sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Äiti, isä ja mummokoirat -koirien inhimillistämisestä

Tapio Eerolan kirjoitus Koiramme-lehdessä 1-2/2014 koirien inhimillistämisestä oli aika ajatuksia herättävä. Joissain kohdissa kirjoitusta nyökyttelin tyytyväisenä, toisissa taas mietin että onko tässä mitään järkeä.

Meillä koirat ovat koiria, ihmiset ihmisiä, kanat kanoja ja koiria lukuunottamatta pyrin siihen, että kotona olevia lemmikkieläimiä voisi myös hyödyntää ihmisravintona. (Käärmepihvejä tarjolla, kuka haluaa tulla syömään?!)


En millään voi käsittää miksi nykyisin tunnut olevan kauhea peto, jos suoraan sanot, että minulla ei ole mitään tarvetta keinotekoisesti pidentää koirien elinikää rankoilla lääkityksillä. Jos ihan totta puhutaan, niin mielestäni jossain jo menty aikalailla pahasti vikaan jos aletaan miettiä koirien syöpähoitoja, aivoleikkauksia ja tekoniveliä. Puhumattakaan niistä jenkkien "koira halvaantui takapäästä, ei se mitään, hankitaan sille pyörätuoli"-jutuista. 


Jos vinttikoira ei pysty juoksemaan kunnolla, sen elämä ei ole elämisen arvoista, ja silloin minulla ei ole mitään ongelmaa lopettaa sitä. Laittaa monttuun. Päästää sateenkaarisillalle. Ihan sama mitä sanaa käytetään. 

Ja mulla ei ole mitään tarvetta odottaa, että "elämänilo katoaa silmistä" tai vielä pahempi ettei koira enää pääse makuulta ylös. Lopetus mielummin liian aikaisin kuin liian myöhään. Miksi niin vähän puhutaan siitä, etteivät kuolleet eläimet kärsi?! Parempi siis lopettaa vähän aikaisemmin.

Lopetuksesta sen verran, että toivon että kun nämä mummokoirat tulevat siihen pisteeseen että katsomme että ne pitää päästää tuskistaan se voidaan tehdä kotona. Aaaarrrggg, mummokoira oli sana mitä ei saisi käyttää! Koiravanhus, vanha koira, ikäloppu piski? 




Koiran inhimillistämisen huippu! Koiralla on kaulassa helmet! Ja surullista mutta totta, tämä kuva on otettu omassa kodissani. Olen sen itse ottanut. Ja se oli mielestäni hyvä idea. Häpeän itseäni. 


Minulla ei ole mitään tarvetta saada koiraa eläinlääkäriin kuolemaan, ne pelkäävät siellä ja haluan että ne voivat lähteä ilman pelkoa. Mutta sanoppa yleisellä paikalla, että olet ajatellut mieluiten itse ampua koirasi, niin olet rinnastettavissa hirviöön.


Koirien vaatteista on varmaan meikäläisen vähän kornia edes puhua, kun jokatoisessa kuvassa koiralla on päällä tanttua jos toista. Tyydyn toteamaan, että koirien turha pukeminen on turhaa, järkevä pukeminen ei. Jos en näitä lähes karvattomia pitkäkoipia pukisi +5- -30C niin ne joutuisivat olla sisällä. Mutta jos koiralla on kunnon karva, niin se ei vaatteita tarvitse. Sinä päivänä kun me alamme vaatettaa Alli, Reniä, Ekkua ja Paavoa samalla tavalla kuin vinttareita, niin saa tulla sanomaan! 


Me käytämme koiria tarvittaessa hierojalla, eläinlääkärillä ja ihan missä muualla keksimmekään, jos se vaikuttaa koiran terveyteen ja suorituskykyyn. Erityisesti metsästyskoirilla se on varsin tärkeää! Kettujahdissa ei ole kauheasti iloa koirasta, jolla on niin paha korvatulehdus ettei se pysty keskittymään ja on kipeä. Jos eläinten lääkitseminen on inhimillistämistä, pidän sitä ainakin inhimillistämisen hyvänä suuntauksena. 



Toisaalta myös tuntemani ja käyttämäni koirahierojat, ongelmakoirakouluttaja, eläinfysioterapeutit, koirantakintekijät ja eläinlääkärit ovat myös suomalaisia pienyrittäjiä, jotka maksavat veronsa Suomeen. Jos annan rahani heille, he myös työllistävät niillä itsensä. Se on asian toinen puoli.






Entäs sitten nimitykset Isä ja Äiti. Olen kutsunut itseäni koirille aina äidiksi. Jotenkin olisi kornia puhua Omistajasta. "Tule tänne Omistajan luo..." Me emme luule, että koirat ovat meidän lapsiamme. Niillä ei ole samoja oikeuksia kuin lapsilla olisi. Niiltä ei oikeastaan kysytä yhtään mitään, ne tekevät mitä me haluamme (paitsi Paavo...köh köh...) noin kärjistetysti. Pidän koirista koirina, en lapsina. Ja meidän koirille huudetaan ei. Niille voidaan huutaa myös jotain muutakin... Ne eivät nuku sängyssä, herrajumala osa niistä nukkuu ulkona! 

