keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Koiria, osa 1.

Seurakoirasarja näyttää tältä:

Jewgenistajan Näytenumero "Ronja"

Ronja syksyllä 2013. Anna sille keppi, niin tiedät sen elämän tarkoituksen...









































Ronja ei ollenkaan tiedä, että sen pitäisi olla jo vanha leidi. Kova leikkimään

 edelleen nuorempien kanssa. Omaa muutamia hyvin raivostuttavia tapoja (joista yksi on haukkuminen jos HÄN ei saa mitä haluaa) mutta pääasiassa on hyvinkin kiltti. Kuulo on vanhemmuuttaan muuttunut hieman valikoivaksi...Ensimmäinen oma koirani.



Senni ja Ronja kesällä 2013



Tiger´s Chaos Special Emotion "Ynne"


Äitin keiju-mummo. Ynne syksyllä 2013

Ynne voi Ynne. Tälläistä koiraa on hyvin hankalaa kuvailla sanallisesti, ehkä prinsessa ja Täti tiukkanuttura voisi olla lähimpänä. Ynne on nuorempana laittanut lauman kuriin ja järjestykseen, esimerkiksi leikkimistä se ei ole ollenkaan suvainnut- ellei sitten häntä itseään huvittanut leikkiä...
Mieluitenkin makaa peiton alla, kotona Ynnestä ei yleensä näy nenää enempää. Ynnestä on tullut melkoisem hömppä- eläinlääkäri on oireiden perusteella diagnosoinut sille dementian.








Pikkunokan Miriwinni "Irja"




Kulkee lempinimellä Pikku-Tiksu, haukkuu innostuessaan hyvin erikoista "tiksutusta", kuulostaa jonkinlaiselta kurlaamiselta. Irja on kaikenkaikkiaan maailman kiltein koira, tottelee melkein ajatuksen voimalla. Suurin ja ainoa pahe on ruoka, ja sen varastaminen. Irja on jälleen ikuisella laihdutuskuurilla, kääpiömallin whippet suurella ruokahalulla on vaikea ruokittava...




Senni, Ronja ja Irja kesällä 2013.


Tiger's Chaos Rockin´ Again "Senni"


Senni talvella 2013


Senni on varsinainen tehotyttö. Väsymätön leikkijä ja juoksija. Ollaan aloitettu rata-ja maastojuoksu harjoitukset, sekä agility. Näyttelyissä käytiin toteamassa Sennin yläpurenta...Vielä hiukan epävarma, aika näyttää millaiseksi koirapersoonaksi Senni kasvaa.



Keväällä 2013

Mietin pitkään mikä muu rotu voisi sopia laumaamme seurakoiran virkaan, mutta koska en keksinyt vipukkaa parampaa rotua tuli taas whippet. Nautin niiden kanssa elämästä, koska ne ovat niin sosiaalisia, rauhallisia, helppoja harrastuskavereita ja pitäähän sitä elämässä olla vähän vauhtia ja vaarallisia tilanteitakin!
Laivakoira suistui yli laidan...




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi, se on suuri ilon aihe :)