheenaihe) mutta siitä vain positiivisessa mielessä. Kaikki ilmanalat on hyviä, pukeutuminen voi olla väärää.

No ny eilen sitten oli kuuma.

Voisimmeko ottaa hieman oppia eläimistä ja lapsista?

Jos on kuuma, niin voisiko vaan pyöriä hiekassa kuten kanat? Siihen vaan sopivaan hiekkakohtaan maaten, ja siipien puutteessa heitellä käsillä hiekkaa päälleen. Kyllä virkistää!
Nämä ihanat hiekkarannat keskellä nurmikkoa niille on tarjoillut uskomattoman taitava kaivajamestarimme Alli.





Entäs mitä sikoilta voi oppia? No siihen vaan hiukan vettä mullan päälle, ja sitten makaamaan! 
Ah kun ihanasti viilentää polttavaa ihoa!
Kuka sitä mitään uimarantaa tarvitsee, tälläinen kätevä kurakko on helppo tehdä pihaan kuin pihaan. Asvaltille voi levittää vaikka ämpärillä multaa, kastella ja voila´ ihana virkistävä keidas on valmis.





Koirat ehdottavat sisällä pysymistä. Mutta jos on pakko mennä ulos, niin makaa grillin varjossa. 
Illan viiletessä olet sopivasti jo lähellä kun kohta kuitenkin joku alkaa grillata. 

Silloin muuten tietää että on lämmin kun whippetitkin alkaa läähättää auringossa! 


Jos tuntuu ettei käy vieraita, niin hanki sikoja!!! Niitä tulevat katsomaan kaikki. Se on mukavaa.

Ihan liikuttavaa kuinka onnessaan lapset nauttivat siitä, että saavat heitellä eläimille ruokaa ja juosta epätasaisella nurmikolla niin että on ihan pää märkänä hiestä. 





Sokerina pohjalla: Tiedättekö mikä seuraava otus on?! Se on liito-orava. Ja sillä on taas pesä meidän pihassa! Sen opetus on, että nuku ja kökötä sisällä kesät, oli lämmintä tai ei.

Viimevuonnakin oli pesä, silloin nähtiin keittiön ikkunasta kun poikanen putos pesästä. Oltiin jo valmiina pelastamaan se jos emo ei hae sitä takaisin, mutta äiskä otti poikasta niskasta kiinni ja kantoi takaisin pesään. 
Meillä oli yks talvi aliona liituri jonka Mika löysi metsästä siinä pisteessä, ettei se olisi kauaa enää pysynyt hengissä. Poikanen oli jo kuivunut, mutta vastoin kaikkia odotuksia saatiin se pysymään hengissä. 
Kuulemma vain 20% niin pienistä poikasista selviää hengissä ihmisten hoidossa.
Se nukkui villasukassa päivät, kevään tullen saatiin vapauttaa se pihapuihin ja toivottaa hyvää loppuelämää.


Pitäkää oikeesti kissat sisäkissoina, ne tappaa myös liito-oravia.

Ja koska haluan voittaa Tää on vielä kesken- blogin arvonnassa linkkarin, jaan tämän linkin! Älkää osallistuko arvontaan, että mulla on enemmän mahdollisuuksia. Kiitos! ;)

8 kommenttia:

  1. Siis teillä on pihalla LIITO-ORAVA! Nyt en ala. Lopetan kohta koko tän blogin lukemisen. Possut oli jo siinä rajalla, mutta nyt teillä on hemmetti vielä liito-oravakin. Haluaisitteko alivuokralaisen?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Liito-oravat ei ehkä ole ihan niin harvinaisia kuin annetaan ymmärtää. Niitä on vaan hiukan hankalaa nähdä kun ne on yöeläimiä. Ellei sitten satu vakoilemaan kaikki linnunpönttöjä, meillä pönttöjä on sijoitettu taktisesti niin, että niihin näkee keittiöstä.

      Kieltämättä alivuokralaistarjous olisi kiinnostava. Me tarvittais kyllä sellanen jalkavaimo joka tykkäis imuroida koirankarvaa, hakata rustoluista paloja kirveellä, kastella tomaatteja ja vaikka tiskata. Lopunaikaa saa kiikaroida lähipuita.

      Poista
  2. Ei kukaan voi ottaa kuvaa liito-oravasta ellei ole joku Benjamin Pöntinen, ja senkin täytyy mennä metsään ensin!

    Erittäin päteviä ohjeita kuumuuden varalle! Taidan tehdä rapakon itselleni tuonne varjon puolelle ja kieriskellä siinä hellepäivät.

    Hienosti linkitetty :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Silloin kun se liito-orava asui täällä sisällä mä otin siitä kaikenkaikkiaan vissiin 5 kuvaa. Siis oikeesti, mikä ainutlaatuinen tilaisuus kuvata melko harvoin nähtyä eläintä ja mitä tekee Maria, ei vaan jaksa hakea kameraa ikinä.

      Meillä on tässä senverran liito-oravia, että niitä näkee kyllä joka kesä. Jos silloin on kamera hollilla niin ainakin jonkinlaisen kuvan saa. Talvella en oo koskaan nähny. Mitä ne syö talvella, lunta???

      Poista
    2. Sillä on tietysti talvivarastot niin kuin meilläkin.

      Ikinä en ole nähnyt liito-oravaa. Nyt on kateus lähellä.

      Poista
    3. Ne näyttää aikalailla kääpiöhamstereilta joilla on häntä. Tosin sen nyt pystyy jo kuvistakin päättelemään.
      Viimekesänä istuin illalla terassilla ja oli jo aika hämärää, katoin että what miksi lintu lentää suoraan päin puuta ennenkuin tajusin, että se olikin liito-orava!
      Kerran taas luulin että auton eteen lensi joku muovipussi...että ne kohtaamiset on aika nopeita, mutta tietysti merkityksellisiä.

      Mäkin olen aika monista luontohavainnoista kateellinen! Ne mitä ittellä on ei tunnu ollenkaan niin ihmeellisiltä kuin ne mitä muut tekee.

      Poista
  3. Terkkuja liitikselle :) En osallistu linkkarin arvontaan :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, se on suuri ilon aihe :)