lauantai 15. helmikuuta 2014

Sata ja yksi koiraa

Ennenkuin joku taas kysyy montako koiraa meillä on, niin päätin että vastaan nyt julkisesti kysymyksiin joita meille ihan jatkuvasti esitetään.

Miksi teillä on niin paljon koiria?


Aloitetaan siitä, että meitä on kaksi ihmistä, joiden koiria nämä ovat. Koirat ovat meille enemmän kuin harrastus, ne ovat elämäntapa. Metsästyskoirat ovat tietyllätavalla työkoiria. Ilman niitä metsästys tässä mittakaavassa ei edes onnistu.

Kun me tapasimme miehen kanssa minulla oli 3 koiraa, ja miehellä 4.
 Me olemme molemmat tottuneet elämään useamman koiran kanssa jo ennen tätä isompaa laumaa. 

Me molemmat ulkoilutamme koiria, osallistumme niihin liittyviin kustannuksiin ja ennenkaikkea pidämme niistä!



Miksei yksi tai kaksi riitä?

Joskus tekisi mieli esittää vastakysymys, miksei yksi tai kaksi lasta riitä?

Edelleen, meitä on kaksi ihmistä, joilla on koirille hiukan erilaisia tarpeita. Me emme yksinkertaisesti pärjäisi yhdellä tai kahdella koiralla. Silloin kun mies tarvitsee koiraa jahdissa en voi olla sen kanssa agilityssä tai päinvastoin. 

Koiraroduissa on eroja. Whippetit ovat laumakoiria. Ne makaavat päällekkäin, juoksevat yhdessä ja ovat sisällä hyvin rauhallisia. Siksi niitä voi pitää useampaa yhtä aikaa. Meillä ei voisi olla samanlaista määrää esimerkiksi kettuterriereitä! 

Koiraroduilla on erilaisia tarpeita. Vipukoiden intohimo on juokseminen. Se on kohtuullisen helppoa järjestää isollekkin koiramäärälle. Laiskana päivänä ajetaan pellon laitaan ja vapautetaan koirat ja annetaan niiden juosta.

Mies on melkoisen tavoitteellinen metsästäjä. Sinne lähdetään ajatuksella, että saalista tulee. Ainahan sitä ei tule (todellakaan!) mutta jotta siihen olisi mahdollisuus tarvitaan erilaisia koiria. Ajokoiria ketunajoon, luolatyöskentelyyn luolakoiraa, näädän pyyntiin koira joka siihen pystyy jne. 

Jos olisi kiinnostunut vain hirvijahdista niin voisi pitää yhtä hirvikoiraa ja olla sen kanssa ihan tyytyväinen.



Miksette anna vanhoja koiria pois?

Mikset itse laita vanhinta lasta pois jos taloon tulee vauva? Yleensä vältän vertaamasta koiria lapsiin, koska joillekkin ihmisille on vaikeaa ymmärtää sitä, että koirat eivät ole meille "kuin lapsia". Ne ovat kuitenkin perheenjäseniä omalla koiramaisella tavallaan. Haluaako sitä antaa pois tai lopettaa omia perheenjäseniään? 
Varsinkin, jos niiden pitäminen ei aiheuta ylitsepääsemättömiä ongelmia.

Vanha koira voi elää vielä useita vuosia, mutta se ei ehkä enää syystä tai toisesta pysty täysipainoiseen harrastamiseen. Vipukoilla ikä estää juoksukisoihin osallistumisen yli 8v. koirilla, vaikka ne voivat olla muuten hyvässäkin kunnossa ja elävät helposti yli 14v. 

Metsästyskoirilla ikä voi tuoda tullessaan erilaisia kremppoja jolloin ne eivät enää pysty samalla tavalla jahtiin, vaikka intoa onkin. Omistajan vastuu on siinä vaiheessa viedä koira kotiin kesken päivän ettei se vedä itseään lopullisesti piippuun. Pappakoiraa voi silti päästää metsään, nauttia sen kanssa olosta ja hitaammasta etenemisestä jne. 

Mutta jos haluaa jatkaa koirille metsästystä on otettava nuori koira jo kasvamaan ennenkuin vanha alkaa olla "lopullisen vanha". Metsästyskoiran koulutus on melkoisen aikaa vievää, ja siihen pitää varata aikaa useampi vuosi.

