Retkellä hautausmaalla

Ajoin vähän erikautta töistä kotiin kuin normaalisti, ja matkalla keksin että käyn tänään siellä hautausmaalla katselemassa. Kannatti käydä.

Hautausmaalla tuntee jotenkin kauniilla tavalla oman itsensä pienuuden. 

Suosittelen käymään ajatuksen kanssa esimerkiksi silloin, kun tuntuu, että kaikki on omassa elämässä niin huonosti...

Hautakivistä kun lukee numeroita ja nimiä, ja kuvittelee itsensä sinne tuvan nurkkaan missä kuolee lapsia yksi toisensa perään niin ei kauheasti tunnu vaikeelta että auto ei mennytkään läpi katsastuksesta tai aina vaan sataa!

Entinen talon emäntä.

Mumma on kertonut, että kun niiden äiti sotaleskeksi jäätyään osti sodan jälkeen talon, niin talon vanha emäntä ei malttanutkaan muuttaa pois vaan jäi uusien omistajien kanssa taloon asumaan. 

Voisko joku kuvitella, että Suomessa vois tapahtua jotain vastaavaa nykypäivänä?! Joissain asioissa on vajaassa sadassa vuodessa muututtu ihan kuin eri lajiksi.

Sitten ne hilpeämmät asiat, eli kasvit. 

Niidenhän takia hautausmaalle niinkuin lähinnä menin. 

En tiedä paljonko Suomessa hautausmaiden kasveja on kartoitettu, mutta aika kiinnostavan aiheen äärellä ollaan! En tiedä pitääkö mun nyt alkaa todenteolla kierrellä bongailemassa kasveja lähialueiden hautausmailla!

Keltamaksaruohoa löytyy varmaan kaikkien vanhojen kiviaitojen päältä. 

Kuka sitä on istuttanut ympäriinsä?!

Pihaesikkoa on Nurmon hautausmaalla vähän siellä täällä. Ja yllättävän monella vanhalla haudallakin. Näitä vanhoja ja hyvin talvehtivia kantoja pitäisi saada kaupalliseen lisäykseen! 

Harmi vaan, kun taimistoja ei enää ole kuin siellä täällä, ne harvat jotka etsivät paikallisia kantoja ja lisäävät niitä ovat kultaakin kalliimpia! Kaikki kunnia hollantilaisille, ja muille joilta taimia saa halvalla, mutta kun me tarvittais myös niitä kasveja jotka pysyis hengissä vaikka olis vähän huonompiakin talvia.

Mä jopa mietin, että pitäiskö mun koittaa pyytää näitä esikkoja töihin. Sielläkin mielellään kasvatettais sellaisia jotka olis mahdollisimman paikallisia ja kestäviä. Niiden uutuuksien ja erikoisuuksien lisäksi.

Kotkansiipeä siellä, ja kotkansiipeä täällä. Ja sopiihan se hautausmaalle!

Kartanopioni kukkii.

Mitähän näille kasveille tapahtuu jos hautapaikka otetaan uudelleen käyttöön? 

Nakataanko ne kompostiin? Pitääkö sitten niitäkin ruveta pelastamaan?

Vaarin hauta

Ja sitä uutta elämää. 

Räkätin poikia oli hautausmaalla vaikka kuinka. Myös fasaanit tykkäävät elellä täällä, nyt en kyllä nähnyt kuin yhden kukon. Tätä poikasta ensin luulin kiveen kuuluvaksi patsaaksi, niin paikallaan se oli! 

Meinasin kirjoittaa, että hyvä alku uudelle viikolle, mutta eihän tänään olekkaan enää maanantai! 

Hups, meinaan olla to-ma pois töistä, eli ensviikolla oon varmaan vielä enemmän sekaisin päivistä kuin nyt! Mutta joo, hyvää keskiviikkoa sitten huomenna vaan.