keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Istu-paikka-prk.



Ongelma 1.

Mulla on Sennin kanssa su. "oikealle" agilitykurssille hallittavuustesti. Oon sen kanssa käynyt sellasen vinttareiden alkeiskurssin, joka kylläkin oli tosi hyvä, mutta sinne sai vaan mennä eikä tarvinnut osata mitään.

Hallittavuustesti *klik* noin periaatteessa on meille kaiketi muuten suhteellisen helppo, mutta koira pitää jättää paikalleen, kävellä hallin puoleen väliin (onkohan se matka 15m ), odottaa että lasketaan 30 ja sitten koiran saa kutsua luo. No joo jep. 

Oon harjoitellut Sennin kanssa, ja välillä menee ihan hyvinkin. Suurin ongelma ei oikeastaan ole se, etteikö se pysyisi paikalla. Vaan se, että nyt se ei enää halua mennä istumaan!!! Ja jos se jää seisomaan, se ei todellakaan pysy paikallaan.
Ja sitten ei kestä toistoa juuri ollenkaan, voiko kahta kertaa samana päivänä edes kutsua harjoitteluksi?!


Kuvassa on Ronja, mutta mitä ylipäänsä voi odottaa näin rakentuneilta eläimiltä?!

Sitten vielä se, etten voi sen kanssa harjoitella ulkona. Tietenkään! Siis saako joku whippetin istumaan lumihankeen?! Onnea.

Niimpä vaihtoehdoksi jää harjoitella kotona. Eilen ja tänään koitettiin paikalla pysymistä myös töissä, se nyt olisi edes vähän eri ympäristö ja siellä on hieman enemmän ennalta arvaamattomia häiriötekijöitä...
Sain työkaverilta pari hyvää neuvoa (Kiitos Raija ihan oikeesti, erityisesti lämmitti se, että kuulemma kaksi vuotta on lyhyt aika opettaa koiralle paikalla oloa, tosin R. puhui käyttösakemannin omistajan äänellä, ei vinttikoiran...) ja mullahan tässä on aikaa muutama päivä vielä...

Pyysin sen huvikseni sitten istumaan sohvalle. Sehän olikin hyvin hauskaa, mutta vaan pari kertaa jonka jälkeen ei enää huvittanut. 

Oon koittanut tsempata itseäni ajatuksella, että jos se koe ei mene läpi, niin me mennään johonkin muualle. Mutta silti mua tihkaiseen ajatus, että me ollaan Sennin kanssa ainoat jotka hylätään testistä!  

Mutta sitten taas tuli hyvä muistutus mikä koiranpidossa oikeasti on parasta. Senni on ollut aivan sairaan iloinen kun maassa on uutta ihanaa puuterilunta! Se nyt on kuitenkin ihan sama istuuko se vai ei, pääasia on, että se iloitsee elämästä. Senkun vielä itsekkin osais.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi, se on suuri ilon aihe :)