sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Nokkoslättyjä. Melkein.

Eilen sitten kun lopettin pihapuuhasteluja siinä kymmenen jälkeen niin ajattelin tehdä iltapalaksi nokkoslättyjä. Meillä kasvaa nokkosia vähän siellä sun täällä, ja saa kasvaakkin!

 Marjapensaiden alla ne ei haittaa ketään, eikä muidenkaan isompien pensaiden alla. Lisäksi jos niitä eksyy kukkapenkkeihin kevyestä hiekkamaasta niitä on melkoisen helppoa repiä irti. 
En oikeastaan edes laske sitä rikkaruohoksi koska sen voi syödä, ja se on paljon parempaa ja ennenkaikkea helpompaa kuin pinaatti!


Apaja kasvihuoneen vieressä. Surkuhan tätäkin tulee, kun se jää sika-aitaukseen ja possut kuitenkin ne talloo ja pilaa. Nyyh. 
En ole muuten uskaltanut varata sikoja kun ei olla vieläkään saatu aitaa alulle. Mutta nyt päätin käyttää käänteistä taktiikkaa, ja varata siat. Sitten meillä on päivämäärä johon mennessä aita on PAKKO saada valmiiksi. Yleensä ollaan ihan kauheen tehokkaita pienessä paniikissa viimeisenä iltana...
No niin, takaisin nokkosiin.







Tästä esiintymästä tuli lautasellinen. Kerään yleensä myös varret, tosin kauhean kovia ja puutuneita varsia ei kannata ottaa koska niistä jää inhottavaa rihmaa hampaiden väliin. 
Se on sitä nokkoskuitua mistä tehdään lankaa! Ainiin, mulla on edelleen nokkoslankakin testaamatta! Mistähän sitä sais, kun ei nyt taida oikeen olla aikaa alkaa itte tekemään...




Nokkoset ryöpätään kiehauttamalla ne. Vesi kaadetaan pois, tai sen voi laittaa viemärin sijaan kompostiin tai kasveille.


Mulla on tapana vetää nokkoset sauvasekoittajalla sohjoksi, sitä on helppoa nakata mihin tahansa ruokaan, ja pakastaa vaikka jääpaloiksi jos haluaa. Yleensä kyllä pakastan levyinä, joista on helppoa murtaa sopiva pala lyömällä levyä pöydänkulmaan...


Ja sitten eikun taikinan tekoon. Ensin huomataan, ettei ole munia. Ne on unohtunut aamulla kiireessä hakea. 
Lähdetään kanalaan. 

Matkalla todetaan, että pääskyset ovat saapuneet! Meillä oli viimekesänä varastossa pääskysen pesä. Mies oli nähnyt pääskyset pyörimässä varaston oven vieressä, ja avannut sen niille.  Viimekesänä  aina kanalaan mennessä sai pitää tupeesta kiinni kun emo lähti pesästä hiuksia hipoen. Nytkin toinen lähti ulos, mutta toinen istuskeli saman naulan päällä kuin viimekesänäkin. Voi että mä rakastan elämän jatkumista ja sitä että ollaan onnistuttu joillekkin eläimille tarjoamaan meidän pihan suojissa pesintätilaa.

Kanalassa kanat on jo yöpuulla eivätkä ollenkaan ihastuneita kiireiseen ihmiseen joka harppoo sisään ilman tervehdyksiä ja anteeksipyytelyitä kun näin ilkeästi häiritsee herrasväen rauhaa. 
  
Kanalassa todetaan, että yksi kana onkin alkanut hautomaan! 
Ei kyllä ole pokkaa lätynhimossa ryöstää munia emon alta, vaan palataan sisälle tyhjin käsin, ja syödään leipää.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi, se on suuri ilon aihe :)