sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Siat on täällä!!!!





Nyt ne on täällä! Mä olen niin sanoinkuvailemattoman onnellinen kun yksi mun suurista unelmista on toteutunut.
Tytöt oli aluksi ihan pelosta kankeana, mutta pikkuhiljaa alkoikin kiinnostaa vesisangossa uiskentelu, oven renkkaaminen ja varovasti sitä uskallettiin pikkuhiljaa astua nurmikolle.

Siinä he ovat, 
Kerttu Pekoni ja Kyllikki Silava 
koko vaaleanpunaisessa kauneudessaan!

Puhaltaa kuplia

Naamakylpy



 Kaadetaan tää ämpäri, työnnä systeri nokalla nyt!




Kerttu on pihalla, Kyllikkiä hirvittää!


Voi söpöä kun Kyllikki hätääntyneesti mökin ovella röhki kun sisko vaan meni eikä yhtään epäröinyt jättää toista yksin.

Viidakkopossu

Tutustumista uusiin outoihin naapureihin...
Tässä yhteydessä ottivat iskuja paimenesta sekä siat että koirat. Koiria pakeni terassille turvaan, ja siat mökkiin. Ei onneksi tarvi pelätä (ainakaan vielä!) että ne lähtisi runnomaan aidasta läpi, senverran säikähtivät paimenesta tulevaa iskua!

Kiitos sikojen kasvattajalle possuista. Me koitamme olla luottamuksenne arvoisia. Minä arvostan sitä, että kasvattaja haluaa tietää millaisiin oloihin eläin on menossa. Kyselee ja vielä vähän kyselee. Silloin tietää, että heillä itselläkin pidetään eläimet hyvin. Niistä ja niiden hyvinvoinnista ollaan kiinnostuneita aidosti. Ihan kuten kaikkien eläinten parissa työskentelevien ja niitä lemmikkinä pitävien tulisi olla.



7 kommenttia:

  1. Tämä oli kuukauden paras lukemani blogipostaus ja minä sentään seuraan aika montaa blogia. Mistään muusta en ole vielä tullut näin hyvälle tuulelle :D Tulivatko nämä Kerttu ja Kyllikki teille pitkäksi aikaa vai vain kesäksi?

    VastaaPoista
  2. Kiitos! Kertusta ja Kyllikistä tehdään aikanaan joulukinkku ja muutama muukin liharuoka. Ovat siis vanhanaikaisia kesäsikoja. Kesän lemmikkejä, ja talveksi pataan.

    Mulle on jotenkin kauhean tärkeää että itse tiedän mitä eläin on syönyt, tiedän että se saa tonkia maata, juosta villinä (ja melkein vapaana), niitä on rapsuteltu ja paijattu ja ne saavat lähteä tästä maailmasta omassa tarhassaan eikä niitä kuljetella mihinkään missä niitä pelottaa. Parannan maailmaa sika kerrallaan. :)

    VastaaPoista
  3. Voi ihanuudet <3 Niin arvostan tuollaista ajatusmaailmaa. Kyllä minäkin vielä joku päivä otan pari kesäpossua...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lisäksi mua kiinnostaa eläimet. Mutta sen voi verhota tälläiseen hienoon ideologiseen paatokseen. :D

      Poista
  4. Voi ihanaa! Onnea! Hienot nimet! Hieno sikala! Kauniit kinkut!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiitos, kiitos ja kiitos! :) Kinkut alkaa nyt oikein kehittyä kun pimut alkavat juoksennella tarhassa. Toistaiseksi niitä hiukan ahdistaa, eikä ne uskalla lähteä kovin kauas mökin läheltä. Ensiviikolla varmasti tarhaa jo uskalletaan käyttää koko pinta-alalta.

      Poista
  5. Meilläkin possut kaatoi monen monta kertaa vesiämpärinsä. Tosin nyt kun rokotuksen jälkeen siirrettiin ne tallista pihattoon, niin pihattoon saatiin sen verran kiinteä juoma-astia, että enää ei pitäisi olla niin helppoa työntää sankoa nurin... :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, se on suuri ilon aihe :)