Meidän koirat ovat tällähetkellä ikäjärjestyksessä seuraavat:
13v. Ronja
12v. Ynne
9v. Reni
9v. Irja
6,5v. Paavo
2,5v. Alli
1v. Senni
1v. Ekku
vajaa 1v. Vilma

Koiramäärä on tänään tämä, mutta yli 9v. alkaa kuitenkin olla jo sellainen ikä koirilla, että niiden jäljellä oleva elinikä ei edes tilastollisesti ole kauhean pitkä. Voi siis olla, että menetämme lyhyessä ajassa useita koiria.

Teillä menee kaikki rahat koiriin!

Ehei, näin ei ole. Me molemmat olemme töissäkäyviä ihmisiä, ja väitän, että emme joudu tinkimään yhtään mistään meille tärkeästä asiasta koirien takia. Jos jotain surettaa se, ettemme voi matkustella, niin mielestäni matkustelu on ihan yliarvostettua ja ylihypetettyä. Me tykkäämme olla kotona, onko se väärin? Ja lisäksi jos haluaisimme matkustella, se ihan varmasti onnistuisi hankkimalla koirille ja muille eläimille hoitajan. 

Me käymme muutaman kerran vuodessa mökillä, ja muutaman kerran vuodessa kavereiden luona Porvoossa. Siinäkin on ihan tarpeeksi matkustelua! Niihin nyt sentään voi koiratkin ottaa mukaan...

Itse en voi ymmärtää ihmisiä joilla menee rahaa samanverran kuukaudessa kuntosalikorttiin kuin meillä koiranruokaan. 
Rahansa voi siis käyttää hyvin monellakin lailla. Toisten on mahdotonta ymmärtää sitä mikä on toisille tärkeää.

Koiriin saisi hussattua rahaa aivan mielettömästi ostamalla niille kaikkea mitä ikinä päähän juolahtaa. Olen enemmän sellainen agrimarket-shoppailija. En näe mitään järkeä miksi hankkisin niille satamäärin pantoja, takkeja, ylihinnoiteltuja leluja jne. Tottakai joskus tulee tehtyä heräteostoksia, mutta mielummin käytän remmejä suutarilla korjautettavana kuin hankin jatkuvasti niitä uusia.

Koirat voi ruokkia melko halvallakin, jos näkee asian eteen vähän enemmän vaivaa eikä osta kalleimpia säkkejä koiranruokakaupoista mitä näkee. Pienet sisäkoirat eivät syö mitenkään älyttömästi, itseasiassa meillä osa koirista pärjäisi nytkin vähemmällä mitä niille tulee annettua...(Irja ja Ynne vastustaa tätä lausetta).

Laittakaa koirat pois ja hankkikaa lapsia!

Niin oliko joku paikka mistä niitä voi tilata? Olen aina halunnut suuren perheen. Jo lapsena kuvittelin miten minä olisin joskus ison perheen äiti. Aina kaikki unelmat eivät käy toteen. Isossa koiraporukassa on samanlaista vilskettä, ilman lapsellisen elämän huonoja puolia. ;) 

Tiedän useita perheitä joissa on useampia koiria ja lapsia. Ihan hyvin se näyttää niinkin onnistuvan. Huvittaa joskus kun kuulee että se ainoa koirakin annetaan pois kun vauva tulee, kun se on niin hankalaa. Olen ollut lenkillä niin, että koirat juoksi ympärillä ja tuore äiti imetti pariviikkoista vauvaa sylissään siinä kulkiessamme eteenpäin. Eikä ollut yhtään vaikeaa. 
Elämä on paljon asenteesta kiinni.

Vinkiksi vain, tämä on yksi typerimmistä lauseista joita koiralliselle ihmiselle voi sanoa. 

***

Meille koirat ovat jokainen omia yksilöitään. ne eivät ole persoonatonta massaa tai eläimiä jotka hoidetaan hiukan toisella kädellä. Ne vaativat paljon työtä, vaivannäköä ja sitä rahaakin. Me kuitenkin nautimme siitä, se ei ole meille suurta kärsimystä vaan asia joka tuo iloa jokaiseen päivään. (No jos totta puhutaan, niin joskus ei ihan kaikkiin päiviin...) Meille koirat ovat itsestäänselvä asia, paljon ajankäyttömme pyörii niiden ympärillä. Se on meille sitä elämän parasta aikaa

Mitä enemmän tapaan ihmisiä, sitä enemmän pidän koiristani.





1 kommentti:

  1. Tästä lähtien voitkin sitte kyselijöille sanoa että kurkkaavat blogiisi :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, se on suuri ilon aihe :)