tiistai 25. helmikuuta 2014

Mummo



Mä oon ollu retkellä. Olin siskon luona pari yötä, joiden aikana suoritettiin aktiivisia sukulaisvierailuja, askarreltiin, syötiin ja maattiin sohvalla. Oikeastaan on melkein jännittävää oleskella talossa jossa ei ole eläimiä. Siellä on jotenkin zen-rauhallista, ei jatkuvaa edestakaisin hyppäämistä ees-sun-taas sen mukaan mitä koiraa viedään sisään tai ulos.
*teen askartelujutuista kokonaan oman postauksen kunhan saan ne kuvattua*

 Ja samalla taas huomasi sen, miten erilaista meidän arkirutiinit on verrattuna ihmisiin joilla ei ole eläimiä. Ne nousee aamulla töihin, ja keittää kahvit. Ja sitten ne juodaan, laittaudutaan ja lähdetään. 

Ei niinkuin meillä, että ensin tytöt ulos, sitten Paavo ulos, sitten tytöt sisälle, sitten toivotaan että muistettiin laittaa kahvia tulemaan, sitten junnuille ruokaa enemmän ja vanhemmille vähemmän, ja sitten taas Alli ja pikkulikat ulos takapihalle, sitten voi alkaa juoda kahvia, samalla käydään kiljumassa Allille että "turpa kiinni" jos se haukkuu, ja sitten meikataan ja laitetaan hiuksia, otetaan koirat sisään, jatketaan kahvin juontia koska se on jo keskeytynyt monta kertaa, puetaan töihin mukaan otettava koira, koitetaan saada muut omaan huoneeseen koska nekin haluis mukaan, sitten huomataan että ollaan myöhässä, katsotaan kanat ja kaasutetaan pois pihasta... ihmekkään että ihmiset kärsii persoonallisuuden jakaantumisesta!

No niin. Meidän Mummo on melkolailla teräs-mummo ainesta. Mummo on asunut papan kuoleman jälkeen talvet palvelutalo-tyyppisessä rivitalossa, mutta heti vapulta Mummo on suunnistanut omalle torpalleen ja asunut siellä lokakuuhun asti. Pari kesää sitten sisko kun oli mennyt käymään, niin Mummo hakkasi halkoja! Ja Mummo kuitenkin täyttää elokuussa 88v.

Vietiin Mummolle tulppaaneja, ja hän harmitteli kun se paras tulppaanimaljakko on siellä "omassa kodissa". Lähdettiin sitten hakemaan sitä. Mä olen lapsenakin muuttanut monta kertaa, ei ole ollut mitään pysyvää lapsuudenkotia, mutta Mummola on aina ollut samalla paikalla, ja siellä aina samat tavarat ja sama pysähtynyt tunnelma. Mummolassa olen aina ollut onnellinen. 




Maljakon hakureissulla Mummo yht´äkkiä halusi viedä meidän kahville huoltoasemalla. Ei meinattu uskoa korviamme, Mummo joka ei koskaan käy missään eikä edes tiedä mikä on kirjasto haluaa mennä "ulos kahville". No siinä me sitten syötiin munkkia, karkkia, teetä ja kahvia paikallisella huoltoasemalla. 




Tuli todella tunne, että piristettiin Mummon päivä!



5 kommenttia:

  1. Mua jotenkin niin naurattaa tää zen-rauhallisuus! On meillä joo ehkä pikkasen rauhallisempaa kuin teillä ;).
    Voi meidän mummua! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ...pikkuisen...Oli taas pieni kulttuurishokki palata kotiin. :D

      Poista
  2. Ihana mummon luona vierailu sulla <3 Näytätkin niin hyvältä siinä mummolan pihalla. Onnen tyttö kun sulla on vielä mummo.

    Ihmiset elää ja asuu niin uskomattoman monella eri tavalla ja tyyillä. Ihan kuin oltais eri planeetoilta..

    VastaaPoista
  3. Kiitos Mari ja Heidi. Mummo on vielä niin elämässä kiinni. Ei yhtään sure ikäänsä, vaan suunnittelee jo kesää täyttä päätä. Toivoisin, että säilyttäisin saman optimistisen asenteen elämässä.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, se on suuri ilon aihe :)