Puutarhaunelmia

Mä oon kipeänä. Sellainen perus nuha-kuume-kurkkukipu jne. Sen verran että sopivasti v*tuttaa...
Mitä kipeänä voi kotona oikestaan tehdä, no ei paljon mitään muuta kuin lukea ja istua kone sylissä sohvalla. Ihan niin kipeä en ole, että viitsisin koneen kanssa maata sängyssä.

Ja koneelta voi tutkia valokuvia! Veli koitti opettaa mulle alkuviikolla Gimpin käyttöä (kuvankäsittelyohjelma toim.huom). Kaikki oli ihan selkeää kun se guru istui vieressä, ja vaikka tein itselleni ihan mielestäni fiksun ohjelapun, en tajua siitä pätkääkään. Mutta mä ehkä nyt kuitenkin osaan avata ohjelmalla kuvan, sain sitä kait rajattua ja ehkä vielä tallennettuakin. Siihen se sitten jäikin. 
Mun vahvuuksiin ei ole koskaan kuulunut tietokoneella uusien asioiden opettelu...hermostun heti niin, etten saa mitään järjellistä aikaan. Ja kokoajan en voi pitää linjaa kuumana atk-tukeen, koska siellä kaksosten kanssa on hiukan haipakkaa...

Ehkä en siis kauheasti nyt muokkaa kuvia tai muutakaan, vaan hiukan selostan tuosta pihaosuudesta. 

Mikään muu ei ole tärkeää kuin puutarhan hoito, sanovat kuulemma kiinalaiset. Tärkeäähän se onkin, ja joskus kesällä jää aikaa johonkin muuhunkin.

 Mun puutarhan hoito kotona on ihan erilaista kuin töissä. Olen siis puutarhuri, eli periaatteessa pihanhoidon ammattilainen. Tulkaa vaan katsomaan miltä sellaisen ihmisen piha näyttää, tulette todella hämmästymään...

Meillä ei ole mitään hienoja rakenteita. Ei ole istutusaltaita, ei kivetyksiä, ei ole mitään siistiä ja selkeää vaan kaikki on yhtä suurta kaaosta. Aina on tilaa yhdelle (kahdelle, kolmelle, kymmenelle...) uudelle kasville. Kotona sitten ihmetellään mihin ihmeeseen ne oikein laitetaan. Mikään ei ole selkeää ja sievää, vaan täällä on kaikki tehty juuri niin kuin pihasuunnittelun abc:ssä varoitetaan. Ostettu, saatu, itse kasvatettu muuten vaan haalittu lukematon määrä kasveja, ja isketty ne juuri siihen mihin sillä hetkellä on sattunut mahtumaan.

Mä osaan suunnitella ihan viisaita ja helppohoitoisia pihoja, mutta en halua sellaista itselleni. Tämä on mun oma pieni leikkikenttä, jossa saa tehdä ihan mitä huvittaa välittämättä mistään valmiista suunnitelmista tai muistakaan. Jos joutuu (tai saa) purkaa, niin saapa ainakin vaihtelua!

Ei ole paljon mietitty istuttaessa kasvaako kasvi a. kasvin b. päälle. Eikä muutenkaan mietitty juuri mitään. Tyhjä kolo, länts, siihen sopii uusi kasvi!
Olen käyttänyt tuhansia euroja ajelemalla ilmaisten kasvien perässä ympäri Suomea, ostelemalla niitä ympäri Suomea ja vähän naapurimaistakin, olen kasvattanut siemenistä uusia taimia vaikka edellisetkään eivät tiedä mihin ovat menossa jne.

Näyttääkö se hyvältä? Ei. Onko se viisasta? Ei. Onko se mukavaa? TODELLAKIN! Olin ihan hämmästynyt kun luin jostain puutarhalehdestä, että puutarhasta pitäisi ehtiä myös nauttia. Niin siis missä välissä?!

Mä rakastan tätä pihaa jota myös puutarhaksi kutsutaan. Mä jaksan näprätä lukemattomia tunteja siellä, ihastella kasvua, kuvata kasveja, siirrellä kasveja paikasta toiseen jne. 

Muistan edelleen millaista oli asua ilman omaa pihaa, kaivata multaa niin että sormiin sattui. Aina tulee vinguttua kun piha on liian pieni, sinne ei saa laitumia eikä edes kunnon tarhaa lampaille, mutta hei, sinne on saanut aikalailla kukkia!

Oon joskus syysiltana työstänyt jotain muka-tärkeää otsalampun valossa, niin naapuri on huikannut mulle, että kannattaisko jo mennä pian nukkumaan...Ihan yliarvostettua sekin, kesällähän on siksi valoisat yöt että ihmiset voi tehdä pihahommia pidempään!

Mulla ei ole kasvilistoja kartoista puhumattakaan, en vaan kotona jaksa. Todellisuudessa mulla ei ole hajuakaan miten monta kasvia mulla on pihassa, melko paljon. Lajikenimiä on jossain tallessa, suurimmaksi osaksi ei. Kunnon vanhanliiton kasviharrastaja repisi hiukset päästänsä tämän kanssa, mulle nyt ei ole niin tärkeää joku nimi. Pääasia että on komia!

Jos ei jaksa tehdä käytävää, tai ei edes osannut päättää mistä se käytävä olisi alkanut, niin siihen voi heitellä muutaman maton ja miettiä sitten myöhemmin! Salaatit kasvaa paremmin, kun kanat ei kaiva niitä ylös... 

Mulla on ollut naapurin pellolla oikein kunnon kasvimaa, mutta täytyy sanoa, että siinä vaiheessa mun voimat loppuu. Mä kynsin tätä pihaa ja kukkapenkkejä, mutten jaksa lähteä 10m kauemmas tontin rajasta...

Mä saan töistä niin paljon kasvimaiden antimia kuin käytännössä haluan, niin ei vaan määräänsä enempää jaksa. Jotenkin se, että on jatkuvasti huono omatunto siitä ettei ehdi-jaksa-viitsi enempää ei ole ihmiselle oikein hyvästä.

Kierrän talvella kehää, ja suunnittelen. Siemenluettelot kuluu hiirenkorville, kun mietin mitä ihanaa sitä taas laittais. Keväällä taimistolla ihan hullaannun, pari sataa kasveista on ihan kuin laittaisi rahaa pankkiin! Onneksi on talvi, koska ensinnäkin tekisin konkurssin, ja toiseksi ehkä myös mielenterveyteni saattaisi olla pahemminkin järkkynyt. 

Sitten kun mä olen oppinut käyttämään tuota hemmetin kuvankäsittelyohjelmaa, teen pienen koosteen siitä mitä pihassa on tapahtunut. Siihen saakka, kevättä odotellessa!