lauantai 29. maaliskuuta 2014

Aamulenkillä Kurjenkyröllä



Hylätyt talot ja autiot pihat kiinnostaa mua aina suunnattomasti. On mahtavaa käydä kulkemassa pihassa jossa joskus on ollut elämää. Siellä on mitä ilmeisimminkin itketty ja naurettu, sitten jostainsyystä ihminen on valinnut toisin ja paikka on jäänyt oman onnensa nojaan. 
Ehkä hetkeksi, ehkä ainiaaksi. 

Nämä kuvat on otettu kesämökin pihapiiristä, jonka entinen omistaja on jo dementoituneena vanhainkodissa. Maakauppojen yhteydessä mökki on siirtynyt uusille omistajille, mutta he tuskin käyvät koiran kanssa kesämökillä jumalattoman suuren peltoaukean reunassa. 
Pelto on iso, toistakilometriä pitkä ja n. 500m leveä. Ja siellä on hyvä juoksuttaa koiria.
Ja sivuhuomautuksena, että siellä olen ampunut ensimmäisen ja ainoan ylipäänsä ampumani hirven...

Piha on kaikenkaikkiaan erikoinen, siellä on omenapuu ojanvarressa, kukkapenkki josta vielä nousee mm. ruskoliljaa, ukonhattua, töyhtöangervoa ja kultapalloa. Tiedän, koska olen käynyt tutkimassa. Ja pelto alkaa ihan porraspäästä. Sauna on kauempana pellolla sekin. 
En tiedä miksi tälläiseen paikkaan on ylipäänsä tehty mökki, kait siihen joku hyvä selitys on aikanaan ollut.

Pitäisi kait kysyä lupa nykyisiltä omistajilta jos sieltä vähän kaivaisi taimia turvaan, ennemmin tai myöhemmin ne sinne rehukon sekaan katoavat.




Istuin pitkään auringossa, Ynne tuli syliin istumaan. Muut koirat juoksenteli pellolla. 
Linnut lauloi just niinkuin ne keväällä laulaa. Huumaavasti. 
Tänään olin onnellinen.




Juoksukuvat oli kaikki tälläisiä. Senni näyttää kieltä mulle, kameralle ja Vilmalle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi, se on suuri ilon aihe :)