Tapio Eerolan mielestä koiralla ei saisi olla ihmisen nimeä, koska se inhimillistää koiraa. Harmi, ettei Senni yhtään näyttänyt Keijulta vaikka sitä nimeä sille ensin suunnittelin. Mä en oikein tiedä mitä nimiä perinteisesti vinttikoirilla pitäisi käyttää, Nopsa, Vauhti, Tikku, Nuppineula? 

Allin oikea nimi on Piri, perinteinen pystykorvan nimi. En vaan voi sille mitään, että piri kuulostaa mielessäni ihan joltain muulta kuin koiralta... 

Mistä muusta tämä blogi on syntynyt kuin siitä, että haluan kirjoittaa omista eläimistämme, omasta elämästäni. Ja minulle nämä eläimet ovat hyvin tärkeitä, tärkeämpiä kuin suurinosa ihmisistä. 


Näihin tunnelmiin, Äiskä taitaa siirtyä mummokoirien kanssa makaamaan sohvalle. Iskä on lähtenyt Allin kanssa jahtiin. Sitä toista Perinteistä Suomalaista rotukoiraa ei viitsitty ottaa mukaan, ettei sen tule KYLMÄ! Mitä turhanpäiväistä inhimillistämistä -24C pakkasella! 

4 kommenttia:

  1. En vielä ollutkaan avannut uusinta Koiramme-lehteä, mutta nyt piti tämän sun kirjoituksen innoittamana lukaista tuo Eerolan kolumni, samalla kun söin (ja koira kuolasi vieressä). Siinä oli paljon asiaakin, ja paljon höpönhöpöä. Miten vaikuttaa koiraan se, että sen nimi on Irja tai Tahvo (kai se on ihmisen nimi?). Ei mitenkään, ellei sen anna vaikuttaa. Siis omasta suhtautumisestahan se on kaikki kiinni. Sama juttu meillä, koirat ja kissat on perheenjäseniä, muttei täysvaltaisia sellaisia. Ne ovat rakkaita, mutta miksi ne eivät saisi olla? Vaikuttaako se että ne ovat rakkaita siihen, että niitä kohdeltaisiin ihmisinä. Ei. Minä arvostan koiraa koirana, en kuviteltujen inhimillisten piirteiden takia. Jos tuon kirjoituksen olisi vienyt vielä pidemmälle, niin lopputulema olisi ollut se, että kaikki muu paitsi ulkokoirien ja metsästyskoirien pitäminen on eläimen inhimillistämiseen johtavaa, ja näin tuomittavaa touhua. Joku voisi tosin mullekin sanoa, että miksi mä puen Tahvolle talvimanttelin päälle kun sillä on turkki? No siksi kun se kehveli palelee, kun on sisäkoira. Irti juoksennellessa sen laitan toki vasta kun pakkanen lähentelee -20, kun ei sen silloin niin helposti tule kylmä. Remmilenkeillä sen sijaan sen saa heittää niskaan jo -10, varsinkin jos tuulee. Silloin kun se on ajeltu, niin silloinhan se on talvella pakkokin käyttää jotakin lointa sillä. Olisi vähän hassua ajatella, että ei voi laittaa takkia koiralle koska se on koira, eikä sen VOI tulla kylmä. Täh? Eriasia on ulkokoirat ja paksuturkkiset koirat, jotka kestää ja on tottuneet. Kaipa se yksilökysymyskin on. Tiivistettynä mielipiteeni; kaikella sillä on väliä mikä vaikuttaa koirien tapakasvatukseen heikentävästi ja lisäksi nuo ylimenneet elvytystoimenpiteet, kuten rullatuolit ja se että eläintä pidetään väkisin hengissä kaikkien hoitojen avulla ja lopputuleman on se, että se koira kuitenkin kuolee siihen tautiin ja tilaa on vaan pitkitetty. Pakko pohtia kuitenkin tuota tekonivelasiaa, kun en siitä sen kummemmin tiedä, enkä ole perehtynyt. Onko se väärin, jos koira on nuori, muuten terve ja kevytrakenteinen ja sen avulla se voisi elää normaalin ja pitkän koiranelämän? Ei minusta, jos em. asiat toteutuu. Ei minusta lopettamisessakaan tuossa tilanteessa ole mitään väärää.

    VastaaPoista
  2. Hyvä kirjoitus ja olen kanssasi täsmälleen samaa mieltä! Eerolan kirjoitusta en ole lukenut, koska erosin jo vuosia sitten kennelliitosta.

    Terveisin parin koiran äiti, joka ei mielestään inhimillistä koiriaan, paitsi joka päivä tietoisesti leikillään.

    VastaaPoista
  3. Hyvä teksti taas! Mä en kans ymmärrä sitä, että koiran elämää pitää kohtuuttomasti pitkittää. Koira peittää aika tehokkaasti kipunsa pitkäänkin ennenkuin ihminen sen huomaa. Usein kuulee näitä, että "ei sitä vielä voi lopettaa, kun se on niin elämänhaluinen" ja koira ei meinaa ite päästä pihalle kuselle.

    VastaaPoista
  4. Kiitos kommenteista! Ehkä pitäisi laittaa vastakysymys Eerolalle, että mikä ei ole inhimillistämistä. Jos markettiraksut tekevät sen, ettei eläintän inhimillistetä, niin minä sanoisin että se on myös tyhmyyttä. Samaan hintaan saa lihaa, josta koirat saavat jotain "nutun alle" toisin kuin pelkästä höttöisestä nappulasta.

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi, se on suuri ilon aihe :)